Peruskoulu http://pirkkoruohonenlerner.puheenvuoro.uusisuomi.fi/taxonomy/term/132313/all Fri, 14 Dec 2018 11:57:44 +0200 fi Kyseenalaistamisen kyseenalaistaminen peruskoulussa http://ilkkaperaoja.puheenvuoro.uusisuomi.fi/265836-kyseenalaistamisen-kyseenalaistaminen-peruskoulussa <p>Kyseenalaistaminen tulisi saada pakolliseksi oppiaineeksi yläkouluihin. Vähintäänkin valinnaisaineeksi. Tosin koulun auktoriteettihenkilöt varmasti kyseenalaistavat sen. Valitettavasti. Sitä kyllä käytetään, mikäli joku oppilas uskaltaa kyseenalaistaa. Saati hurahtanut opettaja, joka avaa suunsa.&nbsp;</p> <p>Kyseessä olisi tulevaisuuden kannalta erittäin tärkeä taito. Onneksi pyörän keksijää ei kyseenalaistettu&nbsp;muinaisessa&nbsp;kivikylänkokouksessa. Tai varmastikin näin tehtiin, mutta onneksi&nbsp;kyseenalaistamisen&nbsp;vastustajat&nbsp;hävisivät tuolla kertaa. Nykymaailma voi kiittää pyöränkeksijää siitä, että hän aloitti suhteellisen pienin askelin. Lopputulos olisi saattanut olla toisenmoinen, jos hän olisi&nbsp;ehdottanut ulkomaanliikenteen&nbsp;lentoterminaalin rakentamista kylän lähettyville. Hänelle olisi saatettu jopa hymähdellä. Parhaiten perinteitä kunnioittavissa kylissä kivitys olisi&nbsp;ollut lähellä. Ehkä rovioitakin olisi sytytelty. Saattoihan näin toki käydä&nbsp;pelkällä&nbsp;pyörän keksimiselläkin.&nbsp; Historiassa on tässäkin kohdin aukko.&nbsp;</p> <p>Perinneihmisten onneksi peruskoululla on keinonsa lopettaa kyseenalaistelu. Jos kyseenalaistaminen ei asetu kuriin pelkästään ko. aineen arvioinnilla, niin on olemassa valttikortti. Käytösnumero.&nbsp; Se onkin niin vahva valttikortti, ettei&nbsp;paremmasta&nbsp;väliä. Se on niin vahva, ettei sitä voida edes peruskoulun päättötodistukseen merkitä.&nbsp;</p> <p>Käytösnumeron antaminen on joissakin yläkouluissa lähes spektaakkelinomainen sirkus. Ensin opettajat&nbsp;antavat&nbsp;oppilailleen käytösnumerot. Näistä lasketaan keskiarvot. Kun keskiarvot&nbsp;on&nbsp;laskettu, pidetään kokous. Kokouksessa huudetaan numerot uusiksi. Tämä sen takia, että joku on saattanut antaa väärän numeron. Tällöinhän keskiarvokaan ei pidä paikkaansa. Oppilaan oikeusturvan kannalta on hyvä, että&nbsp;kovaäänisimmät&nbsp;arviot tulevat voimaan. Näin pääsevät asiaan vaikuttamaan myös ne, joille asia ei kuulu. Näinhän se on usein&nbsp;oikeassakin&nbsp;elämässä.&nbsp;</p> <p>Jouluna tämä onkin paikallaan. Tästä on syytäkin nähdä vaivaa. Onhan kyse joulutodistuksesta, jota ei ole pakko antaa. Sekä numerosta, jota ei siis päästötodistuksesta löydy.&nbsp;</p> <p>Kyllähän&nbsp;Vilipetteriä&nbsp;harmittaa, kun sai käytösnumeroksi seiskan. Vaikka keskiarvo oli 7,62. Oppiipa olemaan. Ruoja.&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Kyseenalaistaminen tulisi saada pakolliseksi oppiaineeksi yläkouluihin. Vähintäänkin valinnaisaineeksi. Tosin koulun auktoriteettihenkilöt varmasti kyseenalaistavat sen. Valitettavasti. Sitä kyllä käytetään, mikäli joku oppilas uskaltaa kyseenalaistaa. Saati hurahtanut opettaja, joka avaa suunsa. 

Kyseessä olisi tulevaisuuden kannalta erittäin tärkeä taito. Onneksi pyörän keksijää ei kyseenalaistettu muinaisessa kivikylänkokouksessa. Tai varmastikin näin tehtiin, mutta onneksi kyseenalaistamisen vastustajat hävisivät tuolla kertaa. Nykymaailma voi kiittää pyöränkeksijää siitä, että hän aloitti suhteellisen pienin askelin. Lopputulos olisi saattanut olla toisenmoinen, jos hän olisi ehdottanut ulkomaanliikenteen lentoterminaalin rakentamista kylän lähettyville. Hänelle olisi saatettu jopa hymähdellä. Parhaiten perinteitä kunnioittavissa kylissä kivitys olisi ollut lähellä. Ehkä rovioitakin olisi sytytelty. Saattoihan näin toki käydä pelkällä pyörän keksimiselläkin.  Historiassa on tässäkin kohdin aukko. 

Perinneihmisten onneksi peruskoululla on keinonsa lopettaa kyseenalaistelu. Jos kyseenalaistaminen ei asetu kuriin pelkästään ko. aineen arvioinnilla, niin on olemassa valttikortti. Käytösnumero.  Se onkin niin vahva valttikortti, ettei paremmasta väliä. Se on niin vahva, ettei sitä voida edes peruskoulun päättötodistukseen merkitä. 

Käytösnumeron antaminen on joissakin yläkouluissa lähes spektaakkelinomainen sirkus. Ensin opettajat antavat oppilailleen käytösnumerot. Näistä lasketaan keskiarvot. Kun keskiarvot on laskettu, pidetään kokous. Kokouksessa huudetaan numerot uusiksi. Tämä sen takia, että joku on saattanut antaa väärän numeron. Tällöinhän keskiarvokaan ei pidä paikkaansa. Oppilaan oikeusturvan kannalta on hyvä, että kovaäänisimmät arviot tulevat voimaan. Näin pääsevät asiaan vaikuttamaan myös ne, joille asia ei kuulu. Näinhän se on usein oikeassakin elämässä. 

Jouluna tämä onkin paikallaan. Tästä on syytäkin nähdä vaivaa. Onhan kyse joulutodistuksesta, jota ei ole pakko antaa. Sekä numerosta, jota ei siis päästötodistuksesta löydy. 

Kyllähän Vilipetteriä harmittaa, kun sai käytösnumeroksi seiskan. Vaikka keskiarvo oli 7,62. Oppiipa olemaan. Ruoja. 

]]>
5 http://ilkkaperaoja.puheenvuoro.uusisuomi.fi/265836-kyseenalaistamisen-kyseenalaistaminen-peruskoulussa#comments Käytösnumero Kyseenalaistaminen Peruskoulu Fri, 14 Dec 2018 09:57:44 +0000 Ilkka Peräoja http://ilkkaperaoja.puheenvuoro.uusisuomi.fi/265836-kyseenalaistamisen-kyseenalaistaminen-peruskoulussa
Opetuksen puolueellisuuden loputtava! http://robertjohnskinner.puheenvuoro.uusisuomi.fi/265611-opetuksen-puolueellisuuden-loputtava <p>Kouluilla on suuri vaikutus lapsiimme ja nuoriimme, opettaja on useimmiten lasten ja jopa vanhempien silmissä se fiksu ja tietävä osapuoli. Peruskoulussa ollessani huomasin kuitenkin ongelman, yhteiskuntaopin maikka opetti meille monta tuntia siitä, kuinka kapitalismi on ongelmallista ja rikkaiden tulisi maksaa enemmän veroja. Jopa koevastaukseni usein arvioitiin perustuen niissä ilmenvään näkökulmaan, eikä itse faktatietoon ja mielipiteen ilmaisutapaan. Uskonnon maikka taas opetti meille siitä, kuinka islamilla ei ole mitään tekemistä jihadismin kanssa, vaikka jihadismi on käsite suoraan islamin uskonnosta ja terroristiset järjestöt, kuten Daesh ja Al-Qaida tavoittelevat Islamin uskon opeista tulevaa kalifaatin perustamista. On toki teologisen keskustelun aihe, ovatko ääriliikkeet ja niiden keinot todella Islamin opetusten mukaan hyväksyttäviä, mutta tälle ei ole varmaa tutkimustietoon perustuvaa vastausta; kouluissa kuitenkin opetetaan vain yhtä näkökulmaa aiheesta.</p><p>Opettajat helposti opettavat omia mielipiteitä, eivätkä itse faktoja ja oppikirjoistakin helposti löytyy puolueellista tietoa. Kouluissa tulisi opettaa kaikkia näkökulmia, tai vain faktatietoa. Lukiossa oppitunnilla kanssani opiskelevan mielestä hajuvesimainos objektifoi naisia sen vuoksi, että kuvasta on leikattu pois naispuolisen henkilön kasvot. Kun haastoin opiskelijan tässä aiheessa, opettaja lähti väittelemään minua vastaan asiassa sen sijaan, että hyväksyisi molempien opiskelijoiden näkökulman asiaan. Toisin sanoen opettaja otti toisen opiskelijan puolen poliittisen mielipiteen vuoksi. Kaikki opettajat ja oppilaitokset eivät tähän syyllisty, mutta ongelma on selkeä sillä en ole ainut, joka olisi puolueellista opetusta Suomessa kokenut.</p><p>Esimerkiksi filosofian ja yhteiskuntaopin tunneilla on ymmärrettävää, että käydään väittelyä ja opetetaan erilaisia näkökulmia, mutta opettajan tulisi toimia puolueettomana ja itsesensuuria harjoittamattomana faktojen kertojana ja tuomarina, ja antaa opiskelijoiden keskenään väitellä. Koulutus on suora keino vaikuttaa tulevaan sukupolveen ja sen mielipiteisiin, joten demokratian toteutumisen kannalta yhteiskuntamme tarvitsee sellaisen koulutusjärjestelmän, jossa opetetaan tutkimustietoon perustuvia faktoja puolueettomasti ja sensuroimatta sen sijaan, että opetettaisiin mielipiteitä ja vain yhtä näkökulmaa. Jos opetettavasta aiheesta löytyy ristiriitaista tietoa, on opetettava asia mahdollisimman monesta näkökulmasta. Opettajalla on toki oikeus haastaa opiskelija väittelyyn, mutta tämän on asemansa vuoksi tehtävä selväksi se, että tämä on hänen oma mielipiteensä eikä välttämättä ainut ja oikea totuus. Toivonkin, että tulevissa vaaleissa otetaan koulujen politisoituminen äänekkäästi esille!</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Kouluilla on suuri vaikutus lapsiimme ja nuoriimme, opettaja on useimmiten lasten ja jopa vanhempien silmissä se fiksu ja tietävä osapuoli. Peruskoulussa ollessani huomasin kuitenkin ongelman, yhteiskuntaopin maikka opetti meille monta tuntia siitä, kuinka kapitalismi on ongelmallista ja rikkaiden tulisi maksaa enemmän veroja. Jopa koevastaukseni usein arvioitiin perustuen niissä ilmenvään näkökulmaan, eikä itse faktatietoon ja mielipiteen ilmaisutapaan. Uskonnon maikka taas opetti meille siitä, kuinka islamilla ei ole mitään tekemistä jihadismin kanssa, vaikka jihadismi on käsite suoraan islamin uskonnosta ja terroristiset järjestöt, kuten Daesh ja Al-Qaida tavoittelevat Islamin uskon opeista tulevaa kalifaatin perustamista. On toki teologisen keskustelun aihe, ovatko ääriliikkeet ja niiden keinot todella Islamin opetusten mukaan hyväksyttäviä, mutta tälle ei ole varmaa tutkimustietoon perustuvaa vastausta; kouluissa kuitenkin opetetaan vain yhtä näkökulmaa aiheesta.

Opettajat helposti opettavat omia mielipiteitä, eivätkä itse faktoja ja oppikirjoistakin helposti löytyy puolueellista tietoa. Kouluissa tulisi opettaa kaikkia näkökulmia, tai vain faktatietoa. Lukiossa oppitunnilla kanssani opiskelevan mielestä hajuvesimainos objektifoi naisia sen vuoksi, että kuvasta on leikattu pois naispuolisen henkilön kasvot. Kun haastoin opiskelijan tässä aiheessa, opettaja lähti väittelemään minua vastaan asiassa sen sijaan, että hyväksyisi molempien opiskelijoiden näkökulman asiaan. Toisin sanoen opettaja otti toisen opiskelijan puolen poliittisen mielipiteen vuoksi. Kaikki opettajat ja oppilaitokset eivät tähän syyllisty, mutta ongelma on selkeä sillä en ole ainut, joka olisi puolueellista opetusta Suomessa kokenut.

Esimerkiksi filosofian ja yhteiskuntaopin tunneilla on ymmärrettävää, että käydään väittelyä ja opetetaan erilaisia näkökulmia, mutta opettajan tulisi toimia puolueettomana ja itsesensuuria harjoittamattomana faktojen kertojana ja tuomarina, ja antaa opiskelijoiden keskenään väitellä. Koulutus on suora keino vaikuttaa tulevaan sukupolveen ja sen mielipiteisiin, joten demokratian toteutumisen kannalta yhteiskuntamme tarvitsee sellaisen koulutusjärjestelmän, jossa opetetaan tutkimustietoon perustuvia faktoja puolueettomasti ja sensuroimatta sen sijaan, että opetettaisiin mielipiteitä ja vain yhtä näkökulmaa. Jos opetettavasta aiheesta löytyy ristiriitaista tietoa, on opetettava asia mahdollisimman monesta näkökulmasta. Opettajalla on toki oikeus haastaa opiskelija väittelyyn, mutta tämän on asemansa vuoksi tehtävä selväksi se, että tämä on hänen oma mielipiteensä eikä välttämättä ainut ja oikea totuus. Toivonkin, että tulevissa vaaleissa otetaan koulujen politisoituminen äänekkäästi esille!

]]>
0 http://robertjohnskinner.puheenvuoro.uusisuomi.fi/265611-opetuksen-puolueellisuuden-loputtava#comments Koulutus Lukio Opetus Peruskoulu Sivistys Mon, 10 Dec 2018 22:01:43 +0000 Robert Skinner http://robertjohnskinner.puheenvuoro.uusisuomi.fi/265611-opetuksen-puolueellisuuden-loputtava
Tulevaisuus rakennetaan nyt http://tiinaarlin.puheenvuoro.uusisuomi.fi/265109-tulevaisuus-rakennetaan-nyt <p>&nbsp;</p><p>Kaikille lapsille kokoaikainen päiväkotipaikka, ei lapsia eriarvoiseen asemaan vanhempien työmarkkina-aseman mukaan.</p><p>Oppivelvollisuuden pidentäminen niin, että kaikki nuoret suorittavat toisen asteen koulutuksen. Pelkällä peruskoulupohjalla ei tässä maassa työllisty.</p><p>Toisen asteen koulutus maksuttomaksi, ei lukukausimaksuja eikä kuluja oppimateriaalista.</p><p>Kouluihin lukujärjestykset joiden mukaan koulua käydään eikä opiskelua jätetä itseopiskeluksi, jolloin monilta puuttuu opiskeluun tarvittava tuki. Päivärytmi on tärkeä koulussa, valmentaa työelämään.</p><p>Koulusta ei tule päästä ulos päästötodistuksen kanssa jos ei läpäise opetussuunnitelman mukaisia vaatimuksia. Kouluista ei voi valmistua ilman luku- ja kirjoitustaitoa tai kykyä suoriutua yksinkertaisista laskutoimituksista.</p><p>Koulussa on oltava toimiva terveydenhuolto koulukuraattoreineen ja psykologeineen ennaltaehkäisemässä ongelmien synty. Lasta ei jätetä yksin ongelmineen kouluaikana.</p><p>Opiskelun on oltava mahdollista kaikille vanhempien varallisuuteen katsomatta.</p><p>Rakennetaan ja korjataan koulutkin muistaen että, halvalla ei saa hyvää. Kenenkään ei pidä pelätä, että katto tippuu niskaan tai että sisäilman hengittäminen aiheuttaa loppuiän sairastamista. Puhdas sisäilma tarkoittaa myös hajusteiden vähentämistä päiväkodeista, kouluista ja muistakin julkisista tiloista. Hajusteiden käyttö ei ole pakollista mutta hengittäminen on.</p><p>&nbsp;</p><p>Kasvatetaan tasa-arvoisia, terveitä ja fiksuja tulevaisuuden toivoja!</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div>  

Kaikille lapsille kokoaikainen päiväkotipaikka, ei lapsia eriarvoiseen asemaan vanhempien työmarkkina-aseman mukaan.

Oppivelvollisuuden pidentäminen niin, että kaikki nuoret suorittavat toisen asteen koulutuksen. Pelkällä peruskoulupohjalla ei tässä maassa työllisty.

Toisen asteen koulutus maksuttomaksi, ei lukukausimaksuja eikä kuluja oppimateriaalista.

Kouluihin lukujärjestykset joiden mukaan koulua käydään eikä opiskelua jätetä itseopiskeluksi, jolloin monilta puuttuu opiskeluun tarvittava tuki. Päivärytmi on tärkeä koulussa, valmentaa työelämään.

Koulusta ei tule päästä ulos päästötodistuksen kanssa jos ei läpäise opetussuunnitelman mukaisia vaatimuksia. Kouluista ei voi valmistua ilman luku- ja kirjoitustaitoa tai kykyä suoriutua yksinkertaisista laskutoimituksista.

Koulussa on oltava toimiva terveydenhuolto koulukuraattoreineen ja psykologeineen ennaltaehkäisemässä ongelmien synty. Lasta ei jätetä yksin ongelmineen kouluaikana.

Opiskelun on oltava mahdollista kaikille vanhempien varallisuuteen katsomatta.

Rakennetaan ja korjataan koulutkin muistaen että, halvalla ei saa hyvää. Kenenkään ei pidä pelätä, että katto tippuu niskaan tai että sisäilman hengittäminen aiheuttaa loppuiän sairastamista. Puhdas sisäilma tarkoittaa myös hajusteiden vähentämistä päiväkodeista, kouluista ja muistakin julkisista tiloista. Hajusteiden käyttö ei ole pakollista mutta hengittäminen on.

 

Kasvatetaan tasa-arvoisia, terveitä ja fiksuja tulevaisuuden toivoja!

]]>
0 http://tiinaarlin.puheenvuoro.uusisuomi.fi/265109-tulevaisuus-rakennetaan-nyt#comments Eduskuntavaalit 2019 Maksuton toisen asteen koulutus Peruskoulu Sisäilmaongelmat Varhaiskasvatus Mon, 03 Dec 2018 06:45:22 +0000 Tiina Arlin http://tiinaarlin.puheenvuoro.uusisuomi.fi/265109-tulevaisuus-rakennetaan-nyt
Subjektiivista oikeutta koulupäivähoitoon on rajoitettava! http://ilkkaperaoja.puheenvuoro.uusisuomi.fi/264796-subjektiivista-oikeutta-koulupaivahoitoon-rajoitettava <p>Nykyinen koulupäivähoitokäytäntö on tullut tiensä päähän. Sen ymmärtämiseen päättäjiltä mennee vielä sukupolvi tai pari. Pikaista muutosta ei siis liene luvassa. Kummassakaan. Valitettavasti.</p><p>Koko koulunkäyntisysteemi pitäisi pyöräyttää ympäri ja ämpäri. Suomalaisethan ovat ämpärikansaa. Nyt osa oppilaista pakolla pakotetaan ja uhalla uhataan koulupäivähoitoon. Osaa uhkaillaan enemmän, osaa vähemmän. Säästösyistä koulupäivähoitopaikkojen määrää on vähennetty rajusti. &nbsp;Kyläkoulupäivähoitopaikat on hävitetty lähes tyystin.</p><p>Koulupäivähoidettavat hoidetaan entistä suuremmissa yksiköissä. Heitä on samassa säilössä lukumäärältään entistä enemmän. He ovat myös tasoltaan monenkirjavampia. &nbsp;Samoin ovat oppimistulokset. Parhaiden tuloksia ei vielä ole onnistuttu täysin tuhoamaan. He oppivat koulusta huolimatta, ei sen ansiosta. Huonoimpien tulokset huononevat. Tarmokkaista yrityksistä huolimatta, keskiarvoihmistä ei ole vielä pystytty toteuttamaan. Paitsi tilastoissa.</p><p>Tämä johtuu säästöistä. Ne vain on &nbsp;verhottu integraation viittaan. Valitettavasti. &nbsp;Säästöjen kritisoiminen on helppoa. Integraation kritisoiminen on paljon monimutkaisempaa. Sen toimimattomuus on tietysti vastahakoisten opettajien vika. Heitäkin on.</p><p>Ratkaisu ongelmaan on yksinkertainen. Rajoitetaan koulupäivähoito-oikeutta. Perusteena ei suinkaan olisi vanhempien töissäkäymättömyys vaan oppilaan halut ja kyvyt. Oppilas eli asiakas keräisi opintopisteitä. Näitä voitaisiin nimittää hoitokrediiteiksi. Mitä enemmän asiakkaalla olisi hoitokrediittejä, sitä enemmän hän saisi päivähoitoa. Mitä vaikeampia krediittejä keräisi, sitä haastavampaan päivähoitoon saisi oikeuden. Mikäli krediittejä ei kertyisi, niin tulisi oikeus ainoastaan säilöön. Mitään tehtäviä ei saisi tuolloin suorittaa. Opiskeluoikeus tulisi ansaita. Päivät ilman tekemistä tuntuisivat pitkiltä. Ainakin vankiladokumenttien mukaan. Plussana olisi myös se, että kukin tekisi oman taitotasonsa mukaisia tehtäviä.</p><p>Tämä ratkaisu olisi kustannusneutraali. Samalla henkilöstömäärällä tultaisiin toimeen. Asiakkaat menisivät suoraan omille suorituspaikoilleen. Samoin opetus- ja tukihenkilöstö. Nykyäänhän kaikki menevät samaan paikkaan ja samaan aikaan. Porukalla sitten etsitään keskivertoasiakasta, jota ei ole olemassakaan. Urheilussa asia on ratkaistu kätevästi sarjaportailla ja eripainoisilla moukareilla.</p><p>Jos koulupäivähoidon rajoittaminen ei tuottaisi tuloksia, niin ainahan käytäntöä voitaisiin muuttaa. Vaikkapa jo sadan vuoden sisällä.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Nykyinen koulupäivähoitokäytäntö on tullut tiensä päähän. Sen ymmärtämiseen päättäjiltä mennee vielä sukupolvi tai pari. Pikaista muutosta ei siis liene luvassa. Kummassakaan. Valitettavasti.

Koko koulunkäyntisysteemi pitäisi pyöräyttää ympäri ja ämpäri. Suomalaisethan ovat ämpärikansaa. Nyt osa oppilaista pakolla pakotetaan ja uhalla uhataan koulupäivähoitoon. Osaa uhkaillaan enemmän, osaa vähemmän. Säästösyistä koulupäivähoitopaikkojen määrää on vähennetty rajusti.  Kyläkoulupäivähoitopaikat on hävitetty lähes tyystin.

Koulupäivähoidettavat hoidetaan entistä suuremmissa yksiköissä. Heitä on samassa säilössä lukumäärältään entistä enemmän. He ovat myös tasoltaan monenkirjavampia.  Samoin ovat oppimistulokset. Parhaiden tuloksia ei vielä ole onnistuttu täysin tuhoamaan. He oppivat koulusta huolimatta, ei sen ansiosta. Huonoimpien tulokset huononevat. Tarmokkaista yrityksistä huolimatta, keskiarvoihmistä ei ole vielä pystytty toteuttamaan. Paitsi tilastoissa.

Tämä johtuu säästöistä. Ne vain on  verhottu integraation viittaan. Valitettavasti.  Säästöjen kritisoiminen on helppoa. Integraation kritisoiminen on paljon monimutkaisempaa. Sen toimimattomuus on tietysti vastahakoisten opettajien vika. Heitäkin on.

Ratkaisu ongelmaan on yksinkertainen. Rajoitetaan koulupäivähoito-oikeutta. Perusteena ei suinkaan olisi vanhempien töissäkäymättömyys vaan oppilaan halut ja kyvyt. Oppilas eli asiakas keräisi opintopisteitä. Näitä voitaisiin nimittää hoitokrediiteiksi. Mitä enemmän asiakkaalla olisi hoitokrediittejä, sitä enemmän hän saisi päivähoitoa. Mitä vaikeampia krediittejä keräisi, sitä haastavampaan päivähoitoon saisi oikeuden. Mikäli krediittejä ei kertyisi, niin tulisi oikeus ainoastaan säilöön. Mitään tehtäviä ei saisi tuolloin suorittaa. Opiskeluoikeus tulisi ansaita. Päivät ilman tekemistä tuntuisivat pitkiltä. Ainakin vankiladokumenttien mukaan. Plussana olisi myös se, että kukin tekisi oman taitotasonsa mukaisia tehtäviä.

Tämä ratkaisu olisi kustannusneutraali. Samalla henkilöstömäärällä tultaisiin toimeen. Asiakkaat menisivät suoraan omille suorituspaikoilleen. Samoin opetus- ja tukihenkilöstö. Nykyäänhän kaikki menevät samaan paikkaan ja samaan aikaan. Porukalla sitten etsitään keskivertoasiakasta, jota ei ole olemassakaan. Urheilussa asia on ratkaistu kätevästi sarjaportailla ja eripainoisilla moukareilla.

Jos koulupäivähoidon rajoittaminen ei tuottaisi tuloksia, niin ainahan käytäntöä voitaisiin muuttaa. Vaikkapa jo sadan vuoden sisällä.

]]>
0 http://ilkkaperaoja.puheenvuoro.uusisuomi.fi/264796-subjektiivista-oikeutta-koulupaivahoitoon-rajoitettava#comments Integraatio Peruskoulu Tue, 27 Nov 2018 12:39:59 +0000 Ilkka Peräoja http://ilkkaperaoja.puheenvuoro.uusisuomi.fi/264796-subjektiivista-oikeutta-koulupaivahoitoon-rajoitettava
OAJ:n vuosityöaikateatteriin ei kaivata lisänäytöksiä http://juvehvilainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/264665-oajn-vuosityoaikateatteriin-ei-kaivata-lisanaytoksia <p>Perusopetuksen vuosityöaikakokeilut käynnistyivät elokuussa uuden lukuvuoden alkaessa. Tuloksia kokeiluista on tullut vielä hyvin vähän, mutta niissä on selkeä viesti, jota ammattijärjestössämme ei haluta kuulla. Opettajan työmäärä ei ole kokeilun myötä vähentynyt vaan pysynyt ennallaan tai lisääntynyt. Aineenopettajathan ovat äänestäneet jo jaloillaan, eivätkä ole edes lähteneet mukaan kokeiluun, mutta jos tulokset ovat luokanopettajapuolellakin tätä luokkaa, jää jäljelle vain yksi kysymys. Onko tällaisessa ammattijärjestötoiminnassa mitään järkeä?</p><p>Viimeviikkoisessa OAJ:n valtuustokokouksessa tulo-ja palkkapoliittisen valiokunnan kokouksessa sain kuulla ensimmäisen täysin neutraalin esityksen vuosityöaikaan liittyen, siitä suurkiitos Vantaan pääluottamusmies Sami Markkaselle. Tulokset esitettiin niitä kaunistelematta. Suurin osa opettajista koki työmäärän pysyneen samana, mutta käytännössä kukaan ei kokenut sen vähentyneen, vaikka työmäärän rajaaminen lienee ollut tämän kuningasidean tarkoitus. Yleisarvosana kokeilusta oli vantaalaisopettajien mukaan kaukana hyvästä tai kiitettävästä. Se oli alle seitsemän. Samansuuntaisia tuloksia on tullut myös kahdesta helsinkiläiskoulusta, joista toisessa on ollut myös aikamoista sekoilua palkanmaksun kanssa vuosityöaikakokeilun takia. Helsinkiläiskouluissakin on koettu, että työmäärä on joko pysynyt samana tai lisääntynyt kokeilun aikana. Silti OAJ:ssa koettiin tärkeäksi järjestää pari viikkoa sitten pidettyyn yleissivistävien opettajien valtuutettujen kokoukseen näytös, johon oli esiintyjiksi kutsuttu kolme Poikkilaakson ala-asteen opettajaa julistamaan vuosityöaikakokeilun ihanuutta. Laakavuoren ala-asteelta ei edustajia ollut, joten näytöksen olisi hyvin voinut jättää pitämättä. Tästä täysin epätodellisesta tilaisuudesta en tietenkään syytä kyseisiä opettajia, vaan tilaisuuden järjestäjää.</p><p>Valtuustossa kuulin myös, että Vaasasta kokeiluun lähdössä ollut yhtenäinen peruskoulukin kieltäytyi kunniasta, joten aineenopettajia ei vieläkään saada mukaan kokeiluun. Tämä herätti valtuutetuissa jopa sellaisia ajatuksia, että kokeiluun pitäisi määrätä yhtenäisiä peruskouluja, jotta aineenopettajia saataisiin mukaan kokeiluun. Reagoin näihin puheiseen tekemällä ponnen, jonka mukaan OAJ ei hyväksy kokeilujen aloittamista ilman, että kyseisen koulun OAJ-jäsenistön enemmistö äänestää asian puolesta. Ponsi hyväksyttiin. Äänestyksiähän on hienosti organisoitu paikallistasolla ja OAJ:n hallituskin on asian linjannut, mutta halusin asiasta vielä selkeästi valtuuston päätöksen. Opettajien mielipiteen yli ei kävellä.</p><p>Ponnen yhteydessä pidin puheenvuoron asiasta. Vertasin OAJ:n ja myös Opettaja-lehden toimintaa siihen, että arkielämässä Mikon pyytäessä Minnaa kymmenen kertaa treffeille ja Minnan kieltäytyessä joka kerta, Mikko ymmärtänee asian, eikä soita äidilleen ja kerro Minnan kärkkyvän naimisiin. Tällaisen loogisen ajattelukyvyn toivoisin rantautuvan myös OAJ:n vuosityöaikauskovaisten joukkoon. Peruskoulun aineenopettajat eivät halua vuosityöaikaa, eivätkä luokanopettajien kokeilutkaan aiheuta suurta intoa. Mikä tässä on niin vaikeaa ymmärtää?</p><p>Esitin puheenvuoroni yhteydessä myös huoleni siitä, että tästä asiasta on jo jossain pöydässä sovittu ja nyt pyöritämme kokeilujen varjolla irvokasta teatteria asiasta, joka on päätetty. Tähän en missään nimessä kuitenkaan halua uskoa, mutta siltä se väkisinkin vaikuttaa, kun tosiasioita vuosityöaikaan liittyen ei haluta millään uskoa. Syysvaltuustokin päättyi tällaiseen teatraaliseen hetkeen, kun valtuuston puheenjohtaja Tiina Karjalainen muuten hienossa puheessaan lausui, että keskustelu vuosityöajasta oli maltillista ja kokeiluja tarvitaan. Kuka niitä kokeiluja tarvitsee? Keskustelu oli tosiaan maltillista. Yhtään vuosityöaikaa puoltavaa puheenvuoroa ei kokouksen yleiskeskustelun aikana pidetty.</p><p>Opettajat tarvitsevat työajan rajaamista, palkkauksen parantamista ja esimerkiksi reaaliaineiden lehtorien sekä luokanopettajien opetusvelvollisuutta täytyisi pystyä tarkistamaan alaspäin. Vuosityöaika ei ole tähän ratkaisu. Jatkuvasti puhutaan siitä, että opetuksen ulkopuolinen työmäärä on lisääntynyt. Tyhmempikin ymmärtää, että tässä tapauksessa opettajan opetusvelvollisuutta on pienennettävä, jotta hän pystyy pitämään opetuksen tason korkealla ja selviytymään työstään laadukkaasti ja uupumatta. Jos työantajapuolta tämä pätkääkään kiinnostaisi, se olisi valmis asiasta neuvottelemaan. Sen sijaan se haluaa ajaa eteenpäin vuosityöaikaa, joka ei rajaa opettajan työaikaa vaan antaa työkalut repiä opettajan selkänahasta sen viimeisenkin palan irti.</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Perusopetuksen vuosityöaikakokeilut käynnistyivät elokuussa uuden lukuvuoden alkaessa. Tuloksia kokeiluista on tullut vielä hyvin vähän, mutta niissä on selkeä viesti, jota ammattijärjestössämme ei haluta kuulla. Opettajan työmäärä ei ole kokeilun myötä vähentynyt vaan pysynyt ennallaan tai lisääntynyt. Aineenopettajathan ovat äänestäneet jo jaloillaan, eivätkä ole edes lähteneet mukaan kokeiluun, mutta jos tulokset ovat luokanopettajapuolellakin tätä luokkaa, jää jäljelle vain yksi kysymys. Onko tällaisessa ammattijärjestötoiminnassa mitään järkeä?

Viimeviikkoisessa OAJ:n valtuustokokouksessa tulo-ja palkkapoliittisen valiokunnan kokouksessa sain kuulla ensimmäisen täysin neutraalin esityksen vuosityöaikaan liittyen, siitä suurkiitos Vantaan pääluottamusmies Sami Markkaselle. Tulokset esitettiin niitä kaunistelematta. Suurin osa opettajista koki työmäärän pysyneen samana, mutta käytännössä kukaan ei kokenut sen vähentyneen, vaikka työmäärän rajaaminen lienee ollut tämän kuningasidean tarkoitus. Yleisarvosana kokeilusta oli vantaalaisopettajien mukaan kaukana hyvästä tai kiitettävästä. Se oli alle seitsemän. Samansuuntaisia tuloksia on tullut myös kahdesta helsinkiläiskoulusta, joista toisessa on ollut myös aikamoista sekoilua palkanmaksun kanssa vuosityöaikakokeilun takia. Helsinkiläiskouluissakin on koettu, että työmäärä on joko pysynyt samana tai lisääntynyt kokeilun aikana. Silti OAJ:ssa koettiin tärkeäksi järjestää pari viikkoa sitten pidettyyn yleissivistävien opettajien valtuutettujen kokoukseen näytös, johon oli esiintyjiksi kutsuttu kolme Poikkilaakson ala-asteen opettajaa julistamaan vuosityöaikakokeilun ihanuutta. Laakavuoren ala-asteelta ei edustajia ollut, joten näytöksen olisi hyvin voinut jättää pitämättä. Tästä täysin epätodellisesta tilaisuudesta en tietenkään syytä kyseisiä opettajia, vaan tilaisuuden järjestäjää.

Valtuustossa kuulin myös, että Vaasasta kokeiluun lähdössä ollut yhtenäinen peruskoulukin kieltäytyi kunniasta, joten aineenopettajia ei vieläkään saada mukaan kokeiluun. Tämä herätti valtuutetuissa jopa sellaisia ajatuksia, että kokeiluun pitäisi määrätä yhtenäisiä peruskouluja, jotta aineenopettajia saataisiin mukaan kokeiluun. Reagoin näihin puheiseen tekemällä ponnen, jonka mukaan OAJ ei hyväksy kokeilujen aloittamista ilman, että kyseisen koulun OAJ-jäsenistön enemmistö äänestää asian puolesta. Ponsi hyväksyttiin. Äänestyksiähän on hienosti organisoitu paikallistasolla ja OAJ:n hallituskin on asian linjannut, mutta halusin asiasta vielä selkeästi valtuuston päätöksen. Opettajien mielipiteen yli ei kävellä.

Ponnen yhteydessä pidin puheenvuoron asiasta. Vertasin OAJ:n ja myös Opettaja-lehden toimintaa siihen, että arkielämässä Mikon pyytäessä Minnaa kymmenen kertaa treffeille ja Minnan kieltäytyessä joka kerta, Mikko ymmärtänee asian, eikä soita äidilleen ja kerro Minnan kärkkyvän naimisiin. Tällaisen loogisen ajattelukyvyn toivoisin rantautuvan myös OAJ:n vuosityöaikauskovaisten joukkoon. Peruskoulun aineenopettajat eivät halua vuosityöaikaa, eivätkä luokanopettajien kokeilutkaan aiheuta suurta intoa. Mikä tässä on niin vaikeaa ymmärtää?

Esitin puheenvuoroni yhteydessä myös huoleni siitä, että tästä asiasta on jo jossain pöydässä sovittu ja nyt pyöritämme kokeilujen varjolla irvokasta teatteria asiasta, joka on päätetty. Tähän en missään nimessä kuitenkaan halua uskoa, mutta siltä se väkisinkin vaikuttaa, kun tosiasioita vuosityöaikaan liittyen ei haluta millään uskoa. Syysvaltuustokin päättyi tällaiseen teatraaliseen hetkeen, kun valtuuston puheenjohtaja Tiina Karjalainen muuten hienossa puheessaan lausui, että keskustelu vuosityöajasta oli maltillista ja kokeiluja tarvitaan. Kuka niitä kokeiluja tarvitsee? Keskustelu oli tosiaan maltillista. Yhtään vuosityöaikaa puoltavaa puheenvuoroa ei kokouksen yleiskeskustelun aikana pidetty.

Opettajat tarvitsevat työajan rajaamista, palkkauksen parantamista ja esimerkiksi reaaliaineiden lehtorien sekä luokanopettajien opetusvelvollisuutta täytyisi pystyä tarkistamaan alaspäin. Vuosityöaika ei ole tähän ratkaisu. Jatkuvasti puhutaan siitä, että opetuksen ulkopuolinen työmäärä on lisääntynyt. Tyhmempikin ymmärtää, että tässä tapauksessa opettajan opetusvelvollisuutta on pienennettävä, jotta hän pystyy pitämään opetuksen tason korkealla ja selviytymään työstään laadukkaasti ja uupumatta. Jos työantajapuolta tämä pätkääkään kiinnostaisi, se olisi valmis asiasta neuvottelemaan. Sen sijaan se haluaa ajaa eteenpäin vuosityöaikaa, joka ei rajaa opettajan työaikaa vaan antaa työkalut repiä opettajan selkänahasta sen viimeisenkin palan irti.

 

 

]]>
4 http://juvehvilainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/264665-oajn-vuosityoaikateatteriin-ei-kaivata-lisanaytoksia#comments Kokeilu OAJ Peruskoulu Vuosityöaika Sat, 24 Nov 2018 10:45:02 +0000 Juho Vehviläinen http://juvehvilainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/264665-oajn-vuosityoaikateatteriin-ei-kaivata-lisanaytoksia
Peruskoulun uudistumisen mahdottomuus http://ilkkaperaoja.puheenvuoro.uusisuomi.fi/264550-peruskoulun-uudistumisen-mahdottomuus <p>Auton moottori lakkasi toimimasta. Enempää yksityiskohtiin menemättä, meni rikki. Minulla ei ollut riittävästi rahaa uuteen moottoriin, eikä oikeastaan haluakaan luopua vanhasta. Päätin kuitenkin hinauttaa auton fixarille ja laitattaa kulahtaneen maalipinnan uuteen kukoistukseen. Ihmeisiin pystyvät nykyajan kemikaalit ja&nbsp; ammatti-ihmiset. Auton maalipinta on kuin uusi. Sellaisena pysyneekin. Hän liikkuu ainoastaan työntämällä. Tai vetämällä, jos joku hinaa.</p><p>Pöyhkeilemään en pääse. Innovatiivinen ratkaisu ei ollut oma ideani. Varastin sen. Ja vähän järkeistin. Ajatuksen sain peruskoulumaailmasta ja &nbsp;uudesta opetussuunnitelmasta. Oikeammin sen toteuttamistavoista. Uudistuksella on varmasti hyvä tarkoitus. Uskon, että myös toimii. Joissakin kouluissa, joillakin paikkakunnilla. Ei kaikkialla.</p><p>Olennainen este uudistumiselle on haluttomuus luopua. Monet koulut poukkoilevat kuin peura ajovaloissa. Ymmärrän kyllä. Sekä peuraa, että koulua. Onhan valoissa mukavampi juosta karkuun, kuin pimeässä. Päällystetyllä tiellä on myös helpompi juosta kuin oudossa maastossa. Kantoja, kuoppia ja kokonaisia puita ei ole tiellä. Vielä. Varmasti siihenkin joskus päästään.</p><p>Uutta on vaikea rakentaa jos vanhaa ei pureta. Enkä tarkoita, että kaikki vanha pitäisi räjäyttää. Minun on vaikea lisätä giniä giniin lasin ollessa täysi. On pakko alentaa nesteen pintaa. Joko kaatamalla tai hitaammin juomalla.</p><p>Koulumaailmassa tulee jossakin vaiheessa seinä vastaan. Jostakin vanhasta olisi luovuttava, että uutta mahtuisi tilalle. Sama koskee tietysti maailmaa ilman kouluakin. Wilman piti korvata tiedotemonisteralli koteihin. Nyt meillä on molemmat. Kasvatuskeskustelun piti korvata jälki-istunnot. Nyt meillä on molemmat. Arviointikeskustelun piti korvata joulutodistus. Nyt meillä on molemmat. Lista olisi pitkä, jos sitä jatkaisi.</p><p>Sen ymmärrän, että rahapula hidastaa uusien seinien pystyttämistä. Vaikeampi on ymmärtää, että se estää uuden opetussuunnitelman mukaisten oppimateriaalien hankinnan. Toisaalta onhan sekin uudistus, että yhteiskuntaopin kirjoista on tullut historiankirjoja. Ihan ilman kustannuksia. Pelkästään pitämällä niistä kiinni. Eli tässäkin poikkeus vahvistanee säännön. Toisaalta ihmettelen, että onko järkeä kysyä oppilaalta: Miten siirtyminen markoista euroihin muutti sinun elämääsi? Varsinkin kun oppilas on syntynyt 2003. &nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Auton moottori lakkasi toimimasta. Enempää yksityiskohtiin menemättä, meni rikki. Minulla ei ollut riittävästi rahaa uuteen moottoriin, eikä oikeastaan haluakaan luopua vanhasta. Päätin kuitenkin hinauttaa auton fixarille ja laitattaa kulahtaneen maalipinnan uuteen kukoistukseen. Ihmeisiin pystyvät nykyajan kemikaalit ja  ammatti-ihmiset. Auton maalipinta on kuin uusi. Sellaisena pysyneekin. Hän liikkuu ainoastaan työntämällä. Tai vetämällä, jos joku hinaa.

Pöyhkeilemään en pääse. Innovatiivinen ratkaisu ei ollut oma ideani. Varastin sen. Ja vähän järkeistin. Ajatuksen sain peruskoulumaailmasta ja  uudesta opetussuunnitelmasta. Oikeammin sen toteuttamistavoista. Uudistuksella on varmasti hyvä tarkoitus. Uskon, että myös toimii. Joissakin kouluissa, joillakin paikkakunnilla. Ei kaikkialla.

Olennainen este uudistumiselle on haluttomuus luopua. Monet koulut poukkoilevat kuin peura ajovaloissa. Ymmärrän kyllä. Sekä peuraa, että koulua. Onhan valoissa mukavampi juosta karkuun, kuin pimeässä. Päällystetyllä tiellä on myös helpompi juosta kuin oudossa maastossa. Kantoja, kuoppia ja kokonaisia puita ei ole tiellä. Vielä. Varmasti siihenkin joskus päästään.

Uutta on vaikea rakentaa jos vanhaa ei pureta. Enkä tarkoita, että kaikki vanha pitäisi räjäyttää. Minun on vaikea lisätä giniä giniin lasin ollessa täysi. On pakko alentaa nesteen pintaa. Joko kaatamalla tai hitaammin juomalla.

Koulumaailmassa tulee jossakin vaiheessa seinä vastaan. Jostakin vanhasta olisi luovuttava, että uutta mahtuisi tilalle. Sama koskee tietysti maailmaa ilman kouluakin. Wilman piti korvata tiedotemonisteralli koteihin. Nyt meillä on molemmat. Kasvatuskeskustelun piti korvata jälki-istunnot. Nyt meillä on molemmat. Arviointikeskustelun piti korvata joulutodistus. Nyt meillä on molemmat. Lista olisi pitkä, jos sitä jatkaisi.

Sen ymmärrän, että rahapula hidastaa uusien seinien pystyttämistä. Vaikeampi on ymmärtää, että se estää uuden opetussuunnitelman mukaisten oppimateriaalien hankinnan. Toisaalta onhan sekin uudistus, että yhteiskuntaopin kirjoista on tullut historiankirjoja. Ihan ilman kustannuksia. Pelkästään pitämällä niistä kiinni. Eli tässäkin poikkeus vahvistanee säännön. Toisaalta ihmettelen, että onko järkeä kysyä oppilaalta: Miten siirtyminen markoista euroihin muutti sinun elämääsi? Varsinkin kun oppilas on syntynyt 2003.  

]]>
3 http://ilkkaperaoja.puheenvuoro.uusisuomi.fi/264550-peruskoulun-uudistumisen-mahdottomuus#comments Peruskoulu Uusi opetussuunnitelma Thu, 22 Nov 2018 08:51:06 +0000 Ilkka Peräoja http://ilkkaperaoja.puheenvuoro.uusisuomi.fi/264550-peruskoulun-uudistumisen-mahdottomuus
Peruskoulu vaatii liikaa! http://kimmohoikkala.puheenvuoro.uusisuomi.fi/264496-peruskoulu-vaatii-liikaa <p>Minua ei auttanut kukaan koskaan missään läksyissä esikoulun ja lukion välillä. Olen itse tekniikan ylioppilas jo vuodelta 1999. Peruskoulussa on nähdäkseni paremmat resurssit kuin 1980-luvulla, jolloin itse kävin ala-astetta, mutta silti läksyjä tulee nyt pojilleni kotiin aivan tajuttomasti ja nyt kysyn, että mistä tämä oikein johtuu? Kuvitellaanko suomalaisessa koulutuspolitiikassa harhaisesti, että kaikista voi kouluttaa mitä vaan kun laitetaan koululaiset töihin? Peruskoulun pitäisi tarjota enemmänkin henkiseen ja fyysiseen kasvuun tukea eikä virittää kognitiivisia kykyjä huippuunsa. Väitän, että maailmanlaajuinen PISA-vertailu on tehnyt peruskoulusta monille koululaisille nykyään helvetin!</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Minua ei auttanut kukaan koskaan missään läksyissä esikoulun ja lukion välillä. Olen itse tekniikan ylioppilas jo vuodelta 1999. Peruskoulussa on nähdäkseni paremmat resurssit kuin 1980-luvulla, jolloin itse kävin ala-astetta, mutta silti läksyjä tulee nyt pojilleni kotiin aivan tajuttomasti ja nyt kysyn, että mistä tämä oikein johtuu? Kuvitellaanko suomalaisessa koulutuspolitiikassa harhaisesti, että kaikista voi kouluttaa mitä vaan kun laitetaan koululaiset töihin? Peruskoulun pitäisi tarjota enemmänkin henkiseen ja fyysiseen kasvuun tukea eikä virittää kognitiivisia kykyjä huippuunsa. Väitän, että maailmanlaajuinen PISA-vertailu on tehnyt peruskoulusta monille koululaisille nykyään helvetin!

]]>
2 http://kimmohoikkala.puheenvuoro.uusisuomi.fi/264496-peruskoulu-vaatii-liikaa#comments Peruskoulu Pisa-tutkimus Tue, 20 Nov 2018 21:29:54 +0000 Kimmo Hoikkala http://kimmohoikkala.puheenvuoro.uusisuomi.fi/264496-peruskoulu-vaatii-liikaa
Älypuhelinpakko yläkouluihin http://ilkkaperaoja.puheenvuoro.uusisuomi.fi/264341-alypuhelinpakko-ylakouluihin <p>Kieltämisen sijaan älypuhelin pitäisi säätää pakolliseksi yläkoulun oppilaille. Joissakin tapauksissa myös opettajille. Älypuhelimen hyödyt lyövät laudalta mahdollisen kieltämisen haitat. En usko siihen mahdollisuuteen, että kännykkäkieltolaki olisi maailman ensimmäinen toimiva kieltolaki. Oikeasti. Toki haittojakin älypuhelimista kiistatta on. Onhan haittoja viinakaupoistakin, muttei niitäkään yritetä kieltää. On sitäkin toki kokeiltu.</p> <p>&nbsp;</p> <p>Omasta mielestäni älypuhelin on parhaita asioita, mitä &nbsp;opettajavuosieni aikana on tapahtunut. Vältttelen ura-sanaa. Urallahan on yleensä noususuhdannettakin. Ainakin jossain määrin ja jossakin vaiheessa. Urasta lienee turha puhua jos se on pelkkää alamäkeä. Harva taas pystyy aloittamaan huipulta. Joten unohdetaan se sana peruskoulun osalta. Tuohan sekin tieto lohtua, että seuraava vuosi on vielä nykyistäkin huonompi.</p> <p>&nbsp;</p> <p>Niistä puhelimen hyvistä puolista. Koska ryhmät ovat isoja ja oppilaat monen tasoisia, unohdetaan usein älypuhelimen työrauhaa parantava vaikutus. Puhelimesta voi kuunnella musiikkia tehtäviä tehdessään, sillä voi pelailla kun ne on tehty. Eikä häiritse muita, joilla ne ovat vielä kesken. Tietysti pelätään sitä, että tehtävät hutiloidaan sen takia. Pelko pois, niin on tapahtunut ennenkin. Se tuskin on älypuhelimen vika tai ansio.</p> <p>&nbsp;</p> <p>Puhelimella voi jopa etsiä tietoa. Esimerkiksi yhteiskuntaopissa voi etsiä tietoa, mikä on kansanedustajien määrä Kymen vaalipiirissä? Mitkä ovat liikkuvan polisiin tehtävät? Mitä muita avioliiton esteitä on saman sukupuolen lisäksi? Tai vaikkapa sitä, että mitkä oppikirjan kappaleen asioista pitävät ylipäätään enää paikkaansa. Jos nyt ovat koskaan pitäneetkään.</p> <p>&nbsp;</p> <p>Puhelimen kameralla voi ottaa kuvan taululla olevista ohjeista tai tehtävistä. Silloin monisteet jäävät tarpeettomiksi. Kuvan voi lähettää luokan watsup-ryhmässä poissaolijoille, jolloin tunnollisimmat heistä eivät jää paitsi opin saunaa, kipeytymisen tms. ahdistuksen vuoksi. Puhelimella voi jopa lähettää wilma-viestejä.</p> <p>&nbsp;</p> <p>Puhelinta voidaan toki käyttää apuvälineenä kiusaamisessa. Se ei tietenkään ole missään tapauksessa hyväksyttävää. Ei se ole hyväksyttävää missään muussakaan muodossa. Kieltoperiaatteella kiusaamisen toki saisi kokonaan loppumaan. Kielletään ihmiset.</p> <p>&nbsp;</p> <p>Koska olen joskus jopa joustava, olen älypuhelinpakossa valmis kompromissiin. En halua, että toisten opettajien olisi hyväksyttävä niiden käyttö. Koska Minä hyväksyn. Olisiko mahdollista, että jokainen opettaja tekisi siitä päätöksen ihan itse. Hyväksyykö niiden käytön vai ei. Milloin käytetään ja milloin ei. Ai, niin&hellip; Sehän taitaa olla mahdollista jo nykyäänkin. Löytyyhän niitä hyviäkin puolia peruskoulusta, kun oikein kaivelee.</p> <p>&nbsp;</p> <p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Kieltämisen sijaan älypuhelin pitäisi säätää pakolliseksi yläkoulun oppilaille. Joissakin tapauksissa myös opettajille. Älypuhelimen hyödyt lyövät laudalta mahdollisen kieltämisen haitat. En usko siihen mahdollisuuteen, että kännykkäkieltolaki olisi maailman ensimmäinen toimiva kieltolaki. Oikeasti. Toki haittojakin älypuhelimista kiistatta on. Onhan haittoja viinakaupoistakin, muttei niitäkään yritetä kieltää. On sitäkin toki kokeiltu.

 

Omasta mielestäni älypuhelin on parhaita asioita, mitä  opettajavuosieni aikana on tapahtunut. Vältttelen ura-sanaa. Urallahan on yleensä noususuhdannettakin. Ainakin jossain määrin ja jossakin vaiheessa. Urasta lienee turha puhua jos se on pelkkää alamäkeä. Harva taas pystyy aloittamaan huipulta. Joten unohdetaan se sana peruskoulun osalta. Tuohan sekin tieto lohtua, että seuraava vuosi on vielä nykyistäkin huonompi.

 

Niistä puhelimen hyvistä puolista. Koska ryhmät ovat isoja ja oppilaat monen tasoisia, unohdetaan usein älypuhelimen työrauhaa parantava vaikutus. Puhelimesta voi kuunnella musiikkia tehtäviä tehdessään, sillä voi pelailla kun ne on tehty. Eikä häiritse muita, joilla ne ovat vielä kesken. Tietysti pelätään sitä, että tehtävät hutiloidaan sen takia. Pelko pois, niin on tapahtunut ennenkin. Se tuskin on älypuhelimen vika tai ansio.

 

Puhelimella voi jopa etsiä tietoa. Esimerkiksi yhteiskuntaopissa voi etsiä tietoa, mikä on kansanedustajien määrä Kymen vaalipiirissä? Mitkä ovat liikkuvan polisiin tehtävät? Mitä muita avioliiton esteitä on saman sukupuolen lisäksi? Tai vaikkapa sitä, että mitkä oppikirjan kappaleen asioista pitävät ylipäätään enää paikkaansa. Jos nyt ovat koskaan pitäneetkään.

 

Puhelimen kameralla voi ottaa kuvan taululla olevista ohjeista tai tehtävistä. Silloin monisteet jäävät tarpeettomiksi. Kuvan voi lähettää luokan watsup-ryhmässä poissaolijoille, jolloin tunnollisimmat heistä eivät jää paitsi opin saunaa, kipeytymisen tms. ahdistuksen vuoksi. Puhelimella voi jopa lähettää wilma-viestejä.

 

Puhelinta voidaan toki käyttää apuvälineenä kiusaamisessa. Se ei tietenkään ole missään tapauksessa hyväksyttävää. Ei se ole hyväksyttävää missään muussakaan muodossa. Kieltoperiaatteella kiusaamisen toki saisi kokonaan loppumaan. Kielletään ihmiset.

 

Koska olen joskus jopa joustava, olen älypuhelinpakossa valmis kompromissiin. En halua, että toisten opettajien olisi hyväksyttävä niiden käyttö. Koska Minä hyväksyn. Olisiko mahdollista, että jokainen opettaja tekisi siitä päätöksen ihan itse. Hyväksyykö niiden käytön vai ei. Milloin käytetään ja milloin ei. Ai, niin… Sehän taitaa olla mahdollista jo nykyäänkin. Löytyyhän niitä hyviäkin puolia peruskoulusta, kun oikein kaivelee.

 

 

]]>
6 http://ilkkaperaoja.puheenvuoro.uusisuomi.fi/264341-alypuhelinpakko-ylakouluihin#comments Älypuhelin Pakko Peruskoulu Sat, 17 Nov 2018 15:53:29 +0000 Ilkka Peräoja http://ilkkaperaoja.puheenvuoro.uusisuomi.fi/264341-alypuhelinpakko-ylakouluihin
Nuori Suomi oli tuhota urheilun, onnistuuko se tuhoamaan peruskoulun? http://ilkkaperaoja.puheenvuoro.uusisuomi.fi/264062-nuori-suomi-oli-tuhota-urheilun-onnistuuko-se-tuhoamaan-peruskoulun <p>Kaikki pelaa. Kaikki piirtää. Kysehän on täsmälleen samasta asiasta. Paitsi sen suhteen, ettei meillä ole lakia urheiluvelvollisuudesta. Oppivelvollisuudesta on. Salaliittoteoreetikko saattaisi epäillä, että nuorisuomi-porukka on jotenkin onnistunut soluttautumaan päättäviin elimiin peruskoulua uudistettaessa. Kerran vielä pojat. Kyllä se siitä. Vaihdetaan termiksi integraatio.</p><p>&nbsp;</p><p>On tietenkin todettava, että kaikilla on oikeus urheilla. Kaikilla on oikeus opiskella. Siitä ei olekaan kyse. Olisiko sitä vaan parempi tehdä yhdessä jotakuinkin samalla tasolla olevien kanssa. Olisi erikoista, jos harrastekiekkosarjasta tulisi kaveri tuuraamaan liigajoukkueen pakkipulaa. Peruskoulutyylillä tuo ei olisi ongelma. Harrastepakille vain avustaja mukaan jäälle. Kaikkkein heikoimmassa hapessa oleville ehkä laaja-alainen tai henkilökohtainen avustaja. &nbsp;Mitä nimeä jääkiekkomaailmassa nyt sitten käytettäisiinkin.</p><p>&nbsp;</p><p>En missään nimessä tarkoita myöskään sitä, että erilaiset oppilaat tulisi eristää pois näkyvistä. Yhteisissä rakennuksissa opetuksen pitäisi tapahtua. Erilaiset ihmiset käyvät samoissa kaupoissa. Heille on samanlaiset parkkipaikat. Paitsi liikuntarajoitteisille isommat.</p><p>&nbsp;</p><p>Kaikkien toimiminen samassa opetusryhmässä vain aiheuttaa paljon ongelmia. Toki siinä on hyötynsä. En vain ole ollenkaan varma, että ovatko hyödyt suuremmat kuin haitat. Jos (ehkä pikkuriikkisen kärjistän) samassa ryhmässä toinen tekee lukiotasoista tehtävää ja toinen yhdistelee numeroita toisiinsa toivoen saavansa kissan kuvan. Tai koiran, jos on koiraoppilaita. Kaikkein heikoimmat olisivat värittämässä toisaalla erityisen ohjauksen parissa. Näiden ääripäiden välissä on sitten virolatvialiettuarallaa parikymmentä maailmantuskaa potevaa teiniä. Opettaja tai pari, sekä liuta ohjaajia. Tiloina on tietysti perinteinen luokkahuone, joka lienee suunniteltu jossain päin itäsaksaa. En todellakaan pelkää, että opetusryhmässä on hitaammin oppijoita. Pelkään sitä, että mitä he tästä oikein hyötyvät.</p><p>&nbsp;</p><p>Integraatio onnistuisi varmasti huomattavasti todennäköisemmin, jos olisi varallisuutta rakentaa uudenaikaiset koulutilat. Ainakin kotipaikkakunnallani kouluverkkokeskustelu on melkoisen puuduttavaa seurattavaa. Tuntuu kuin päättäjien tilalla olisi joukko pikkulapsia &nbsp;inventoimassa joululahjoja. Lasketaan kovaan ääneen montako pakettia kukakin on saanut. Ennen kuin niitä on edes avattu ja katsottu mitä siellä &nbsp;sisällä oikein on. Itse olen tässä ehkäpä jopa pikkuisen skeptinen. Vaikea uskoa uusiin seiniin. Kunhan nyt edes saataisiin nykyisen uuden opetussuunnitelman mukaiset oppikirjat ennen kuin seuraava uusi opetussuunnitelma astuu voimaan.</p><p>&nbsp;</p><p>Pyörän voi keksiä vain kerran. Peruskoulu keksitään uudelleen muutaman vuoden välein. Uusiutuva luonnonvara parhaimmillaan. Integraation puolestapuhujat toimivat varmasti vilpittömästi ja oppilaiden parhaaksi. Niin minäkin. Toivottavasti.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Kaikki pelaa. Kaikki piirtää. Kysehän on täsmälleen samasta asiasta. Paitsi sen suhteen, ettei meillä ole lakia urheiluvelvollisuudesta. Oppivelvollisuudesta on. Salaliittoteoreetikko saattaisi epäillä, että nuorisuomi-porukka on jotenkin onnistunut soluttautumaan päättäviin elimiin peruskoulua uudistettaessa. Kerran vielä pojat. Kyllä se siitä. Vaihdetaan termiksi integraatio.

 

On tietenkin todettava, että kaikilla on oikeus urheilla. Kaikilla on oikeus opiskella. Siitä ei olekaan kyse. Olisiko sitä vaan parempi tehdä yhdessä jotakuinkin samalla tasolla olevien kanssa. Olisi erikoista, jos harrastekiekkosarjasta tulisi kaveri tuuraamaan liigajoukkueen pakkipulaa. Peruskoulutyylillä tuo ei olisi ongelma. Harrastepakille vain avustaja mukaan jäälle. Kaikkkein heikoimmassa hapessa oleville ehkä laaja-alainen tai henkilökohtainen avustaja.  Mitä nimeä jääkiekkomaailmassa nyt sitten käytettäisiinkin.

 

En missään nimessä tarkoita myöskään sitä, että erilaiset oppilaat tulisi eristää pois näkyvistä. Yhteisissä rakennuksissa opetuksen pitäisi tapahtua. Erilaiset ihmiset käyvät samoissa kaupoissa. Heille on samanlaiset parkkipaikat. Paitsi liikuntarajoitteisille isommat.

 

Kaikkien toimiminen samassa opetusryhmässä vain aiheuttaa paljon ongelmia. Toki siinä on hyötynsä. En vain ole ollenkaan varma, että ovatko hyödyt suuremmat kuin haitat. Jos (ehkä pikkuriikkisen kärjistän) samassa ryhmässä toinen tekee lukiotasoista tehtävää ja toinen yhdistelee numeroita toisiinsa toivoen saavansa kissan kuvan. Tai koiran, jos on koiraoppilaita. Kaikkein heikoimmat olisivat värittämässä toisaalla erityisen ohjauksen parissa. Näiden ääripäiden välissä on sitten virolatvialiettuarallaa parikymmentä maailmantuskaa potevaa teiniä. Opettaja tai pari, sekä liuta ohjaajia. Tiloina on tietysti perinteinen luokkahuone, joka lienee suunniteltu jossain päin itäsaksaa. En todellakaan pelkää, että opetusryhmässä on hitaammin oppijoita. Pelkään sitä, että mitä he tästä oikein hyötyvät.

 

Integraatio onnistuisi varmasti huomattavasti todennäköisemmin, jos olisi varallisuutta rakentaa uudenaikaiset koulutilat. Ainakin kotipaikkakunnallani kouluverkkokeskustelu on melkoisen puuduttavaa seurattavaa. Tuntuu kuin päättäjien tilalla olisi joukko pikkulapsia  inventoimassa joululahjoja. Lasketaan kovaan ääneen montako pakettia kukakin on saanut. Ennen kuin niitä on edes avattu ja katsottu mitä siellä  sisällä oikein on. Itse olen tässä ehkäpä jopa pikkuisen skeptinen. Vaikea uskoa uusiin seiniin. Kunhan nyt edes saataisiin nykyisen uuden opetussuunnitelman mukaiset oppikirjat ennen kuin seuraava uusi opetussuunnitelma astuu voimaan.

 

Pyörän voi keksiä vain kerran. Peruskoulu keksitään uudelleen muutaman vuoden välein. Uusiutuva luonnonvara parhaimmillaan. Integraation puolestapuhujat toimivat varmasti vilpittömästi ja oppilaiden parhaaksi. Niin minäkin. Toivottavasti.

]]>
1 http://ilkkaperaoja.puheenvuoro.uusisuomi.fi/264062-nuori-suomi-oli-tuhota-urheilun-onnistuuko-se-tuhoamaan-peruskoulun#comments Integraatio Peruskoulu Mon, 12 Nov 2018 15:29:17 +0000 Ilkka Peräoja http://ilkkaperaoja.puheenvuoro.uusisuomi.fi/264062-nuori-suomi-oli-tuhota-urheilun-onnistuuko-se-tuhoamaan-peruskoulun
Koulu on koululaiselle elämän tärkein asia! Höpö höpö! http://ilkkaperaoja.puheenvuoro.uusisuomi.fi/263857-koulu-on-koululaiselle-elaman-tarkein-asia-hopo-hopo <p>Sehän on sama kuin sanoisi aikuiselle, että työ on elämän tärkein asia. Joidenkin onnellisten kohdalla tämä tietysti pitää paikkansa. Jotkut onnelliset rakastavat sitä, mitä työkseen tekevät. Harvat kuitenkaan sen takia, että niin kuuluukin olla. Saati siksi, että pomot näin juhlapuheissa satuilevat. Useimmiten kyse on siitä, että tekee sitä mitä rakastaa. Siitä on sitten erilaisten sattumien, yritysten ja erehdysten kautta muodostunut työ. On tietysti myös mahdollista, että tykästyykin siihen, mitä päätyy tekemään. Rakastuvathan jotkut ihmiset niihin kenen kanssa naivat. Jotkut taas rakastuvat naimiseen.&nbsp;&nbsp;Eikä siinä mitään väärää ole.&nbsp;&nbsp;Itse en yläasteen oppilaana olisi koskaan uskonut ryhtyväni opettajaksi. Ihmettelen sitä vieläkin lähes päivittäin. Yhtäkaikki tärkeyden tunne syttyy ihmisen sisällä tai sitten&nbsp;&nbsp;ei syty. Ei siihen voi kukaan käskeä. Työstä voi tulla tärkeää tai tärkeästä työtä.&nbsp;&nbsp;Mutta voiko pelkästä pakosta tulla oikeasti tärkeää, onkin sitten jo kokonaan toinen asia.</p><p>Mikäli ihmisen elon tärkein fokus on muualla kuin töissä, on vastenmielistä kuunnella höpinöitä työn tärkeydesta. Jotkut saattavat ruveta pohtimaan, että onko heissä vikaa? Kun työ ei olekaan tärkeintä maailmassa. Eikö työttömän elämä ole tärkeää? Onko ihminen huono, jos tekee työtään ainoastaan maksaakseen laskunsa? Onneksi Ihmiset eivät ole kuitenkaan samanlaisia. Tuokaan jako ei mene kahtia kuin&nbsp;&nbsp;amerikka trumpista. Maailmassa on muitakin värejä kuin musta ja valkoinen. Ihmisten ohella myös oppilaat ovat erilaisia. Tai siis sivistystyön tulevaisuuskoordinointihuolijohtotyöryhmän käyttämällä kielellä: Asiakkaat ovat erilaisia!</p><p>Itselleni oman työn tärkeys on jakomielitautista. Oppituntien pitämistä rakastan. Oppituntien ulkopuolinen puuhastelu onkin sitten asia erikseen. Suurimmalta osalta turhaa näpertelyä ja jonninjoutavaa byrokraattista mukatekemistä. Se on kohtalon asettama tulovero siitä, että voin tehdä työkseni jotain rakastamaani. Se juo motivaatiotani kuin ylipainoinen rasvatonta maitoa. Mikäli kohtalon verokarhu päättää nostaa verorasitettaan viime vuosien tapaan, tulee kipukynnys väistämättä ylittymään. Silloin ratkaisuni on helppo, selkeä sekä nopea. Adios! Silloin elämä päihittää työn, eikä työ elämää.</p><p>Minusta peruskoulun tärkein tehtävä on yksinkertainen.&nbsp;&nbsp;Oikeastaan kyse ei ole siitä, mitä pitäisi tehdä. Päinvastoin. Kyse on siitä, mitä pitäisi jättää tekemättä. Eikä minulla ole vastausta siihen, että miten? Kyseessä on kuitenkin niin tärkeä asia, että siihen pitäisi ainakin pyrkiä. Ikään kuin maailman rauha. Joka on helpommin toteutettavissa kuin koululaitoksen reivaaminen parempaan suuntaan.&nbsp;&nbsp;Mikäli koululaitokset ympäri maailmaa onnistuisivat muuttumaan, saattaisi rauhankin säilyttäminen helpottua. Tosin silloin muidenkin kuin missikandidaattien pitäisi kannattaa rauhaa ja harrastaa kuntosalia.</p><p>Siis mitä? Mitä pitäisi jättää tekemättä?</p><p>Yksinkertaisesti peruskoulun pitäisi osata olla tuhoamatta oppimisen halua.&nbsp;&nbsp;Jokainen ihminen rakastaa luonnostaan oppimista. Myös oppilaat. Myös minä. Kaikki.</p><p>Lähestulkoon kaikki koulutiensä aloittavat ihmistaimet ovat intoa täynnä kuin premiumluokan ilmapallo. Useimpien ysiluokkalaisten kohdalla tuo ilmapallo on muuttunut edellisenä suvena käytetyksi kondomiksi.</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Sehän on sama kuin sanoisi aikuiselle, että työ on elämän tärkein asia. Joidenkin onnellisten kohdalla tämä tietysti pitää paikkansa. Jotkut onnelliset rakastavat sitä, mitä työkseen tekevät. Harvat kuitenkaan sen takia, että niin kuuluukin olla. Saati siksi, että pomot näin juhlapuheissa satuilevat. Useimmiten kyse on siitä, että tekee sitä mitä rakastaa. Siitä on sitten erilaisten sattumien, yritysten ja erehdysten kautta muodostunut työ. On tietysti myös mahdollista, että tykästyykin siihen, mitä päätyy tekemään. Rakastuvathan jotkut ihmiset niihin kenen kanssa naivat. Jotkut taas rakastuvat naimiseen.  Eikä siinä mitään väärää ole.  Itse en yläasteen oppilaana olisi koskaan uskonut ryhtyväni opettajaksi. Ihmettelen sitä vieläkin lähes päivittäin. Yhtäkaikki tärkeyden tunne syttyy ihmisen sisällä tai sitten  ei syty. Ei siihen voi kukaan käskeä. Työstä voi tulla tärkeää tai tärkeästä työtä.  Mutta voiko pelkästä pakosta tulla oikeasti tärkeää, onkin sitten jo kokonaan toinen asia.

Mikäli ihmisen elon tärkein fokus on muualla kuin töissä, on vastenmielistä kuunnella höpinöitä työn tärkeydesta. Jotkut saattavat ruveta pohtimaan, että onko heissä vikaa? Kun työ ei olekaan tärkeintä maailmassa. Eikö työttömän elämä ole tärkeää? Onko ihminen huono, jos tekee työtään ainoastaan maksaakseen laskunsa? Onneksi Ihmiset eivät ole kuitenkaan samanlaisia. Tuokaan jako ei mene kahtia kuin  amerikka trumpista. Maailmassa on muitakin värejä kuin musta ja valkoinen. Ihmisten ohella myös oppilaat ovat erilaisia. Tai siis sivistystyön tulevaisuuskoordinointihuolijohtotyöryhmän käyttämällä kielellä: Asiakkaat ovat erilaisia!

Itselleni oman työn tärkeys on jakomielitautista. Oppituntien pitämistä rakastan. Oppituntien ulkopuolinen puuhastelu onkin sitten asia erikseen. Suurimmalta osalta turhaa näpertelyä ja jonninjoutavaa byrokraattista mukatekemistä. Se on kohtalon asettama tulovero siitä, että voin tehdä työkseni jotain rakastamaani. Se juo motivaatiotani kuin ylipainoinen rasvatonta maitoa. Mikäli kohtalon verokarhu päättää nostaa verorasitettaan viime vuosien tapaan, tulee kipukynnys väistämättä ylittymään. Silloin ratkaisuni on helppo, selkeä sekä nopea. Adios! Silloin elämä päihittää työn, eikä työ elämää.

Minusta peruskoulun tärkein tehtävä on yksinkertainen.  Oikeastaan kyse ei ole siitä, mitä pitäisi tehdä. Päinvastoin. Kyse on siitä, mitä pitäisi jättää tekemättä. Eikä minulla ole vastausta siihen, että miten? Kyseessä on kuitenkin niin tärkeä asia, että siihen pitäisi ainakin pyrkiä. Ikään kuin maailman rauha. Joka on helpommin toteutettavissa kuin koululaitoksen reivaaminen parempaan suuntaan.  Mikäli koululaitokset ympäri maailmaa onnistuisivat muuttumaan, saattaisi rauhankin säilyttäminen helpottua. Tosin silloin muidenkin kuin missikandidaattien pitäisi kannattaa rauhaa ja harrastaa kuntosalia.

Siis mitä? Mitä pitäisi jättää tekemättä?

Yksinkertaisesti peruskoulun pitäisi osata olla tuhoamatta oppimisen halua.  Jokainen ihminen rakastaa luonnostaan oppimista. Myös oppilaat. Myös minä. Kaikki.

Lähestulkoon kaikki koulutiensä aloittavat ihmistaimet ovat intoa täynnä kuin premiumluokan ilmapallo. Useimpien ysiluokkalaisten kohdalla tuo ilmapallo on muuttunut edellisenä suvena käytetyksi kondomiksi.

 

 

]]>
0 http://ilkkaperaoja.puheenvuoro.uusisuomi.fi/263857-koulu-on-koululaiselle-elaman-tarkein-asia-hopo-hopo#comments Koulunkäynti Peruskoulu Peruskoulun tehtävä Työelämä Thu, 08 Nov 2018 13:13:56 +0000 Ilkka Peräoja http://ilkkaperaoja.puheenvuoro.uusisuomi.fi/263857-koulu-on-koululaiselle-elaman-tarkein-asia-hopo-hopo
Peruskoulun opetuksesta ja ismeistä http://nikokaistakorpi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/262214-peruskoulun-opetuksesta-ja-ismeista <p>Huhtasaaren julistetapauksen yhteydessä käytiin mielenkiintoista keskustelua opetuksen mahdollisesta kantaaottavuudesta. Moni esitti näkemyksiä, jonka mukaan minkäänlaisia &quot;ismejä&quot; ei pitäisi peruskoululaisille opettaa. Tällainen ajattelu on mielestäni pahasti pielessä ajatellen koulun tehtävää, jonka mukaan sen pitää myös kasvattaa nuorista itsenäisesti ajattelevia täysivaltaisia yhteiskunnan jäseniä. Heistä ei sellaisia tule elleivät opi, mitä vaikkapa kapitalismi, sosialismi, nationalismi tahi feminismi on. Tietenkään näitä ei pitäisi erityisesti ja vahvasti arvottaa opettajan toimesta, mutta riittävä ymmärrys niiden sisällöstä ja vaikutuksesta yhteiskuntaan on tuotava esille.</p><p><strong>Yhteiskuntaoppi on keskeinen osa koulun opetusta</strong></p><p>Peruskoulussa ja lukiossa on pitkään ollut oppiaineena yhteiskuntaoppi, jonka tarkoituksena on avartaa oppilaiden näkemystä suomalaisesta yhteiskunnasta ja ohjata oppilasta toimimaan vastuullisesti ja aktiivisesti yhteiskunnassa.</p><p>Moni keskusteluissa otti kantaa myös sen puolesta, että vielä peruskoulussa ei pitäisi opettaa näitä vaan vasta lukiossa. Kuitenkaan kaikki eivät mene lukioon ja peruskoulu jää viimeiseksi ns yleissivistäväksi koulutukseksi. Käsittääkseni esimerkiksi ammattikoulussa ei juurikaan tällaisia asioita enää käsitellä.</p><p>Historian sekä yhteiskuntaopin kannalta on välttämätöntä opettaa erilaisten suuntauksien sekä ajattelumaailmojen eroja. Muutoin oppilaan on mahdotonta ymmärtää miten tähän päivään on tultu ja kuinka yhteiskuntamme toimii. Myös vaikkapa tieto Suomessa vaikuttavista puolueista ainakin pintapuolisesti kuuluu käydä läpi.</p><p>Väistämättä tämä tarjoaa opettajalle mahdollisuuden värittää asioita jossain määrin oman ajattelutapansa suuntaan, mutta itse uskon kuitenkin valtaosan tunnistavan vastuunsa ja pyrkivän tarjoamaan opetussuunnitelman sekä oppikirjojen mukaista tietoa.</p><p><strong>Feminismin vaikutukset Suomessa tasa-arvon kannalta</strong></p><p>Yksi selvästi kiihkeitä mielipiteitä nostava asia on feminismi, joka mm nousi puheenaiheeksi vuoden 2017 alussa, kun peruskoulun ysiluokkalaisille oli Opetusministeriön hyväksynnällä lahjoitettu nigerialaissyntyisen Chimamanda Ngozi Adichien 41-sivuinen essee Meidän kaikkien pitäisi olla feministejä (Otava). Monen luettua ainoastaan pelkkä otsikko vedettiin raflaavia johtopäätöksiä jonkinlaisesta oppilaiden aivopesusta.</p><p>Itse sisältö kertoi kuitenkin lähinnä kirjoittajan kokemuksista Nigeriassa ja Yhdysvalloissa eikä suinkaan ollut sellaista kuin monet tuntuivat kuvittelevan. Teos päättyy seuraaviin lauseisiin:</p><p>&quot;<em>Minulle feministi on kuka tahansa, joka myöntää, että sukupuoli aiheuttaa ongelmia ja että meidän on löydettävä niihin ratkaisu, pystyttävä parempaan. Meidän kaikkien, niin naisten kuin miestenkin.</em>&quot;</p><p>Jos ajattelemme vaikkapa <a href="https://kansallisbiografia.fi/kansallisbiografia/henkilo/2816">Minna Canthin</a> vaikutusta suomalaiseen yhteiskuntaan, niin se on ollut merkittävä tasa-arvokehityksen kannalta. Canth edisti naisten asemaa muun muassa tekemällä työtä tyttöjen koulutusmahdollisuuksien parantamiseksi. Hän oli suomenkielisen koulutuksen uranuurtajia.</p><p>Emme me voi sivuuttaa tällaisia asioita opetuksessa ja Suomen historiassa. Emmekä voi ryhtyä kieltämään hänen teoksiensa lukemista vaikkapa osana äidinkielen opetusta.</p><p>Oppilaat kyllä ymmärtävät oppikirjan ja jonkun henkilökohtaisen näkemyksen eron. Minna Canthin kirjat tai tuo essee eivät ole oppikirjoja ja kyllä se tulee selväksi myös oppilaille.</p><p>En lainkaan kiellä etteikö myös feminismissä ole suuntauksia ja näkemyksiä, jotka ovat huomattavan kiistanalaisia. Se ei kuitenkaan poista tuon aatteen merkittäviä positiivisia vaikutuksia tasa-arvon kehittymisen kannalta. Ne vaikutukset yhteiskuntaan tulee tunnistaa ja tunnustaa myös yhteiskuntaopin sekä historian opetuksessa.</p><p><strong>Toivottavasti viimeaikaiset keskustelut eivät johda ylilyönteihin</strong></p><p>Olen huolestunut viimeaikaisista keskusteluista sekä sosiaalisessa että perinteisessä mediassa. Toivon että mahdolliset ongelmat opetuksessa käsitellään lähinnä vanhempien, opettajien ja oppilaiden toimesta yhdessä eikä julkisuudessa.</p><p>Pääsääntöisesti uskon opetusohjelmaa noudatettavan enkä usko mitään systemaattista &quot;aivopesua&quot; olevan peruskouluissa.</p><p>Toivottavasti emme näe tulevaisuudessa jatkuvia valituksia opettajan opetuksista ja kaupan päälle somehärdelliä, jossa yksityishenkilöt mukaanlukien alaikäiset ovat yhtäkkiä somen riepoteltavana.</p><p><strong>Koulussa opitaan elämää varten</strong></p><p>Koulun tehtävä on todellakin opettaa myös elämää varten ja toimimaan täysivaltaisen itse ajattelevana yhteiskunnan jäsenenä. Sitä varten on tarpeen opetuksessa myös kertoa yhteiskunnan kehittymiseen sekä tähän päivään vaikuttavista aatteista ja niiden periaatteista. Tämä ei valitettavasti voi perustua suoraan joihinkin kaikkien hyväksymiin faktoihin matematiikan tapaan.</p><p>Itse uskon peruskoulun opetuksen ottaneen merkittäviä harppauksia kannustaessaan oppilaita itsenäiseen ajatteluun, haastamaan mielipiteitä sekä vaikkapa lähde- ja mediakritiikkiin. Omana peruskouluaikanani oli paljon enemmän läsnä yksi totuus ja esimerkiksi opettajan näkemyksen haastamista katsottiin varsin karsaasti. Ja uskokaa pois, olen sitä kokeillut jo tuolloin... ;-)</p><p>Lukiossahan on ollut nykyään kaksi pakollista kurssia filosofiasta. Arno Kotron mukaan ensimmäinen kurssi käsittelee muun muassa sitä, miten erottaa perustellut väitteet perustelemattomista, kuinka tunnistaa huuhaan ja kehnon argumentoinnin ja millaista on kriittinen ja itsenäinen ajattelu. Kakkoskurssilla taas pohditaan etiikkaa, arvoja ja hyvän elämän rakennuspuita.</p><p>Mielestäni on harmi mikäli tällaisia ei käsitellä jossain määrin jo peruskoulussa, sillä osa jää paitsi todella tärkeistä aiheista itsensä näköisen elämän rakentamisen tukemiseksi. En tunne opetusohjelmaa siinä määrin, että osaisin sanoa onko tällaisten asioiden läpikäynti mukana.</p><p>Nyt on tärkeää uskoa toisaalta opettajien integriteettiin ja hyväntahtoisuuteen - ja toisaalta myös nykyisten oppilaiden omaan ajatteluun ja kriittisyyteen sekä kykyyn hankkia tietoa lisää halutessaan. Koskaan ei ole ollut tarjolla tietoa vapaasti niin paljon kuin tänä päivänä.</p><p>Nuorissa on tulevaisuus - pelkän tottelemisen sijaan heitä on autettava ajattelemaan itse.</p><p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Huhtasaaren julistetapauksen yhteydessä käytiin mielenkiintoista keskustelua opetuksen mahdollisesta kantaaottavuudesta. Moni esitti näkemyksiä, jonka mukaan minkäänlaisia "ismejä" ei pitäisi peruskoululaisille opettaa. Tällainen ajattelu on mielestäni pahasti pielessä ajatellen koulun tehtävää, jonka mukaan sen pitää myös kasvattaa nuorista itsenäisesti ajattelevia täysivaltaisia yhteiskunnan jäseniä. Heistä ei sellaisia tule elleivät opi, mitä vaikkapa kapitalismi, sosialismi, nationalismi tahi feminismi on. Tietenkään näitä ei pitäisi erityisesti ja vahvasti arvottaa opettajan toimesta, mutta riittävä ymmärrys niiden sisällöstä ja vaikutuksesta yhteiskuntaan on tuotava esille.

Yhteiskuntaoppi on keskeinen osa koulun opetusta

Peruskoulussa ja lukiossa on pitkään ollut oppiaineena yhteiskuntaoppi, jonka tarkoituksena on avartaa oppilaiden näkemystä suomalaisesta yhteiskunnasta ja ohjata oppilasta toimimaan vastuullisesti ja aktiivisesti yhteiskunnassa.

Moni keskusteluissa otti kantaa myös sen puolesta, että vielä peruskoulussa ei pitäisi opettaa näitä vaan vasta lukiossa. Kuitenkaan kaikki eivät mene lukioon ja peruskoulu jää viimeiseksi ns yleissivistäväksi koulutukseksi. Käsittääkseni esimerkiksi ammattikoulussa ei juurikaan tällaisia asioita enää käsitellä.

Historian sekä yhteiskuntaopin kannalta on välttämätöntä opettaa erilaisten suuntauksien sekä ajattelumaailmojen eroja. Muutoin oppilaan on mahdotonta ymmärtää miten tähän päivään on tultu ja kuinka yhteiskuntamme toimii. Myös vaikkapa tieto Suomessa vaikuttavista puolueista ainakin pintapuolisesti kuuluu käydä läpi.

Väistämättä tämä tarjoaa opettajalle mahdollisuuden värittää asioita jossain määrin oman ajattelutapansa suuntaan, mutta itse uskon kuitenkin valtaosan tunnistavan vastuunsa ja pyrkivän tarjoamaan opetussuunnitelman sekä oppikirjojen mukaista tietoa.

Feminismin vaikutukset Suomessa tasa-arvon kannalta

Yksi selvästi kiihkeitä mielipiteitä nostava asia on feminismi, joka mm nousi puheenaiheeksi vuoden 2017 alussa, kun peruskoulun ysiluokkalaisille oli Opetusministeriön hyväksynnällä lahjoitettu nigerialaissyntyisen Chimamanda Ngozi Adichien 41-sivuinen essee Meidän kaikkien pitäisi olla feministejä (Otava). Monen luettua ainoastaan pelkkä otsikko vedettiin raflaavia johtopäätöksiä jonkinlaisesta oppilaiden aivopesusta.

Itse sisältö kertoi kuitenkin lähinnä kirjoittajan kokemuksista Nigeriassa ja Yhdysvalloissa eikä suinkaan ollut sellaista kuin monet tuntuivat kuvittelevan. Teos päättyy seuraaviin lauseisiin:

"Minulle feministi on kuka tahansa, joka myöntää, että sukupuoli aiheuttaa ongelmia ja että meidän on löydettävä niihin ratkaisu, pystyttävä parempaan. Meidän kaikkien, niin naisten kuin miestenkin."

Jos ajattelemme vaikkapa Minna Canthin vaikutusta suomalaiseen yhteiskuntaan, niin se on ollut merkittävä tasa-arvokehityksen kannalta. Canth edisti naisten asemaa muun muassa tekemällä työtä tyttöjen koulutusmahdollisuuksien parantamiseksi. Hän oli suomenkielisen koulutuksen uranuurtajia.

Emme me voi sivuuttaa tällaisia asioita opetuksessa ja Suomen historiassa. Emmekä voi ryhtyä kieltämään hänen teoksiensa lukemista vaikkapa osana äidinkielen opetusta.

Oppilaat kyllä ymmärtävät oppikirjan ja jonkun henkilökohtaisen näkemyksen eron. Minna Canthin kirjat tai tuo essee eivät ole oppikirjoja ja kyllä se tulee selväksi myös oppilaille.

En lainkaan kiellä etteikö myös feminismissä ole suuntauksia ja näkemyksiä, jotka ovat huomattavan kiistanalaisia. Se ei kuitenkaan poista tuon aatteen merkittäviä positiivisia vaikutuksia tasa-arvon kehittymisen kannalta. Ne vaikutukset yhteiskuntaan tulee tunnistaa ja tunnustaa myös yhteiskuntaopin sekä historian opetuksessa.

Toivottavasti viimeaikaiset keskustelut eivät johda ylilyönteihin

Olen huolestunut viimeaikaisista keskusteluista sekä sosiaalisessa että perinteisessä mediassa. Toivon että mahdolliset ongelmat opetuksessa käsitellään lähinnä vanhempien, opettajien ja oppilaiden toimesta yhdessä eikä julkisuudessa.

Pääsääntöisesti uskon opetusohjelmaa noudatettavan enkä usko mitään systemaattista "aivopesua" olevan peruskouluissa.

Toivottavasti emme näe tulevaisuudessa jatkuvia valituksia opettajan opetuksista ja kaupan päälle somehärdelliä, jossa yksityishenkilöt mukaanlukien alaikäiset ovat yhtäkkiä somen riepoteltavana.

Koulussa opitaan elämää varten

Koulun tehtävä on todellakin opettaa myös elämää varten ja toimimaan täysivaltaisen itse ajattelevana yhteiskunnan jäsenenä. Sitä varten on tarpeen opetuksessa myös kertoa yhteiskunnan kehittymiseen sekä tähän päivään vaikuttavista aatteista ja niiden periaatteista. Tämä ei valitettavasti voi perustua suoraan joihinkin kaikkien hyväksymiin faktoihin matematiikan tapaan.

Itse uskon peruskoulun opetuksen ottaneen merkittäviä harppauksia kannustaessaan oppilaita itsenäiseen ajatteluun, haastamaan mielipiteitä sekä vaikkapa lähde- ja mediakritiikkiin. Omana peruskouluaikanani oli paljon enemmän läsnä yksi totuus ja esimerkiksi opettajan näkemyksen haastamista katsottiin varsin karsaasti. Ja uskokaa pois, olen sitä kokeillut jo tuolloin... ;-)

Lukiossahan on ollut nykyään kaksi pakollista kurssia filosofiasta. Arno Kotron mukaan ensimmäinen kurssi käsittelee muun muassa sitä, miten erottaa perustellut väitteet perustelemattomista, kuinka tunnistaa huuhaan ja kehnon argumentoinnin ja millaista on kriittinen ja itsenäinen ajattelu. Kakkoskurssilla taas pohditaan etiikkaa, arvoja ja hyvän elämän rakennuspuita.

Mielestäni on harmi mikäli tällaisia ei käsitellä jossain määrin jo peruskoulussa, sillä osa jää paitsi todella tärkeistä aiheista itsensä näköisen elämän rakentamisen tukemiseksi. En tunne opetusohjelmaa siinä määrin, että osaisin sanoa onko tällaisten asioiden läpikäynti mukana.

Nyt on tärkeää uskoa toisaalta opettajien integriteettiin ja hyväntahtoisuuteen - ja toisaalta myös nykyisten oppilaiden omaan ajatteluun ja kriittisyyteen sekä kykyyn hankkia tietoa lisää halutessaan. Koskaan ei ole ollut tarjolla tietoa vapaasti niin paljon kuin tänä päivänä.

Nuorissa on tulevaisuus - pelkän tottelemisen sijaan heitä on autettava ajattelemaan itse.

 

]]>
16 http://nikokaistakorpi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/262214-peruskoulun-opetuksesta-ja-ismeista#comments Feminismi Itsenäinen ajattelu Opettaja Peruskoulu Yhteiskunta Mon, 08 Oct 2018 06:57:13 +0000 Niko Kaistakorpi http://nikokaistakorpi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/262214-peruskoulun-opetuksesta-ja-ismeista
Perhe Suomessa - kasvualustan tila http://juhanirsnen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/260937-perhe-suomessa-kasvualustan-tila <p>Tähän kirjoitukseen olen käyttänyt pääasiallisesti lähteenä Perheasiankeskuksesta Kimmo Jokisen ansiokasta luentorunkoaineistoa. Kiinnostukseni perustuu siihen, millaisen kasvuyhteisön perhe rakentaa peruskoululle.</p> <p>Perheitä on yhteensä yhteensä 1,4 miljoonaa miljoonaa. Perheissä elää 77% suomalaisista,&nbsp; yksin elää 23%&nbsp; .&nbsp; 42% suomalaisista asuu lapsiperheissä, joita on yhteensä&nbsp; 0,6 miljoonaa miljoonaa.&nbsp; Noin 1/5 40-vuotiaista naisista on lapsettomia, Helsingissä reilut 1/3.&nbsp; Lapsiperheistä 62% on avioparin perheitä, 18 %&nbsp; avoparien perheitä perheitä ja 20% yksinhuoltajaperheitä. Uusperheitä on noin 10% perheistä. Perherakennetta haastetaan eettisesti, biologisesti, psykologisesti ja juridisesti . On tärkeää muistaa, että kodin vaikuttavin oppimismuoto&nbsp; on mallioppiminen, jonka jälkiä jättävää vaikutusta kukaan ei ole voinut kiistää.&nbsp;&nbsp;</p> <p>Yksilöllistyminen on kohdannut myös perherakenteita. Taustalla on modernisoituminen, kohonneet koulutusvaatimukset,&nbsp; lisääntynyt liikkuvuus, kiristynyt kilpailu, hyvinvointivaltioiden yksilöivät tuki-muodot, valintamahdollisuudet, yhteisölliset tulkintahorisontit; luokka - ja sukumääreet ovat menettä-neet merkitystään; varsinkin pysyvät ammatti-identiteetit ja perinteisille sukupolvi- ja sukupuoliroo-leille rakentunut perusperhe ovat menettävät asemiaan.</p> <p>Minun elämäni on minun elämäni ajattelu.&nbsp; Elämänvaiheet &rdquo;eriaikaistuvat&rdquo; eli se vaihtelee, milloin mennään&nbsp; avo / avioliittoon, kuinka useasti, milloin hankitaan lapset vai hankitaanko lainkaan, milloin opiskellaan, ollaan töissä, siirrytään eläkkeelle. Perhe menettää tehtäviään ja suhteita ylläpitävät entistä entistä enemmän ns. puhaat suhteet/tunnesiteet. Puhtaalla suhteella tarkoitetaan tilannetta, jossa rakkaussuhteeseen ryhdytään vain sen itsensä vuoksi, ilman muita päämääriä, ja suhde jatkuu vain niin kauan, kun molemmat osapuolet tuntevat saavansa siitä riittävästi tyydytystä. Sukulaisuussuhteilla, lisääntymisellä tai avioliitolla ei välttämättä ole mitään tekemistä puhtaan suhteen kanssa. Nämä muutokset ovat selvästi näkyvissä jo nykymaailmassa, mutta kehitys on vielä pahasti kesken.Yksilöt kantavat ja heidän on pakkokin kantaa aiempaa vahvemmin vastuun omasta elämästään ja valinnoistaan. Sosiaaliset sidokset jäävät, mutta niiden luonne muuttuu: ns. puhtaat&nbsp; suhteet yleistyvät, monet perinteiset erinteiset kollektiiviset sidokset saattavat höltyä, mm. sukulaisten merkitys saattaa vähentyä ja ystävien merkitys kasvaa, valitut voiottoa tuottavat suhteet lisääntyvät.</p> <p>Kaksi rinnakkaista kehityskulkua lisääntyy, voittajat ja häviäjät. Tapahtuu elämänkulkujen yhdenmukaistumista ja toisaalta taloudellista eriytymistä kohti duaaliyhteiskuntaa- 17% eurooppalaisista perheistä köyhyysriskissä. Voittajia ovat&nbsp; keskiluokkainen kahden koulutetun työssäkäyvän vanhemman perhe, jossa korkeintaan kaksi lasta. Häviä ovat&nbsp; monilapsiset perheet, yksinelävät&nbsp; monilapsiset perheet, yksinelävät iäkkäät ihmiset, maaseudulla asuvat perheet, yksinhuoltajaperheet, työttömien ja huonosti koulutettujen vanhempien perheet.</p> <p>Uusia vanhemmuuden malleja syntyy, mutta hitaasti. &nbsp;Ns. uusi isyysmuutos on kuitenkin hihasta. Kotitöiden jako on edelleen hyvin sukupuolitettua. Median voima lisääntyy ja lasten rikas makuuhuonekulttuuri&nbsp; ja isovanhempien merkitys kasvussa. Epätasa-arvo moninaistuu. Luokka-,&nbsp; sukupuoli- ym. erot saavat rinnalleen ym. eroja, jotka rakentuvat muun muun muassa etnisyyden, asuinalueen, perhemuodon varaan. &nbsp;Vanhemmuus monimuotoistuu. Arvovaltaiset vanhemmat kannustavat lapsia ajattelemaan itse ja harkitsemaan noudatettavia sääntöjä. Autoritaariset vanhemmat odottavat epäilemätöntä tottelevaisuutta ja jotka vetoavat rangaistuksiin - tai rangaistuksen uhkaan. Sallivat vanhemmat &nbsp;vastaavat lapsen hyvänolon tarpeisiin ja pitävät sääntöjä toisarvoisina, koska ne rajoittavat lapsen vapautta. Mitäänsanomattoman vanhemmat antavat lapsilleen vähän henkistä tukea, mutta valvovat sääntöjen noudattamista. (Darling ja Steinberg 1993). &nbsp;Tärkeät vanhemmat odottavat, että &nbsp;lapset täyttävät tietyt käyttäytymisodotukset, mutta myös kannustavat lapsiaan ajattelemaan itse ja kehittämään itsenäisyyden tuntua.</p> <p>Anneli Seikkula (2011) mukaan esim koulun luokassa saattaa olla kymmenen tavoitteiltaan erilaisen perheen lapsia. Holhousperhekunta: (suojelu ja valvonta). Liberaaliperhekunta: (vapautta ja huolettomuutta). Ismi-perhekunta: (ismin mukainen elämä). Kulutusperhekunta: (ostaminen ja omistaminen). Kertakäyttöperhekunta: (helppous ja poisheittäminen). Tehokkuusperhekunta: (järjestyneesti ja tehokkaasti).Suoritusperhekunta: (tuloksia ja aikaan saannoksia). Kilpailuperhekunta: (kirimistä ensimmäiseksi).Hyvinvointiperhekunta: (rakkaus, kunnioitus, kimmoisuus).</p> <p>Nettijulkaisussa &rdquo;Improving Improving the Quality Quality of Childhood Childhood in Euirope Euirope 2012 (Eric Sigman: The Impact Of Screen Media on Media on Children Children) mukaan&nbsp; Pohjoismaat ovat median suhteen korkean riskin maita, koska lapset ja nuoret kuluttavat median kanssa paljon aikaa, ja vanhempien suhtautuminen asiaan on&nbsp; passiivista.&nbsp; Media käytölle muodostuu ns. ideaalit ruutuajat:&nbsp; alle 3-vuotiaille ei lainkaan, 3 vuotiaille ei lainkaan, 3&ndash;7- vuotiaille vuotiaille puoli tuntia, 7 vuotiaille puoli tuntia, tuntia, 7&ndash;12-vuotiaille tunti, 12 vuotiaille tunti, 12&ndash;15- vuotiaille 1,5 tuntia, 16+ kaksi tuntia!.Mediankäytöllä on yhteyksiä ylipainoon ja vähäiseen kasvokkaiseen vuorovaikutukseen.</p> <p>Lasten mediankäytössä tehdään asioita rinnakkain ja peräkkäin, ollaan sekä yksin että monissa eri ryhmissä. Vuorovaikutus on sekä kasvokkaista että mediavälitteistä.&nbsp; Vertaisryhmät usein tärkeämpiä kuin aikuiset . Aika- ja tilajäsennykset vaihtelevat nopeasti; ne eivät ole perinteisellä tavalla funktionaalisia.</p> <p>Sosiaalinen media ja kulutus&nbsp; muotouttavat oppimaan yksin ja/tai kaveriseurassa, neuvottelemaan auktoriteettien tarpeellisuudesta ja liikkumaan sosiaalisesta maailmasta toiseen. Työskentelemään ilman etukäteissuunnitelmaa ja&nbsp; periodeittain, tekemään monia asioita yhtä aikaa. Riskiperheiden osalta mediallistuminen on riski nuorten kannalta. Esiin nousevat jatkuva pelko (etenkin väkivallan pelko), pitkä aikaiset taloudelliset ongelmat, päihde- ja/tai väkivaltaongelmat, vakavat, jatkuvat ristiriidat ja riitelyt, mielenterveys- ja&nbsp; tunneilmaston ongelmat&nbsp; (nolaaminen, puhumattomuus, väheksyminen&hellip;)</p> <p>Jälkiteollisen maailman opit lisääntyvät. Nyky-yhteiskunta&nbsp; on vahvasti kulutus-, tunne- ja mediayhteiskunta.&nbsp; Uudet toimintaympäristöt suosivat suosivat uusia sosiaalisuuden ja oppimisen tapoja. Nämä asiat leviävät joka suuntaan&nbsp; ja alkavat näkyä vähitellen perheessä, koulussa, työelämässä, koko kulttuurissa. Yksittäiset infoepidemiat räjähtävät ja sammuvat. Lapsuus ja nuoruus on neuvottelukysymys. Sukupolvien väliset suhteet, säännöt ja perinteet, auktoriteettimallit kyseenalaistetaan. Minä-minä kulttuurissa korostuvat&nbsp; yksilöllisyys, tyyli, ruumis, seksualiteeti ja unelmat. Me-kulttuurissa korostuuvat vertaisryhmät, perhe, instituutiot, (koulu ), media, idolit ja kaiken alan valmentajat. Aikarajat liukuvat sen suhteen milloin/miten aikuistutaan. Tilasta muodostuu parveilun tilapäisiä keskuksia, koti, ostoskeskus, koulu, netti...</p> <p>Millaisia nuoria aika sittten suosii? Osa pystyy hakemaan toiminnalleen koko ajan vihjeitä etenkin omilta viiteryhmiltään ja mediasta (facebook). Osa omaa (työ)elämässä vaadittavia taitoja (kielitaito, tietotekninen osaaminen, tiedonhaku) ja asenteita (nuorekas, energinen, sosiaalinen, innostunut, muuntautumiskykyinen jne.) &rdquo;Perinteiset&rdquo; hyveet,&nbsp; ainakin koulutus ja tutkinnot ovat edelleen hyödyllisiä. Perhe on kuitenkin edelleen tärkeä. Perhe ja perhesuhteet ovat tärkeitä, mutta ne eivät ole annettuja. Relationaalisuus, suhteet, juurtuminen tärkeitä.&nbsp; Perheet ovat mitä perheet perheet tekevät. Perheen rajat ovat avoimia ja neuvoteltavissa. Perheessä on paljon prosesseja, jotka ulottuvat ulottuvat myös perheen ulkopuolelle, ja päinvastoin. Lapsuus ja, nuoruus ja aikuisuus ovat neuvoteltavina, samoin perhe. Perheessä edelleen paljon myös pysyvää.&nbsp;&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Tähän kirjoitukseen olen käyttänyt pääasiallisesti lähteenä Perheasiankeskuksesta Kimmo Jokisen ansiokasta luentorunkoaineistoa. Kiinnostukseni perustuu siihen, millaisen kasvuyhteisön perhe rakentaa peruskoululle.

Perheitä on yhteensä yhteensä 1,4 miljoonaa miljoonaa. Perheissä elää 77% suomalaisista,  yksin elää 23%  .  42% suomalaisista asuu lapsiperheissä, joita on yhteensä  0,6 miljoonaa miljoonaa.  Noin 1/5 40-vuotiaista naisista on lapsettomia, Helsingissä reilut 1/3.  Lapsiperheistä 62% on avioparin perheitä, 18 %  avoparien perheitä perheitä ja 20% yksinhuoltajaperheitä. Uusperheitä on noin 10% perheistä. Perherakennetta haastetaan eettisesti, biologisesti, psykologisesti ja juridisesti . On tärkeää muistaa, että kodin vaikuttavin oppimismuoto  on mallioppiminen, jonka jälkiä jättävää vaikutusta kukaan ei ole voinut kiistää.  

Yksilöllistyminen on kohdannut myös perherakenteita. Taustalla on modernisoituminen, kohonneet koulutusvaatimukset,  lisääntynyt liikkuvuus, kiristynyt kilpailu, hyvinvointivaltioiden yksilöivät tuki-muodot, valintamahdollisuudet, yhteisölliset tulkintahorisontit; luokka - ja sukumääreet ovat menettä-neet merkitystään; varsinkin pysyvät ammatti-identiteetit ja perinteisille sukupolvi- ja sukupuoliroo-leille rakentunut perusperhe ovat menettävät asemiaan.

Minun elämäni on minun elämäni ajattelu.  Elämänvaiheet ”eriaikaistuvat” eli se vaihtelee, milloin mennään  avo / avioliittoon, kuinka useasti, milloin hankitaan lapset vai hankitaanko lainkaan, milloin opiskellaan, ollaan töissä, siirrytään eläkkeelle. Perhe menettää tehtäviään ja suhteita ylläpitävät entistä entistä enemmän ns. puhaat suhteet/tunnesiteet. Puhtaalla suhteella tarkoitetaan tilannetta, jossa rakkaussuhteeseen ryhdytään vain sen itsensä vuoksi, ilman muita päämääriä, ja suhde jatkuu vain niin kauan, kun molemmat osapuolet tuntevat saavansa siitä riittävästi tyydytystä. Sukulaisuussuhteilla, lisääntymisellä tai avioliitolla ei välttämättä ole mitään tekemistä puhtaan suhteen kanssa. Nämä muutokset ovat selvästi näkyvissä jo nykymaailmassa, mutta kehitys on vielä pahasti kesken.Yksilöt kantavat ja heidän on pakkokin kantaa aiempaa vahvemmin vastuun omasta elämästään ja valinnoistaan. Sosiaaliset sidokset jäävät, mutta niiden luonne muuttuu: ns. puhtaat  suhteet yleistyvät, monet perinteiset erinteiset kollektiiviset sidokset saattavat höltyä, mm. sukulaisten merkitys saattaa vähentyä ja ystävien merkitys kasvaa, valitut voiottoa tuottavat suhteet lisääntyvät.

Kaksi rinnakkaista kehityskulkua lisääntyy, voittajat ja häviäjät. Tapahtuu elämänkulkujen yhdenmukaistumista ja toisaalta taloudellista eriytymistä kohti duaaliyhteiskuntaa- 17% eurooppalaisista perheistä köyhyysriskissä. Voittajia ovat  keskiluokkainen kahden koulutetun työssäkäyvän vanhemman perhe, jossa korkeintaan kaksi lasta. Häviä ovat  monilapsiset perheet, yksinelävät  monilapsiset perheet, yksinelävät iäkkäät ihmiset, maaseudulla asuvat perheet, yksinhuoltajaperheet, työttömien ja huonosti koulutettujen vanhempien perheet.

Uusia vanhemmuuden malleja syntyy, mutta hitaasti.  Ns. uusi isyysmuutos on kuitenkin hihasta. Kotitöiden jako on edelleen hyvin sukupuolitettua. Median voima lisääntyy ja lasten rikas makuuhuonekulttuuri  ja isovanhempien merkitys kasvussa. Epätasa-arvo moninaistuu. Luokka-,  sukupuoli- ym. erot saavat rinnalleen ym. eroja, jotka rakentuvat muun muun muassa etnisyyden, asuinalueen, perhemuodon varaan.  Vanhemmuus monimuotoistuu. Arvovaltaiset vanhemmat kannustavat lapsia ajattelemaan itse ja harkitsemaan noudatettavia sääntöjä. Autoritaariset vanhemmat odottavat epäilemätöntä tottelevaisuutta ja jotka vetoavat rangaistuksiin - tai rangaistuksen uhkaan. Sallivat vanhemmat  vastaavat lapsen hyvänolon tarpeisiin ja pitävät sääntöjä toisarvoisina, koska ne rajoittavat lapsen vapautta. Mitäänsanomattoman vanhemmat antavat lapsilleen vähän henkistä tukea, mutta valvovat sääntöjen noudattamista. (Darling ja Steinberg 1993).  Tärkeät vanhemmat odottavat, että  lapset täyttävät tietyt käyttäytymisodotukset, mutta myös kannustavat lapsiaan ajattelemaan itse ja kehittämään itsenäisyyden tuntua.

Anneli Seikkula (2011) mukaan esim koulun luokassa saattaa olla kymmenen tavoitteiltaan erilaisen perheen lapsia. Holhousperhekunta: (suojelu ja valvonta). Liberaaliperhekunta: (vapautta ja huolettomuutta). Ismi-perhekunta: (ismin mukainen elämä). Kulutusperhekunta: (ostaminen ja omistaminen). Kertakäyttöperhekunta: (helppous ja poisheittäminen). Tehokkuusperhekunta: (järjestyneesti ja tehokkaasti).Suoritusperhekunta: (tuloksia ja aikaan saannoksia). Kilpailuperhekunta: (kirimistä ensimmäiseksi).Hyvinvointiperhekunta: (rakkaus, kunnioitus, kimmoisuus).

Nettijulkaisussa ”Improving Improving the Quality Quality of Childhood Childhood in Euirope Euirope 2012 (Eric Sigman: The Impact Of Screen Media on Media on Children Children) mukaan  Pohjoismaat ovat median suhteen korkean riskin maita, koska lapset ja nuoret kuluttavat median kanssa paljon aikaa, ja vanhempien suhtautuminen asiaan on  passiivista.  Media käytölle muodostuu ns. ideaalit ruutuajat:  alle 3-vuotiaille ei lainkaan, 3 vuotiaille ei lainkaan, 3–7- vuotiaille vuotiaille puoli tuntia, 7 vuotiaille puoli tuntia, tuntia, 7–12-vuotiaille tunti, 12 vuotiaille tunti, 12–15- vuotiaille 1,5 tuntia, 16+ kaksi tuntia!.Mediankäytöllä on yhteyksiä ylipainoon ja vähäiseen kasvokkaiseen vuorovaikutukseen.

Lasten mediankäytössä tehdään asioita rinnakkain ja peräkkäin, ollaan sekä yksin että monissa eri ryhmissä. Vuorovaikutus on sekä kasvokkaista että mediavälitteistä.  Vertaisryhmät usein tärkeämpiä kuin aikuiset . Aika- ja tilajäsennykset vaihtelevat nopeasti; ne eivät ole perinteisellä tavalla funktionaalisia.

Sosiaalinen media ja kulutus  muotouttavat oppimaan yksin ja/tai kaveriseurassa, neuvottelemaan auktoriteettien tarpeellisuudesta ja liikkumaan sosiaalisesta maailmasta toiseen. Työskentelemään ilman etukäteissuunnitelmaa ja  periodeittain, tekemään monia asioita yhtä aikaa. Riskiperheiden osalta mediallistuminen on riski nuorten kannalta. Esiin nousevat jatkuva pelko (etenkin väkivallan pelko), pitkä aikaiset taloudelliset ongelmat, päihde- ja/tai väkivaltaongelmat, vakavat, jatkuvat ristiriidat ja riitelyt, mielenterveys- ja  tunneilmaston ongelmat  (nolaaminen, puhumattomuus, väheksyminen…)

Jälkiteollisen maailman opit lisääntyvät. Nyky-yhteiskunta  on vahvasti kulutus-, tunne- ja mediayhteiskunta.  Uudet toimintaympäristöt suosivat suosivat uusia sosiaalisuuden ja oppimisen tapoja. Nämä asiat leviävät joka suuntaan  ja alkavat näkyä vähitellen perheessä, koulussa, työelämässä, koko kulttuurissa. Yksittäiset infoepidemiat räjähtävät ja sammuvat. Lapsuus ja nuoruus on neuvottelukysymys. Sukupolvien väliset suhteet, säännöt ja perinteet, auktoriteettimallit kyseenalaistetaan. Minä-minä kulttuurissa korostuvat  yksilöllisyys, tyyli, ruumis, seksualiteeti ja unelmat. Me-kulttuurissa korostuuvat vertaisryhmät, perhe, instituutiot, (koulu ), media, idolit ja kaiken alan valmentajat. Aikarajat liukuvat sen suhteen milloin/miten aikuistutaan. Tilasta muodostuu parveilun tilapäisiä keskuksia, koti, ostoskeskus, koulu, netti...

Millaisia nuoria aika sittten suosii? Osa pystyy hakemaan toiminnalleen koko ajan vihjeitä etenkin omilta viiteryhmiltään ja mediasta (facebook). Osa omaa (työ)elämässä vaadittavia taitoja (kielitaito, tietotekninen osaaminen, tiedonhaku) ja asenteita (nuorekas, energinen, sosiaalinen, innostunut, muuntautumiskykyinen jne.) ”Perinteiset” hyveet,  ainakin koulutus ja tutkinnot ovat edelleen hyödyllisiä. Perhe on kuitenkin edelleen tärkeä. Perhe ja perhesuhteet ovat tärkeitä, mutta ne eivät ole annettuja. Relationaalisuus, suhteet, juurtuminen tärkeitä.  Perheet ovat mitä perheet perheet tekevät. Perheen rajat ovat avoimia ja neuvoteltavissa. Perheessä on paljon prosesseja, jotka ulottuvat ulottuvat myös perheen ulkopuolelle, ja päinvastoin. Lapsuus ja, nuoruus ja aikuisuus ovat neuvoteltavina, samoin perhe. Perheessä edelleen paljon myös pysyvää.  

]]>
1 http://juhanirsnen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/260937-perhe-suomessa-kasvualustan-tila#comments Hyvinvointi Kasvatus Perhe Peruskoulu Vanhemmat Thu, 13 Sep 2018 12:02:55 +0000 Juhani Räsänen http://juhanirsnen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/260937-perhe-suomessa-kasvualustan-tila
Jotain rajaa koulutusleikkauksiin http://enkeliporsas.puheenvuoro.uusisuomi.fi/260876-jotain-rajaa-koulutusleikkauksiin <p>12.9. HS &nbsp;<a href="https://www.hs.fi/paivanlehti/12092018/art-2000005823231.html">Koulutuksesta säästettiin Suomessa pidempään kuin useimmissa muissa maissa, kertoo OECD:n vertailu</a></p><p><em>Koulutusmenojen&nbsp;osuus julkisista menoista jatkoi laskuaan Suomessa pidempään kuin useimmissa OECD-maissa, käy ilmi&nbsp;taloudellisenyhteistyön ja kehityksen järjestön tiistaina julkaisemasta laajasta vertailusta. Suomessa raportista tiedottivat Opetushallitus ja opetusministeriö.</em></p><p><em>Vuonna 2015 OECD-maissa käytettiin keskimäärin 11,1 prosenttia julkisista menoista koulutukseen, kun Suomessa osuus oli sen alle eli 10,5 prosenttia. Ruotsissa vastaava osuus oli 11,6 prosenttia. Vielä vuosina 2005 ja 2011 Suomen lukematkin olivat liki keskiarvoa.</em></p><p><em>Koulutusmenojen&nbsp;tarkastelu on nyt Suomen kannalta ajankohtaista, koska niiden leikkaukset ovat puhuttaneet paljon pääministeri&nbsp;Juha Sipilän&nbsp;(kesk) hallituksen ja myös edellisten hallitusten koulusäästöjen takia. Liki kaikki puolueet ovat myös luvanneet, että viimeistään seuraava hallitus kääntää suunnan.</em></p><p>* * *</p><p>Koulutusmenoja on leikattu säännönmukaisesti hallituskoalitioista huolimatta. Joskus tuntuu, että koulutusleikkauksista on tehty jonkinlainen yhteiskuntasopimus.&nbsp;</p><p>Olen pariin kertaan blogissani maininnut Vantaan opettajien ammattiyhdistysyhdistys VOAY:n&nbsp;90-luvun loppupuolella pidetystä koulutusristeilystä, jonka vieraana puhui EK:n (silloin vielä TT) tuleva puheenjohtaja, jo edesmennyt Seppo Riski. Hän totesi meille, että&nbsp;<em>heidän kannaltaan peruskoulu on turha</em>.&nbsp;Olin äimän käkenä, en saanut saanut sanaakaan suustani.&nbsp;</p><p>Varmaan EK:n kannalta peruskoulu onkin turha. EK voi ajatella, että mitä sitä turhaan kaikkia ihmisiä kouluttamaan. Eihän kaikille kumminkaan riitä töitä, ja automatisaatio ja robotiikka tulee ja tappaa. Riittää, että vain se osa ihmisistä, joka tekee töitä, koulutetaan.</p><p>Kuuluin Opetusalan ammattijärjestö OAJ:n edelliseen valtuustoon. Ennen eduskuntavaaleja 2015 järjestimme mielenosoitusmarssin koulusäästöjä vastaan. Marssin päätepisteenä oli Paasikiven aukio.</p><p>Paasikiven patsaan jalustalle oli laitettu mikrofoni, kaikkien puolueiden edustajat vakuuttivat vuorotellen, että koulusta ei enää säästetä. Koin puheet irvokkaina, koska olin satavarma, että voittaa vaalit mikä tahansa puolue tai tulee mikä tahansa hallituskoalitio, niin varmasti koulutuksesta tullaan säästämään.</p><p>Suomessa on viime vuosina ollut vallalla mieletön yksityistämisvimma, paraikaa yritetään rustata sotea. Jos sote menee läpi, oletan, että sen jälkeen on peruskoulun vuoro. Jotkut haluavat luopua yhtenäiskoulumallista kuten Ruotsissa on tehty. Siellä on tehoton rinnakkaiskoulujärjestelmä yksityiskouluneineen.</p><p>Rinnakkaiskoulurevanssi on elänyt koko peruskoulun ajan, joskus voimakkaampana, joskus heikompana. Loistavat Pisa-tulokset vuosina 2003 ja 2006 olivat suomalaisen peruskoulun torjuntavoitto.&nbsp;</p><p>Kun peruskoulu on säästetty kuiviin, ja kun oppitulokset ovat rapaluokkaa, aletaan ulvoa susien lailla rinnakkaiskoulujärjestelmän ja yksityiskoulujen perään.&nbsp;</p><p>Kasvatusalan ammattilaiset pelkäävät seuraavan Pisa 2018 tuloksia. Jos ei mitään tehdä, Pisa 2021 tulokset ovat jo täyttä murhaa.&nbsp;</p><p>Pitää myös muistaa, että yhteiskunnallinen segregaatio syventää kuilua eri koulujen välillä varsinkin pääkaupunkiseudulla. Myös yksittäisten koulujen opetusryhmien oppimiserot ovat revähtämässä, koska osa vanhemmista passittaa lapsensa kieli- ja musiikkiluokille. Ei ole vaikea arvata, keiden lapset jäävät jäljelle jääville luokille.</p><p>Opiskelin luokanopettajaksi aatteellista syistä, voidaan puhua kutsumuksesta. Valmistuin opettajaksi muutama vuosi peruskoulun syntymän jälkeen v. 1980, voidaan perustellusti sanoa, että olen peruskouluaatteen läpitunkema mies.&nbsp;</p><p>Olen Properuskoulu-blogissani puolustanut peruskoulua välillä ankarastikin. Parempaa koulujärjestelmää ei maan päälle ole koskaan rakennettukaan, en jaksa millään ymmärtää, miksi parasta mahotetaan.</p><p>Nyt yläkouluun lähetetään oppilaita, jotka eivät osaa kertotaulua.&nbsp;Kaikki peruskoulun käyneet eivät ymmärrä lukemaansa. Kohta joka viides ammattikoululainen keskeyttää. Osa pojista syrjäytyy pysyvästi.&nbsp;Kun peruskoulu pettää, syntyy ketjureaktio, joka heijastuu lukioihin ja ammattikouluihin sekä korkeakoululuihin.&nbsp;</p><p>Sivistysvaltion perustehtävä on, että huolehditaan heikoimmista.&nbsp;</p><p>Suomen koulutusmenot julkisista menoista v. 2015 olivat 10,5 prosenttia. Menot olivat alle OECD:n keskitason, mikä hävettää. Kun koulutusmenot ovat noin alhaalla, heikommat häviävät.</p><p>Suomalainen koulutus suhteessa rahallisiin panostuksiin on ollut ällistyttävän tehokasta samaan tapaan kuin suomalainen julkinen terveydenhoitokin. Mutta rajansa kaikella säästämisellä, kaatuu se paraskin taistelija, kun kovilla jatkuvasti ammutaan.</p><p>Koulutusmenojen säädyllinen taso julkisista menoista olisi 12 prosentin luokkaa. Australia sijoittaa koulutukseen 13,6 prosenttia julkisista menoistaan.</p><p><a href="https://properuskoulu.blogspot.com/2018/09/jotain-rajaa-koulutusleikkauksiin.html">https://properuskoulu.blogspot.com/2018/09/jotain-rajaa-koulutusleikkauksiin.html</a></p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> 12.9. HS  Koulutuksesta säästettiin Suomessa pidempään kuin useimmissa muissa maissa, kertoo OECD:n vertailu

Koulutusmenojen osuus julkisista menoista jatkoi laskuaan Suomessa pidempään kuin useimmissa OECD-maissa, käy ilmi taloudellisenyhteistyön ja kehityksen järjestön tiistaina julkaisemasta laajasta vertailusta. Suomessa raportista tiedottivat Opetushallitus ja opetusministeriö.

Vuonna 2015 OECD-maissa käytettiin keskimäärin 11,1 prosenttia julkisista menoista koulutukseen, kun Suomessa osuus oli sen alle eli 10,5 prosenttia. Ruotsissa vastaava osuus oli 11,6 prosenttia. Vielä vuosina 2005 ja 2011 Suomen lukematkin olivat liki keskiarvoa.

Koulutusmenojen tarkastelu on nyt Suomen kannalta ajankohtaista, koska niiden leikkaukset ovat puhuttaneet paljon pääministeri Juha Sipilän (kesk) hallituksen ja myös edellisten hallitusten koulusäästöjen takia. Liki kaikki puolueet ovat myös luvanneet, että viimeistään seuraava hallitus kääntää suunnan.

* * *

Koulutusmenoja on leikattu säännönmukaisesti hallituskoalitioista huolimatta. Joskus tuntuu, että koulutusleikkauksista on tehty jonkinlainen yhteiskuntasopimus. 

Olen pariin kertaan blogissani maininnut Vantaan opettajien ammattiyhdistysyhdistys VOAY:n 90-luvun loppupuolella pidetystä koulutusristeilystä, jonka vieraana puhui EK:n (silloin vielä TT) tuleva puheenjohtaja, jo edesmennyt Seppo Riski. Hän totesi meille, että heidän kannaltaan peruskoulu on turha. Olin äimän käkenä, en saanut saanut sanaakaan suustani. 

Varmaan EK:n kannalta peruskoulu onkin turha. EK voi ajatella, että mitä sitä turhaan kaikkia ihmisiä kouluttamaan. Eihän kaikille kumminkaan riitä töitä, ja automatisaatio ja robotiikka tulee ja tappaa. Riittää, että vain se osa ihmisistä, joka tekee töitä, koulutetaan.

Kuuluin Opetusalan ammattijärjestö OAJ:n edelliseen valtuustoon. Ennen eduskuntavaaleja 2015 järjestimme mielenosoitusmarssin koulusäästöjä vastaan. Marssin päätepisteenä oli Paasikiven aukio.

Paasikiven patsaan jalustalle oli laitettu mikrofoni, kaikkien puolueiden edustajat vakuuttivat vuorotellen, että koulusta ei enää säästetä. Koin puheet irvokkaina, koska olin satavarma, että voittaa vaalit mikä tahansa puolue tai tulee mikä tahansa hallituskoalitio, niin varmasti koulutuksesta tullaan säästämään.

Suomessa on viime vuosina ollut vallalla mieletön yksityistämisvimma, paraikaa yritetään rustata sotea. Jos sote menee läpi, oletan, että sen jälkeen on peruskoulun vuoro. Jotkut haluavat luopua yhtenäiskoulumallista kuten Ruotsissa on tehty. Siellä on tehoton rinnakkaiskoulujärjestelmä yksityiskouluneineen.

Rinnakkaiskoulurevanssi on elänyt koko peruskoulun ajan, joskus voimakkaampana, joskus heikompana. Loistavat Pisa-tulokset vuosina 2003 ja 2006 olivat suomalaisen peruskoulun torjuntavoitto. 

Kun peruskoulu on säästetty kuiviin, ja kun oppitulokset ovat rapaluokkaa, aletaan ulvoa susien lailla rinnakkaiskoulujärjestelmän ja yksityiskoulujen perään. 

Kasvatusalan ammattilaiset pelkäävät seuraavan Pisa 2018 tuloksia. Jos ei mitään tehdä, Pisa 2021 tulokset ovat jo täyttä murhaa. 

Pitää myös muistaa, että yhteiskunnallinen segregaatio syventää kuilua eri koulujen välillä varsinkin pääkaupunkiseudulla. Myös yksittäisten koulujen opetusryhmien oppimiserot ovat revähtämässä, koska osa vanhemmista passittaa lapsensa kieli- ja musiikkiluokille. Ei ole vaikea arvata, keiden lapset jäävät jäljelle jääville luokille.

Opiskelin luokanopettajaksi aatteellista syistä, voidaan puhua kutsumuksesta. Valmistuin opettajaksi muutama vuosi peruskoulun syntymän jälkeen v. 1980, voidaan perustellusti sanoa, että olen peruskouluaatteen läpitunkema mies. 

Olen Properuskoulu-blogissani puolustanut peruskoulua välillä ankarastikin. Parempaa koulujärjestelmää ei maan päälle ole koskaan rakennettukaan, en jaksa millään ymmärtää, miksi parasta mahotetaan.

Nyt yläkouluun lähetetään oppilaita, jotka eivät osaa kertotaulua. Kaikki peruskoulun käyneet eivät ymmärrä lukemaansa. Kohta joka viides ammattikoululainen keskeyttää. Osa pojista syrjäytyy pysyvästi. Kun peruskoulu pettää, syntyy ketjureaktio, joka heijastuu lukioihin ja ammattikouluihin sekä korkeakoululuihin. 

Sivistysvaltion perustehtävä on, että huolehditaan heikoimmista. 

Suomen koulutusmenot julkisista menoista v. 2015 olivat 10,5 prosenttia. Menot olivat alle OECD:n keskitason, mikä hävettää. Kun koulutusmenot ovat noin alhaalla, heikommat häviävät.

Suomalainen koulutus suhteessa rahallisiin panostuksiin on ollut ällistyttävän tehokasta samaan tapaan kuin suomalainen julkinen terveydenhoitokin. Mutta rajansa kaikella säästämisellä, kaatuu se paraskin taistelija, kun kovilla jatkuvasti ammutaan.

Koulutusmenojen säädyllinen taso julkisista menoista olisi 12 prosentin luokkaa. Australia sijoittaa koulutukseen 13,6 prosenttia julkisista menoistaan.

https://properuskoulu.blogspot.com/2018/09/jotain-rajaa-koulutusleikkauksiin.html

]]>
12 http://enkeliporsas.puheenvuoro.uusisuomi.fi/260876-jotain-rajaa-koulutusleikkauksiin#comments Koulutuksen säästöt Koulutusleikkaukset OECD Peruskoulu PISA Wed, 12 Sep 2018 10:49:55 +0000 Kai-Ari Lundell http://enkeliporsas.puheenvuoro.uusisuomi.fi/260876-jotain-rajaa-koulutusleikkauksiin
Kirjallisuus omaksi oppiaineekseen http://enkeliporsas.puheenvuoro.uusisuomi.fi/260121-kirjallisuus-omaksi-oppiaineekseen <p>&nbsp;</p><p>Sijaistan paraikaa kolmatta viikkoa kuudetta luokkaa Pähkinärinteen koulussa. Ilokseni huomasin, että luokassa panostetaan kovasti lukemiseen ja kirjallisuuteen. Luokassa on lukunurkkaus sohvineen, ja seinällä on Lukudiplomin ohjeet. Kerran viikossa oppilaat vierailevat Pähkinärinteen kirjastossa.</p><p>Remontin yhteydessä koulun kirjastosta tehtiin yhdistetty kirjasto sekä musiikin tila, jota koulussa ei tilanpuutteen vuoksi ole pitkään aikaan ollut. Tilassa on iloisesti sekaisin soittimia ja sohvia lukemista varten, todellinen kulttuuritila!</p><p>Olen toiminut Pähkiksen koulukirjaston hoitajana pitkät tovit, kun kirjastonhoidosta vielä maksettiin palkkaa. Päällystin ja luetteloin läjäpäittäin kirjoja. Muistaakseni koulun kirjastossa on lähes 4000 nidettä. Nyt osa kirjoista sijaitsee myös luokissa.</p><p>Romaaneja on hyllyissä yksittäin aakkostettuna sekä sarjoina luokkiin vietäviksi.</p><p>Opettajienhuoneen lattialla huomasin ison laatikollisen tarroilla varustettuja vielä päällystämättömiä romaaneja,&nbsp;<a href="https://lukuklaani.fi/fi/etusivu/">Suomen Kulttuurirahaston lahjoittamia Lukuklaani-kirjoja</a>.&nbsp;Lasten lukemattomuus on tiedostettu, täytyy todeta, että kerrankin Suomen Kultturirahasto on oikeilla jäljillä.</p><p>Kun Kulttuurirahaston sivuja selailee, kiinnittyy huomio siihen, kuinka monta tahoa Lukuklaani-hankkeessa mukana on. Tehdään vahvaa paluuta lukemisen alkulähteille.</p><p>Syytä onkin, sillä lasten ja nuorten lukutaito on heikentynyt jatkuvasti vuodesta 2006 saakka. Tyttöjen ja poikien ero lukutaidossa on suurempi kuin missään muussa OECD-maassa.</p><p>* * *</p><p><a href="https://yle.fi/uutiset/3-9336636">Pisa-tulosten mukaan</a>&nbsp;<em>vielä kymmenen vuotta sitten Suomi oli Pisa-tutkimuksessa maailmanmestari. Nyt tilanne on ihan toisenlainen: vain tytöt loistavat.&nbsp;</em></p><p><em>Yhteistuloksissa Suomi on nyt kolmantena yhdessä Viron ja Kanadan kanssa. Viro on meitä edellä todella pienellä erolla. (Yle 6.12.2016)</em></p><p><em>* * *</em></p><p><em>Lasten ja nuorten luku- ja kirjoitustaitoa halutaan parantaa Jyväskylän yliopiston koordinoimalla&nbsp;<a href="https://lukiloki.jyu.fi/">LUKILOKI-koulutusohjelmalla</a>(siirryt toiseen palveluun), jossa täydennyskoulutetaan opettajia ympäri Suomea. (Yle 27.8.2018)</em></p><p><em>Puolitoista vuotta kestävään koulutukseen arvioidaan osallistuvan noin 1 500 opettajaa eri puolilta Suomea. Verkko-opetuksen lisäksi lähiopetusta järjestetään 10 eri paikkakunnalla.&nbsp;Opetushallitus on myöntänyt LUKILOKI-koulutusohjelmalle 2,5 miljoonan euron rahoituksen. (Yle 27.8.2018)</em></p><p><em>* * *</em></p><p>Viime aikoina on jälleen alettu painottaa ääneen lukemisen merkitystä lasten lukutaidon kehittymisen ja lukutottumusten kannalta:</p><p><em><a href="http://www.lukukeskus.fi/lapselle-aaneen-lukeminen-on-ainoa-tehokkaaksi-todettu-keino-vaikuttaa-lukutottumuksiin/">Lapselle ääneen lukeminen on ainoa tehokkaaksi koettu keino vaikuttaa lukutottumuksiin (Lukukeskus</a>)</em></p><p><em>Dr. Simone C. Ehmig esitteli tutkimusta, jonka mukaan Euroopassa 73 miljoonaalla aikuisella on huonot tai puutteelliset luku- tai kirjoitustaidot. Lukutaidon kehittäminen kannattaa aloittaa jo vauvasta ennen kuin lapsi oppii itse lukemaan. Tähän keinona on ääneen lukeminen. Jo 15 minuuttia ääneen lukemista päivässä riittää.</em></p><p><em>Vanhempien koulutustaso periytyy helposti, mutta lukeminen on hyvä tapa murtaa sosioekonomisia rajoja. Lapset, joille on luettu ääneen, saavat parempia arvosanoja kouluaineissa. He myös kertovat useammin, että lukeminen on hauskaa ja lukevat kirjan kerran viikossa tai useammin. Ehmig selitti, että ääneen lukeminen tekee lukemisen tutuksi lapselle. Erityisesti poikien lukuinnostuksessa näkyy selvä ero niiden välillä, joille on luettu ja niiden joille ei. Lisäksi lapsille, joille on luettu, on kehittynyt suurempi empatiakyky. Tarinoita kuuntelemalla he saavat roolimalleja sekä oppivat ihmisten luonteesta ja käytöksestä.</em></p><p><em>Ehming muistutti, että ääneen lukeminen ei ole vain hiljaa kuuntelemista, kun toinen lukee, vaan perheessä se tarkoittaa ajatusten vaihtoa. Lukemisesta on hyötyä myös vanhemmille, sille se tuo kokemuksen yhdessäolosta. Ääneen lukukokemuksen voi antaa myös perheen ulkopuolella esimerkiksi kouluissa, päiväkodeissa ja kirjastoissa.</em></p><p><em>* * *</em></p><p>Itselleni lukuhetket omien lasteni kanssa olivat niitä harvoja intensiivisiä yhdessä olon hetkiä, en pyrkinyt kovinkaan paljoa ohjaamaan esim. lasten leikkejä.&nbsp;</p><p>Jokainen viidestä lapsestani istui vuorollaan, joskus pareittainkin sylissäni, kun luin heille satuja tai lastenkirjoja. Lempikirjasarjojamme oli Gunilla Bergströmin&nbsp;<em>Mikko Mallikas</em>-sarja, jotenkin samaistuin Mikon isään. Ja itse Mikko oli mahtava hahmo!&nbsp;<em>Mikko Mallikas menee kouluun</em>&nbsp;-kirjaa luin jokaiselle viidelle lapselleni vuorollaan, kun kouluun lähdön aika oli edessä.</p><p>Myös koulussa opettajan on syytä lukea ääneen lapsille kirjoja. Ekaluokalla sadut ovat tärkeitä, myöhemmin on lasten ja nuorten kirjojen klassikkojen vuoro.&nbsp;</p><p>Viime aikoina olen lukenut luokalleni Roald Dahlin kirjoja,&nbsp;<em>Iso kiltti jätti</em>&nbsp;tai&nbsp;<em>Iskä ja Danny maailmanmestari.&nbsp;</em>Klassikoista ylivoimaisin on tietysti kaikkien nuorten kirjojen isä Daniel Defoen&nbsp;<em>Robinson Crusoe</em>.</p><p>Rajuimpia kirjoja on Richad Adamsin&nbsp;<em>Ruohometsän kansa</em>.</p><p>Kun Robinsonit ja Isot kiltit jätit ja Ruohometsät on luettu, on hauskaa katsella ko. kirjoista tehdyt elokuvat.</p><p>Olen aina luettanut lapsille romaaneja, yleensä lapset ovat saaneet lukea romaaneja oman makunsa mukaan. Luokkani perällä on aina ollut luokkakirjasto, josta oppilaat ovat saaneet hakea ns. pulpettikirjoja. Kun tunnilla annetut tehtävät on tehty, oppilas voi ottaa pulpetista romaanin ja alkaa lukea sitä.</p><p>Inhosin koulussa kirja-analyyseja perin pohjin. Ne veivät ilon kirjallisuudesta, siksi en ole koskaan teettänyt lapsille kirja-analyyseja.&nbsp;</p><p>Lukukokemuksen pitää aina olla lukuelämys.</p><p>Yksi poikkeus on, Aleksis Kiven&nbsp;<em>Seitsemän veljestä</em>. Kun ensimmäinen lapseni pääsi lukiosta, kysyin häneltä puolivahingossa, että&nbsp;<em>luitteko te Kalevalan ja Seitsemän veljestä</em>. Hämmästys oli suuri, kun vastattiin, että&nbsp;<em>ei luettu</em>.</p><p>Siltä istumalta päätin, että jos oppilas ei koko peruskoulun ja lukion aikana ole lukenut Suomen kirjallisuuden kulmakiviä, niin minä luetan ainakin&nbsp;<em>Seitsemän veljestä</em>. Koulussani oli koko sarja veljeksiä, kirjaa sai lukea sekä koulussa ja kotona. Kun kirja oli luettu, teetin oppilaille vapaamuotoisen analyysin konseptipaperille.</p><p>Useimmissa papereissa analyysi alkoi suurin piirtein näin,&nbsp;<em>teksti oli vanhanaikaista ja vaikeasti luettavaa, mutta kun vauhtiin pääsi, niin kirjan juoni tempasi.&nbsp;</em>Suurin osa oppilas tajusi, että kirja oli melkoinen kasvukertomus.</p><p>Parille viime luokalleni en enää veljeksiä luettanut, koska luokissa oli jo niin monta oppilasta, että kirjan lukeminen ei olisi luonnistunut.</p><p>* * *</p><p>Jos jonkin oppiaineen sisällöt ovat sirpaleisia, niin nimenomaan äidinkielen. Kirjallisuuden asemaa on korostettava radikaalisti jakamalla äidinkieli kahdeksi oppiaineeksi, toinen olisi äidinkieli ja toinen kirjallisuus.</p><p><strong>Lisäys:</strong></p><p>Koska kaikki eivät painele alla olevia linkkejä, selvennän:</p><p>1. En esitä, että oppilaiden viikottaista tuntimäärää lisätään.</p><p>2. Jako tehtäisiin näin:</p><p><strong>Parhaiten kirjallisuuden asemaa parannettaisiin palauttamalla kirjallisuus oppiaineeksi.</strong></p><p>Äidinkieli jaettaisiin kahtia, äidinkieleen ja kirjallisuuteen. Äidinkieleen kuuluisi kieliopit ja muut tekniset äidinkielen osat kuten käsiala ja oikeinkirjoitus. Kirjallisuuteen kuuluisi kirjallisuuus, luova kirjoittaminen ja draama.

Tuntijakomalli alakoulussa voisi olla: kolme äidinkieleen ja kaksi kirjallisuuteen.&nbsp;</p><p>Kun aloitin opettajan hommat v. 1980, peruskoulussa oli kaksi äidinkielen oppiainetta, äidinkieli ja kirjallisuus.</p><p><a href="https://properuskoulu.blogspot.com/2013/11/lukemaan-ymmartamaan-oppii-vain.html">Luetun ymmärtäminen perustuu hyvään lukutaitoon (Properuskoulu 25.11.2013)</a></p><p><a href="https://properuskoulu.blogspot.com/2010/12/enkeliporsaan-15-visionomaista.html">Enkeliporsaan 16 visionomaista koulutuspoliittista teesiä selityksineen (Properuskoulu 14.12.2010)</a></p><p>* * *</p><p><a href="https://properuskoulu.blogspot.com/2018/08/kirjallisuus-omaksi-oppiaineekseen.html">https://properuskoulu.blogspot.com/2018/08/kirjallisuus-omaksi-oppiaineekseen.html</a></p>  

Sijaistan paraikaa kolmatta viikkoa kuudetta luokkaa Pähkinärinteen koulussa. Ilokseni huomasin, että luokassa panostetaan kovasti lukemiseen ja kirjallisuuteen. Luokassa on lukunurkkaus sohvineen, ja seinällä on Lukudiplomin ohjeet. Kerran viikossa oppilaat vierailevat Pähkinärinteen kirjastossa.

Remontin yhteydessä koulun kirjastosta tehtiin yhdistetty kirjasto sekä musiikin tila, jota koulussa ei tilanpuutteen vuoksi ole pitkään aikaan ollut. Tilassa on iloisesti sekaisin soittimia ja sohvia lukemista varten, todellinen kulttuuritila!

Olen toiminut Pähkiksen koulukirjaston hoitajana pitkät tovit, kun kirjastonhoidosta vielä maksettiin palkkaa. Päällystin ja luetteloin läjäpäittäin kirjoja. Muistaakseni koulun kirjastossa on lähes 4000 nidettä. Nyt osa kirjoista sijaitsee myös luokissa.

Romaaneja on hyllyissä yksittäin aakkostettuna sekä sarjoina luokkiin vietäviksi.

Opettajienhuoneen lattialla huomasin ison laatikollisen tarroilla varustettuja vielä päällystämättömiä romaaneja, Suomen Kulttuurirahaston lahjoittamia Lukuklaani-kirjoja. Lasten lukemattomuus on tiedostettu, täytyy todeta, että kerrankin Suomen Kultturirahasto on oikeilla jäljillä.

Kun Kulttuurirahaston sivuja selailee, kiinnittyy huomio siihen, kuinka monta tahoa Lukuklaani-hankkeessa mukana on. Tehdään vahvaa paluuta lukemisen alkulähteille.

Syytä onkin, sillä lasten ja nuorten lukutaito on heikentynyt jatkuvasti vuodesta 2006 saakka. Tyttöjen ja poikien ero lukutaidossa on suurempi kuin missään muussa OECD-maassa.

* * *

Pisa-tulosten mukaan vielä kymmenen vuotta sitten Suomi oli Pisa-tutkimuksessa maailmanmestari. Nyt tilanne on ihan toisenlainen: vain tytöt loistavat. 

Yhteistuloksissa Suomi on nyt kolmantena yhdessä Viron ja Kanadan kanssa. Viro on meitä edellä todella pienellä erolla. (Yle 6.12.2016)

* * *

Lasten ja nuorten luku- ja kirjoitustaitoa halutaan parantaa Jyväskylän yliopiston koordinoimalla LUKILOKI-koulutusohjelmalla(siirryt toiseen palveluun), jossa täydennyskoulutetaan opettajia ympäri Suomea. (Yle 27.8.2018)

Puolitoista vuotta kestävään koulutukseen arvioidaan osallistuvan noin 1 500 opettajaa eri puolilta Suomea. Verkko-opetuksen lisäksi lähiopetusta järjestetään 10 eri paikkakunnalla. Opetushallitus on myöntänyt LUKILOKI-koulutusohjelmalle 2,5 miljoonan euron rahoituksen. (Yle 27.8.2018)

* * *

Viime aikoina on jälleen alettu painottaa ääneen lukemisen merkitystä lasten lukutaidon kehittymisen ja lukutottumusten kannalta:

Lapselle ääneen lukeminen on ainoa tehokkaaksi koettu keino vaikuttaa lukutottumuksiin (Lukukeskus)

Dr. Simone C. Ehmig esitteli tutkimusta, jonka mukaan Euroopassa 73 miljoonaalla aikuisella on huonot tai puutteelliset luku- tai kirjoitustaidot. Lukutaidon kehittäminen kannattaa aloittaa jo vauvasta ennen kuin lapsi oppii itse lukemaan. Tähän keinona on ääneen lukeminen. Jo 15 minuuttia ääneen lukemista päivässä riittää.

Vanhempien koulutustaso periytyy helposti, mutta lukeminen on hyvä tapa murtaa sosioekonomisia rajoja. Lapset, joille on luettu ääneen, saavat parempia arvosanoja kouluaineissa. He myös kertovat useammin, että lukeminen on hauskaa ja lukevat kirjan kerran viikossa tai useammin. Ehmig selitti, että ääneen lukeminen tekee lukemisen tutuksi lapselle. Erityisesti poikien lukuinnostuksessa näkyy selvä ero niiden välillä, joille on luettu ja niiden joille ei. Lisäksi lapsille, joille on luettu, on kehittynyt suurempi empatiakyky. Tarinoita kuuntelemalla he saavat roolimalleja sekä oppivat ihmisten luonteesta ja käytöksestä.

Ehming muistutti, että ääneen lukeminen ei ole vain hiljaa kuuntelemista, kun toinen lukee, vaan perheessä se tarkoittaa ajatusten vaihtoa. Lukemisesta on hyötyä myös vanhemmille, sille se tuo kokemuksen yhdessäolosta. Ääneen lukukokemuksen voi antaa myös perheen ulkopuolella esimerkiksi kouluissa, päiväkodeissa ja kirjastoissa.

* * *

Itselleni lukuhetket omien lasteni kanssa olivat niitä harvoja intensiivisiä yhdessä olon hetkiä, en pyrkinyt kovinkaan paljoa ohjaamaan esim. lasten leikkejä. 

Jokainen viidestä lapsestani istui vuorollaan, joskus pareittainkin sylissäni, kun luin heille satuja tai lastenkirjoja. Lempikirjasarjojamme oli Gunilla Bergströmin Mikko Mallikas-sarja, jotenkin samaistuin Mikon isään. Ja itse Mikko oli mahtava hahmo! Mikko Mallikas menee kouluun -kirjaa luin jokaiselle viidelle lapselleni vuorollaan, kun kouluun lähdön aika oli edessä.

Myös koulussa opettajan on syytä lukea ääneen lapsille kirjoja. Ekaluokalla sadut ovat tärkeitä, myöhemmin on lasten ja nuorten kirjojen klassikkojen vuoro. 

Viime aikoina olen lukenut luokalleni Roald Dahlin kirjoja, Iso kiltti jätti tai Iskä ja Danny maailmanmestari. Klassikoista ylivoimaisin on tietysti kaikkien nuorten kirjojen isä Daniel Defoen Robinson Crusoe.

Rajuimpia kirjoja on Richad Adamsin Ruohometsän kansa.

Kun Robinsonit ja Isot kiltit jätit ja Ruohometsät on luettu, on hauskaa katsella ko. kirjoista tehdyt elokuvat.

Olen aina luettanut lapsille romaaneja, yleensä lapset ovat saaneet lukea romaaneja oman makunsa mukaan. Luokkani perällä on aina ollut luokkakirjasto, josta oppilaat ovat saaneet hakea ns. pulpettikirjoja. Kun tunnilla annetut tehtävät on tehty, oppilas voi ottaa pulpetista romaanin ja alkaa lukea sitä.

Inhosin koulussa kirja-analyyseja perin pohjin. Ne veivät ilon kirjallisuudesta, siksi en ole koskaan teettänyt lapsille kirja-analyyseja. 

Lukukokemuksen pitää aina olla lukuelämys.

Yksi poikkeus on, Aleksis Kiven Seitsemän veljestä. Kun ensimmäinen lapseni pääsi lukiosta, kysyin häneltä puolivahingossa, että luitteko te Kalevalan ja Seitsemän veljestä. Hämmästys oli suuri, kun vastattiin, että ei luettu.

Siltä istumalta päätin, että jos oppilas ei koko peruskoulun ja lukion aikana ole lukenut Suomen kirjallisuuden kulmakiviä, niin minä luetan ainakin Seitsemän veljestä. Koulussani oli koko sarja veljeksiä, kirjaa sai lukea sekä koulussa ja kotona. Kun kirja oli luettu, teetin oppilaille vapaamuotoisen analyysin konseptipaperille.

Useimmissa papereissa analyysi alkoi suurin piirtein näin, teksti oli vanhanaikaista ja vaikeasti luettavaa, mutta kun vauhtiin pääsi, niin kirjan juoni tempasi. Suurin osa oppilas tajusi, että kirja oli melkoinen kasvukertomus.

Parille viime luokalleni en enää veljeksiä luettanut, koska luokissa oli jo niin monta oppilasta, että kirjan lukeminen ei olisi luonnistunut.

* * *

Jos jonkin oppiaineen sisällöt ovat sirpaleisia, niin nimenomaan äidinkielen. Kirjallisuuden asemaa on korostettava radikaalisti jakamalla äidinkieli kahdeksi oppiaineeksi, toinen olisi äidinkieli ja toinen kirjallisuus.

Lisäys:

Koska kaikki eivät painele alla olevia linkkejä, selvennän:

1. En esitä, että oppilaiden viikottaista tuntimäärää lisätään.

2. Jako tehtäisiin näin:

Parhaiten kirjallisuuden asemaa parannettaisiin palauttamalla kirjallisuus oppiaineeksi.

Äidinkieli jaettaisiin kahtia, äidinkieleen ja kirjallisuuteen. Äidinkieleen kuuluisi kieliopit ja muut tekniset äidinkielen osat kuten käsiala ja oikeinkirjoitus. Kirjallisuuteen kuuluisi kirjallisuuus, luova kirjoittaminen ja draama.

Tuntijakomalli alakoulussa voisi olla: kolme äidinkieleen ja kaksi kirjallisuuteen. 

Kun aloitin opettajan hommat v. 1980, peruskoulussa oli kaksi äidinkielen oppiainetta, äidinkieli ja kirjallisuus.

Luetun ymmärtäminen perustuu hyvään lukutaitoon (Properuskoulu 25.11.2013)

Enkeliporsaan 16 visionomaista koulutuspoliittista teesiä selityksineen (Properuskoulu 14.12.2010)

* * *

https://properuskoulu.blogspot.com/2018/08/kirjallisuus-omaksi-oppiaineekseen.html

]]>
9 http://enkeliporsas.puheenvuoro.uusisuomi.fi/260121-kirjallisuus-omaksi-oppiaineekseen#comments Kotimaa Äidinkieli Kirjallisuus Lukeminen Peruskoulu Tue, 28 Aug 2018 15:14:18 +0000 Kai-Ari Lundell http://enkeliporsas.puheenvuoro.uusisuomi.fi/260121-kirjallisuus-omaksi-oppiaineekseen
OAJ kehitti oman sotensa http://juvehvilainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/259689-oaj-kehitti-oman-sotensa <p>Kriittisistä sote-uudistukseen liittyvistä kirjoituksista tulee nykyään lähes aina mieleen OAJ:n harhalaukaus nimeltään vuosityöaika. Helsingin pormestari <strong>Jan Vapaavuori </strong>twiittasi viime toukokuussa sotesta näin:</p><p><em>&rdquo;Riippumatta siitä mitä mieltä sotesta ollaan, hallituksen tapa ajaa sitä ei kuulu sivistysvaltioon. Epämääräisiä laskelmia, olemattomia vaikutusarviointeja, vetäytymistä kriittisestä keskustelusta, jumalatonta kiirehtimistä ja runttaamista. Tämä on jo nyt häpeäksi koko maalle.&rdquo;</em></p><p>Tuosta kun muuttaa muutaman sanan kohdalle sanat vuosityöaika ja OAJ, päästään hyvin lähelle tämänhetkistä tilannetta.</p><p><strong>Satu Pajuriutta</strong> (HS 12.8.2018) kirjoitti mielenkiintoisen artikkelin opettajien vuosityöaikakokeiluun liittyen. On harmi, että tässäkin jutussa keskityttiin luomaan kokeilusta positiivista ja aivan liian ruusuista kuvaa. Asiavirheitäkin löytyi riittämiin.</p><p>Artikkelissa Helsingin perusopetuksen aluepäällikkö <strong>Hanna Välitalo</strong> kertoo, että kahdella peruskoululla oli valmius lähteä vuosityöaikakokeiluun tänä syksynä mukaan. Kyse ei ollut mistään valmiudesta vaan siitä, että nämä kaksi koulua olivat ainoat, joiden opettajistosta yli puolet äänesti kokeiluun lähtemisen puolesta. Molemmat koulut ovat alakouluja, joissa ei työskentele käytännössä lainkaan aineenopettajia. Opettajiston suhtautuminen kokeiluun oli ja on Helsingissä erittäin kriittinen.</p><p>Vuosityöaikamallia kannattaa koulumaailmassa kaksi tahoa: Kuntatyönantajat ja rehtorit. KT kannattaa vuosityöaikamallia, koska se antaisi oivat mahdollisuudet säästää palkkakuluissa, kun opettajien ylitunneista ja muista palkanlisistä päästäisiin eroon. Rehtoreille vuosityöaika antaisi huomattavasti entistä enemmän valtaa opettajan työmäärän ja palkkauksen suhteen. On huomionarvoista, että viime kevään OAJ:n valtuustovaaleissa yksikään opettaja pääkaupunkiseudulla ei avoimesti liputtanut vuosityöaikamallin puolesta. Kaikki kannattajat olivat rehtoreita.&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>Opettajilla on selkeä halu saada opetusvelvollisuuteen perustuva palkkamalli kuntoon. Tällä hetkellä peruskoulujen opettajista epäoikeudenmukaisimmassa asemassa ovat luokanopettajat ja reaaliaineiden lehtorit. Jos heidän opetusvelvollisuutta saataisiin piirun verran alemmas, olisi kyseessä joko palkankorotus tai työmäärän kevennys. Tämän sijaan OAJ on ajamassa koko opettajistoa suohon, kun se kehtaa edes keskustella KT:n kanssa näistä palkanalennustalkoista. Kuinka moni muu ammattijärjestö edes keskustelisi sopimuksista tai palkkamalleista, jotka pudottavat jäsenistön ansiotasoa ja nostavat työmäärää?</p><p>Pajuriutan artikkelin kruunasi Kaskon toimialajohtaja <strong>Liisa Pohjolaisen</strong> kommentti, jonka mukaan Etu-Töölön ja Ressun lukiot ovat ilmoittautuneet mukaan kokeiluun. Hän ei ehkä ymmärrä, että kokeilukoulujen opettajisto äänestää asiasta, eikä asia etene ilman OAJ:n ja HOAY:n hallitusten hyväksyntää. En oikein jaksa uskoa, että säästöjen ja toinen toistaan typerämpien uudistusten keskellä painivat lukioiden opettajat lähtisivät tähän mukaan.</p><p>OAJ näyttää tällä hetkellä sekä sisältä että ulkoa katsottuna pöhöttyneeltä suojatyöpaikkatehtaalta, jolla ei ole mitään tekemistä opettajien edunvalvonnan kanssa. KT:n edustajien syöttämisen ja juottamisen sijaan olisi syytä alkaa pitää omien puolia. Koulujen alettua moni uusi opettaja on kysynyt OAJ-jäsenyyden etuja. En ole keksinyt yhtäkään.</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Kriittisistä sote-uudistukseen liittyvistä kirjoituksista tulee nykyään lähes aina mieleen OAJ:n harhalaukaus nimeltään vuosityöaika. Helsingin pormestari Jan Vapaavuori twiittasi viime toukokuussa sotesta näin:

”Riippumatta siitä mitä mieltä sotesta ollaan, hallituksen tapa ajaa sitä ei kuulu sivistysvaltioon. Epämääräisiä laskelmia, olemattomia vaikutusarviointeja, vetäytymistä kriittisestä keskustelusta, jumalatonta kiirehtimistä ja runttaamista. Tämä on jo nyt häpeäksi koko maalle.”

Tuosta kun muuttaa muutaman sanan kohdalle sanat vuosityöaika ja OAJ, päästään hyvin lähelle tämänhetkistä tilannetta.

Satu Pajuriutta (HS 12.8.2018) kirjoitti mielenkiintoisen artikkelin opettajien vuosityöaikakokeiluun liittyen. On harmi, että tässäkin jutussa keskityttiin luomaan kokeilusta positiivista ja aivan liian ruusuista kuvaa. Asiavirheitäkin löytyi riittämiin.

Artikkelissa Helsingin perusopetuksen aluepäällikkö Hanna Välitalo kertoo, että kahdella peruskoululla oli valmius lähteä vuosityöaikakokeiluun tänä syksynä mukaan. Kyse ei ollut mistään valmiudesta vaan siitä, että nämä kaksi koulua olivat ainoat, joiden opettajistosta yli puolet äänesti kokeiluun lähtemisen puolesta. Molemmat koulut ovat alakouluja, joissa ei työskentele käytännössä lainkaan aineenopettajia. Opettajiston suhtautuminen kokeiluun oli ja on Helsingissä erittäin kriittinen.

Vuosityöaikamallia kannattaa koulumaailmassa kaksi tahoa: Kuntatyönantajat ja rehtorit. KT kannattaa vuosityöaikamallia, koska se antaisi oivat mahdollisuudet säästää palkkakuluissa, kun opettajien ylitunneista ja muista palkanlisistä päästäisiin eroon. Rehtoreille vuosityöaika antaisi huomattavasti entistä enemmän valtaa opettajan työmäärän ja palkkauksen suhteen. On huomionarvoista, että viime kevään OAJ:n valtuustovaaleissa yksikään opettaja pääkaupunkiseudulla ei avoimesti liputtanut vuosityöaikamallin puolesta. Kaikki kannattajat olivat rehtoreita. 

 

Opettajilla on selkeä halu saada opetusvelvollisuuteen perustuva palkkamalli kuntoon. Tällä hetkellä peruskoulujen opettajista epäoikeudenmukaisimmassa asemassa ovat luokanopettajat ja reaaliaineiden lehtorit. Jos heidän opetusvelvollisuutta saataisiin piirun verran alemmas, olisi kyseessä joko palkankorotus tai työmäärän kevennys. Tämän sijaan OAJ on ajamassa koko opettajistoa suohon, kun se kehtaa edes keskustella KT:n kanssa näistä palkanalennustalkoista. Kuinka moni muu ammattijärjestö edes keskustelisi sopimuksista tai palkkamalleista, jotka pudottavat jäsenistön ansiotasoa ja nostavat työmäärää?

Pajuriutan artikkelin kruunasi Kaskon toimialajohtaja Liisa Pohjolaisen kommentti, jonka mukaan Etu-Töölön ja Ressun lukiot ovat ilmoittautuneet mukaan kokeiluun. Hän ei ehkä ymmärrä, että kokeilukoulujen opettajisto äänestää asiasta, eikä asia etene ilman OAJ:n ja HOAY:n hallitusten hyväksyntää. En oikein jaksa uskoa, että säästöjen ja toinen toistaan typerämpien uudistusten keskellä painivat lukioiden opettajat lähtisivät tähän mukaan.

OAJ näyttää tällä hetkellä sekä sisältä että ulkoa katsottuna pöhöttyneeltä suojatyöpaikkatehtaalta, jolla ei ole mitään tekemistä opettajien edunvalvonnan kanssa. KT:n edustajien syöttämisen ja juottamisen sijaan olisi syytä alkaa pitää omien puolia. Koulujen alettua moni uusi opettaja on kysynyt OAJ-jäsenyyden etuja. En ole keksinyt yhtäkään.

 

 

]]>
5 http://juvehvilainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/259689-oaj-kehitti-oman-sotensa#comments Kotimaa Lukio OAJ Peruskoulu Vuosityöaika Sun, 19 Aug 2018 09:39:03 +0000 Juho Vehviläinen http://juvehvilainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/259689-oaj-kehitti-oman-sotensa