Peruskoulu http://jouniovaska.puheenvuoro.uusisuomi.fi/taxonomy/term/132313/all Mon, 08 Oct 2018 09:57:13 +0300 fi Peruskoulun opetuksesta ja ismeistä http://nikokaistakorpi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/262214-peruskoulun-opetuksesta-ja-ismeista <p>Huhtasaaren julistetapauksen yhteydessä käytiin mielenkiintoista keskustelua opetuksen mahdollisesta kantaaottavuudesta. Moni esitti näkemyksiä, jonka mukaan minkäänlaisia &quot;ismejä&quot; ei pitäisi peruskoululaisille opettaa. Tällainen ajattelu on mielestäni pahasti pielessä ajatellen koulun tehtävää, jonka mukaan sen pitää myös kasvattaa nuorista itsenäisesti ajattelevia täysivaltaisia yhteiskunnan jäseniä. Heistä ei sellaisia tule elleivät opi, mitä vaikkapa kapitalismi, sosialismi, nationalismi tahi feminismi on. Tietenkään näitä ei pitäisi erityisesti ja vahvasti arvottaa opettajan toimesta, mutta riittävä ymmärrys niiden sisällöstä ja vaikutuksesta yhteiskuntaan on tuotava esille.</p><p><strong>Yhteiskuntaoppi on keskeinen osa koulun opetusta</strong></p><p>Peruskoulussa ja lukiossa on pitkään ollut oppiaineena yhteiskuntaoppi, jonka tarkoituksena on avartaa oppilaiden näkemystä suomalaisesta yhteiskunnasta ja ohjata oppilasta toimimaan vastuullisesti ja aktiivisesti yhteiskunnassa.</p><p>Moni keskusteluissa otti kantaa myös sen puolesta, että vielä peruskoulussa ei pitäisi opettaa näitä vaan vasta lukiossa. Kuitenkaan kaikki eivät mene lukioon ja peruskoulu jää viimeiseksi ns yleissivistäväksi koulutukseksi. Käsittääkseni esimerkiksi ammattikoulussa ei juurikaan tällaisia asioita enää käsitellä.</p><p>Historian sekä yhteiskuntaopin kannalta on välttämätöntä opettaa erilaisten suuntauksien sekä ajattelumaailmojen eroja. Muutoin oppilaan on mahdotonta ymmärtää miten tähän päivään on tultu ja kuinka yhteiskuntamme toimii. Myös vaikkapa tieto Suomessa vaikuttavista puolueista ainakin pintapuolisesti kuuluu käydä läpi.</p><p>Väistämättä tämä tarjoaa opettajalle mahdollisuuden värittää asioita jossain määrin oman ajattelutapansa suuntaan, mutta itse uskon kuitenkin valtaosan tunnistavan vastuunsa ja pyrkivän tarjoamaan opetussuunnitelman sekä oppikirjojen mukaista tietoa.</p><p><strong>Feminismin vaikutukset Suomessa tasa-arvon kannalta</strong></p><p>Yksi selvästi kiihkeitä mielipiteitä nostava asia on feminismi, joka mm nousi puheenaiheeksi vuoden 2017 alussa, kun peruskoulun ysiluokkalaisille oli Opetusministeriön hyväksynnällä lahjoitettu nigerialaissyntyisen Chimamanda Ngozi Adichien 41-sivuinen essee Meidän kaikkien pitäisi olla feministejä (Otava). Monen luettua ainoastaan pelkkä otsikko vedettiin raflaavia johtopäätöksiä jonkinlaisesta oppilaiden aivopesusta.</p><p>Itse sisältö kertoi kuitenkin lähinnä kirjoittajan kokemuksista Nigeriassa ja Yhdysvalloissa eikä suinkaan ollut sellaista kuin monet tuntuivat kuvittelevan. Teos päättyy seuraaviin lauseisiin:</p><p>&quot;<em>Minulle feministi on kuka tahansa, joka myöntää, että sukupuoli aiheuttaa ongelmia ja että meidän on löydettävä niihin ratkaisu, pystyttävä parempaan. Meidän kaikkien, niin naisten kuin miestenkin.</em>&quot;</p><p>Jos ajattelemme vaikkapa <a href="https://kansallisbiografia.fi/kansallisbiografia/henkilo/2816">Minna Canthin</a> vaikutusta suomalaiseen yhteiskuntaan, niin se on ollut merkittävä tasa-arvokehityksen kannalta. Canth edisti naisten asemaa muun muassa tekemällä työtä tyttöjen koulutusmahdollisuuksien parantamiseksi. Hän oli suomenkielisen koulutuksen uranuurtajia.</p><p>Emme me voi sivuuttaa tällaisia asioita opetuksessa ja Suomen historiassa. Emmekä voi ryhtyä kieltämään hänen teoksiensa lukemista vaikkapa osana äidinkielen opetusta.</p><p>Oppilaat kyllä ymmärtävät oppikirjan ja jonkun henkilökohtaisen näkemyksen eron. Minna Canthin kirjat tai tuo essee eivät ole oppikirjoja ja kyllä se tulee selväksi myös oppilaille.</p><p>En lainkaan kiellä etteikö myös feminismissä ole suuntauksia ja näkemyksiä, jotka ovat huomattavan kiistanalaisia. Se ei kuitenkaan poista tuon aatteen merkittäviä positiivisia vaikutuksia tasa-arvon kehittymisen kannalta. Ne vaikutukset yhteiskuntaan tulee tunnistaa ja tunnustaa myös yhteiskuntaopin sekä historian opetuksessa.</p><p><strong>Toivottavasti viimeaikaiset keskustelut eivät johda ylilyönteihin</strong></p><p>Olen huolestunut viimeaikaisista keskusteluista sekä sosiaalisessa että perinteisessä mediassa. Toivon että mahdolliset ongelmat opetuksessa käsitellään lähinnä vanhempien, opettajien ja oppilaiden toimesta yhdessä eikä julkisuudessa.</p><p>Pääsääntöisesti uskon opetusohjelmaa noudatettavan enkä usko mitään systemaattista &quot;aivopesua&quot; olevan peruskouluissa.</p><p>Toivottavasti emme näe tulevaisuudessa jatkuvia valituksia opettajan opetuksista ja kaupan päälle somehärdelliä, jossa yksityishenkilöt mukaanlukien alaikäiset ovat yhtäkkiä somen riepoteltavana.</p><p><strong>Koulussa opitaan elämää varten</strong></p><p>Koulun tehtävä on todellakin opettaa myös elämää varten ja toimimaan täysivaltaisen itse ajattelevana yhteiskunnan jäsenenä. Sitä varten on tarpeen opetuksessa myös kertoa yhteiskunnan kehittymiseen sekä tähän päivään vaikuttavista aatteista ja niiden periaatteista. Tämä ei valitettavasti voi perustua suoraan joihinkin kaikkien hyväksymiin faktoihin matematiikan tapaan.</p><p>Itse uskon peruskoulun opetuksen ottaneen merkittäviä harppauksia kannustaessaan oppilaita itsenäiseen ajatteluun, haastamaan mielipiteitä sekä vaikkapa lähde- ja mediakritiikkiin. Omana peruskouluaikanani oli paljon enemmän läsnä yksi totuus ja esimerkiksi opettajan näkemyksen haastamista katsottiin varsin karsaasti. Ja uskokaa pois, olen sitä kokeillut jo tuolloin... ;-)</p><p>Lukiossahan on ollut nykyään kaksi pakollista kurssia filosofiasta. Arno Kotron mukaan ensimmäinen kurssi käsittelee muun muassa sitä, miten erottaa perustellut väitteet perustelemattomista, kuinka tunnistaa huuhaan ja kehnon argumentoinnin ja millaista on kriittinen ja itsenäinen ajattelu. Kakkoskurssilla taas pohditaan etiikkaa, arvoja ja hyvän elämän rakennuspuita.</p><p>Mielestäni on harmi mikäli tällaisia ei käsitellä jossain määrin jo peruskoulussa, sillä osa jää paitsi todella tärkeistä aiheista itsensä näköisen elämän rakentamisen tukemiseksi. En tunne opetusohjelmaa siinä määrin, että osaisin sanoa onko tällaisten asioiden läpikäynti mukana.</p><p>Nyt on tärkeää uskoa toisaalta opettajien integriteettiin ja hyväntahtoisuuteen - ja toisaalta myös nykyisten oppilaiden omaan ajatteluun ja kriittisyyteen sekä kykyyn hankkia tietoa lisää halutessaan. Koskaan ei ole ollut tarjolla tietoa vapaasti niin paljon kuin tänä päivänä.</p><p>Nuorissa on tulevaisuus - pelkän tottelemisen sijaan heitä on autettava ajattelemaan itse.</p><p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Huhtasaaren julistetapauksen yhteydessä käytiin mielenkiintoista keskustelua opetuksen mahdollisesta kantaaottavuudesta. Moni esitti näkemyksiä, jonka mukaan minkäänlaisia "ismejä" ei pitäisi peruskoululaisille opettaa. Tällainen ajattelu on mielestäni pahasti pielessä ajatellen koulun tehtävää, jonka mukaan sen pitää myös kasvattaa nuorista itsenäisesti ajattelevia täysivaltaisia yhteiskunnan jäseniä. Heistä ei sellaisia tule elleivät opi, mitä vaikkapa kapitalismi, sosialismi, nationalismi tahi feminismi on. Tietenkään näitä ei pitäisi erityisesti ja vahvasti arvottaa opettajan toimesta, mutta riittävä ymmärrys niiden sisällöstä ja vaikutuksesta yhteiskuntaan on tuotava esille.

Yhteiskuntaoppi on keskeinen osa koulun opetusta

Peruskoulussa ja lukiossa on pitkään ollut oppiaineena yhteiskuntaoppi, jonka tarkoituksena on avartaa oppilaiden näkemystä suomalaisesta yhteiskunnasta ja ohjata oppilasta toimimaan vastuullisesti ja aktiivisesti yhteiskunnassa.

Moni keskusteluissa otti kantaa myös sen puolesta, että vielä peruskoulussa ei pitäisi opettaa näitä vaan vasta lukiossa. Kuitenkaan kaikki eivät mene lukioon ja peruskoulu jää viimeiseksi ns yleissivistäväksi koulutukseksi. Käsittääkseni esimerkiksi ammattikoulussa ei juurikaan tällaisia asioita enää käsitellä.

Historian sekä yhteiskuntaopin kannalta on välttämätöntä opettaa erilaisten suuntauksien sekä ajattelumaailmojen eroja. Muutoin oppilaan on mahdotonta ymmärtää miten tähän päivään on tultu ja kuinka yhteiskuntamme toimii. Myös vaikkapa tieto Suomessa vaikuttavista puolueista ainakin pintapuolisesti kuuluu käydä läpi.

Väistämättä tämä tarjoaa opettajalle mahdollisuuden värittää asioita jossain määrin oman ajattelutapansa suuntaan, mutta itse uskon kuitenkin valtaosan tunnistavan vastuunsa ja pyrkivän tarjoamaan opetussuunnitelman sekä oppikirjojen mukaista tietoa.

Feminismin vaikutukset Suomessa tasa-arvon kannalta

Yksi selvästi kiihkeitä mielipiteitä nostava asia on feminismi, joka mm nousi puheenaiheeksi vuoden 2017 alussa, kun peruskoulun ysiluokkalaisille oli Opetusministeriön hyväksynnällä lahjoitettu nigerialaissyntyisen Chimamanda Ngozi Adichien 41-sivuinen essee Meidän kaikkien pitäisi olla feministejä (Otava). Monen luettua ainoastaan pelkkä otsikko vedettiin raflaavia johtopäätöksiä jonkinlaisesta oppilaiden aivopesusta.

Itse sisältö kertoi kuitenkin lähinnä kirjoittajan kokemuksista Nigeriassa ja Yhdysvalloissa eikä suinkaan ollut sellaista kuin monet tuntuivat kuvittelevan. Teos päättyy seuraaviin lauseisiin:

"Minulle feministi on kuka tahansa, joka myöntää, että sukupuoli aiheuttaa ongelmia ja että meidän on löydettävä niihin ratkaisu, pystyttävä parempaan. Meidän kaikkien, niin naisten kuin miestenkin."

Jos ajattelemme vaikkapa Minna Canthin vaikutusta suomalaiseen yhteiskuntaan, niin se on ollut merkittävä tasa-arvokehityksen kannalta. Canth edisti naisten asemaa muun muassa tekemällä työtä tyttöjen koulutusmahdollisuuksien parantamiseksi. Hän oli suomenkielisen koulutuksen uranuurtajia.

Emme me voi sivuuttaa tällaisia asioita opetuksessa ja Suomen historiassa. Emmekä voi ryhtyä kieltämään hänen teoksiensa lukemista vaikkapa osana äidinkielen opetusta.

Oppilaat kyllä ymmärtävät oppikirjan ja jonkun henkilökohtaisen näkemyksen eron. Minna Canthin kirjat tai tuo essee eivät ole oppikirjoja ja kyllä se tulee selväksi myös oppilaille.

En lainkaan kiellä etteikö myös feminismissä ole suuntauksia ja näkemyksiä, jotka ovat huomattavan kiistanalaisia. Se ei kuitenkaan poista tuon aatteen merkittäviä positiivisia vaikutuksia tasa-arvon kehittymisen kannalta. Ne vaikutukset yhteiskuntaan tulee tunnistaa ja tunnustaa myös yhteiskuntaopin sekä historian opetuksessa.

Toivottavasti viimeaikaiset keskustelut eivät johda ylilyönteihin

Olen huolestunut viimeaikaisista keskusteluista sekä sosiaalisessa että perinteisessä mediassa. Toivon että mahdolliset ongelmat opetuksessa käsitellään lähinnä vanhempien, opettajien ja oppilaiden toimesta yhdessä eikä julkisuudessa.

Pääsääntöisesti uskon opetusohjelmaa noudatettavan enkä usko mitään systemaattista "aivopesua" olevan peruskouluissa.

Toivottavasti emme näe tulevaisuudessa jatkuvia valituksia opettajan opetuksista ja kaupan päälle somehärdelliä, jossa yksityishenkilöt mukaanlukien alaikäiset ovat yhtäkkiä somen riepoteltavana.

Koulussa opitaan elämää varten

Koulun tehtävä on todellakin opettaa myös elämää varten ja toimimaan täysivaltaisen itse ajattelevana yhteiskunnan jäsenenä. Sitä varten on tarpeen opetuksessa myös kertoa yhteiskunnan kehittymiseen sekä tähän päivään vaikuttavista aatteista ja niiden periaatteista. Tämä ei valitettavasti voi perustua suoraan joihinkin kaikkien hyväksymiin faktoihin matematiikan tapaan.

Itse uskon peruskoulun opetuksen ottaneen merkittäviä harppauksia kannustaessaan oppilaita itsenäiseen ajatteluun, haastamaan mielipiteitä sekä vaikkapa lähde- ja mediakritiikkiin. Omana peruskouluaikanani oli paljon enemmän läsnä yksi totuus ja esimerkiksi opettajan näkemyksen haastamista katsottiin varsin karsaasti. Ja uskokaa pois, olen sitä kokeillut jo tuolloin... ;-)

Lukiossahan on ollut nykyään kaksi pakollista kurssia filosofiasta. Arno Kotron mukaan ensimmäinen kurssi käsittelee muun muassa sitä, miten erottaa perustellut väitteet perustelemattomista, kuinka tunnistaa huuhaan ja kehnon argumentoinnin ja millaista on kriittinen ja itsenäinen ajattelu. Kakkoskurssilla taas pohditaan etiikkaa, arvoja ja hyvän elämän rakennuspuita.

Mielestäni on harmi mikäli tällaisia ei käsitellä jossain määrin jo peruskoulussa, sillä osa jää paitsi todella tärkeistä aiheista itsensä näköisen elämän rakentamisen tukemiseksi. En tunne opetusohjelmaa siinä määrin, että osaisin sanoa onko tällaisten asioiden läpikäynti mukana.

Nyt on tärkeää uskoa toisaalta opettajien integriteettiin ja hyväntahtoisuuteen - ja toisaalta myös nykyisten oppilaiden omaan ajatteluun ja kriittisyyteen sekä kykyyn hankkia tietoa lisää halutessaan. Koskaan ei ole ollut tarjolla tietoa vapaasti niin paljon kuin tänä päivänä.

Nuorissa on tulevaisuus - pelkän tottelemisen sijaan heitä on autettava ajattelemaan itse.

 

]]>
16 http://nikokaistakorpi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/262214-peruskoulun-opetuksesta-ja-ismeista#comments Feminismi Itsenäinen ajattelu Opettaja Peruskoulu Yhteiskunta Mon, 08 Oct 2018 06:57:13 +0000 Niko Kaistakorpi http://nikokaistakorpi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/262214-peruskoulun-opetuksesta-ja-ismeista
Perhe Suomessa - kasvualustan tila http://juhanirsnen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/260937-perhe-suomessa-kasvualustan-tila <p>Tähän kirjoitukseen olen käyttänyt pääasiallisesti lähteenä Perheasiankeskuksesta Kimmo Jokisen ansiokasta luentorunkoaineistoa. Kiinnostukseni perustuu siihen, millaisen kasvuyhteisön perhe rakentaa peruskoululle.</p> <p>Perheitä on yhteensä yhteensä 1,4 miljoonaa miljoonaa. Perheissä elää 77% suomalaisista,&nbsp; yksin elää 23%&nbsp; .&nbsp; 42% suomalaisista asuu lapsiperheissä, joita on yhteensä&nbsp; 0,6 miljoonaa miljoonaa.&nbsp; Noin 1/5 40-vuotiaista naisista on lapsettomia, Helsingissä reilut 1/3.&nbsp; Lapsiperheistä 62% on avioparin perheitä, 18 %&nbsp; avoparien perheitä perheitä ja 20% yksinhuoltajaperheitä. Uusperheitä on noin 10% perheistä. Perherakennetta haastetaan eettisesti, biologisesti, psykologisesti ja juridisesti . On tärkeää muistaa, että kodin vaikuttavin oppimismuoto&nbsp; on mallioppiminen, jonka jälkiä jättävää vaikutusta kukaan ei ole voinut kiistää.&nbsp;&nbsp;</p> <p>Yksilöllistyminen on kohdannut myös perherakenteita. Taustalla on modernisoituminen, kohonneet koulutusvaatimukset,&nbsp; lisääntynyt liikkuvuus, kiristynyt kilpailu, hyvinvointivaltioiden yksilöivät tuki-muodot, valintamahdollisuudet, yhteisölliset tulkintahorisontit; luokka - ja sukumääreet ovat menettä-neet merkitystään; varsinkin pysyvät ammatti-identiteetit ja perinteisille sukupolvi- ja sukupuoliroo-leille rakentunut perusperhe ovat menettävät asemiaan.</p> <p>Minun elämäni on minun elämäni ajattelu.&nbsp; Elämänvaiheet &rdquo;eriaikaistuvat&rdquo; eli se vaihtelee, milloin mennään&nbsp; avo / avioliittoon, kuinka useasti, milloin hankitaan lapset vai hankitaanko lainkaan, milloin opiskellaan, ollaan töissä, siirrytään eläkkeelle. Perhe menettää tehtäviään ja suhteita ylläpitävät entistä entistä enemmän ns. puhaat suhteet/tunnesiteet. Puhtaalla suhteella tarkoitetaan tilannetta, jossa rakkaussuhteeseen ryhdytään vain sen itsensä vuoksi, ilman muita päämääriä, ja suhde jatkuu vain niin kauan, kun molemmat osapuolet tuntevat saavansa siitä riittävästi tyydytystä. Sukulaisuussuhteilla, lisääntymisellä tai avioliitolla ei välttämättä ole mitään tekemistä puhtaan suhteen kanssa. Nämä muutokset ovat selvästi näkyvissä jo nykymaailmassa, mutta kehitys on vielä pahasti kesken.Yksilöt kantavat ja heidän on pakkokin kantaa aiempaa vahvemmin vastuun omasta elämästään ja valinnoistaan. Sosiaaliset sidokset jäävät, mutta niiden luonne muuttuu: ns. puhtaat&nbsp; suhteet yleistyvät, monet perinteiset erinteiset kollektiiviset sidokset saattavat höltyä, mm. sukulaisten merkitys saattaa vähentyä ja ystävien merkitys kasvaa, valitut voiottoa tuottavat suhteet lisääntyvät.</p> <p>Kaksi rinnakkaista kehityskulkua lisääntyy, voittajat ja häviäjät. Tapahtuu elämänkulkujen yhdenmukaistumista ja toisaalta taloudellista eriytymistä kohti duaaliyhteiskuntaa- 17% eurooppalaisista perheistä köyhyysriskissä. Voittajia ovat&nbsp; keskiluokkainen kahden koulutetun työssäkäyvän vanhemman perhe, jossa korkeintaan kaksi lasta. Häviä ovat&nbsp; monilapsiset perheet, yksinelävät&nbsp; monilapsiset perheet, yksinelävät iäkkäät ihmiset, maaseudulla asuvat perheet, yksinhuoltajaperheet, työttömien ja huonosti koulutettujen vanhempien perheet.</p> <p>Uusia vanhemmuuden malleja syntyy, mutta hitaasti. &nbsp;Ns. uusi isyysmuutos on kuitenkin hihasta. Kotitöiden jako on edelleen hyvin sukupuolitettua. Median voima lisääntyy ja lasten rikas makuuhuonekulttuuri&nbsp; ja isovanhempien merkitys kasvussa. Epätasa-arvo moninaistuu. Luokka-,&nbsp; sukupuoli- ym. erot saavat rinnalleen ym. eroja, jotka rakentuvat muun muun muassa etnisyyden, asuinalueen, perhemuodon varaan. &nbsp;Vanhemmuus monimuotoistuu. Arvovaltaiset vanhemmat kannustavat lapsia ajattelemaan itse ja harkitsemaan noudatettavia sääntöjä. Autoritaariset vanhemmat odottavat epäilemätöntä tottelevaisuutta ja jotka vetoavat rangaistuksiin - tai rangaistuksen uhkaan. Sallivat vanhemmat &nbsp;vastaavat lapsen hyvänolon tarpeisiin ja pitävät sääntöjä toisarvoisina, koska ne rajoittavat lapsen vapautta. Mitäänsanomattoman vanhemmat antavat lapsilleen vähän henkistä tukea, mutta valvovat sääntöjen noudattamista. (Darling ja Steinberg 1993). &nbsp;Tärkeät vanhemmat odottavat, että &nbsp;lapset täyttävät tietyt käyttäytymisodotukset, mutta myös kannustavat lapsiaan ajattelemaan itse ja kehittämään itsenäisyyden tuntua.</p> <p>Anneli Seikkula (2011) mukaan esim koulun luokassa saattaa olla kymmenen tavoitteiltaan erilaisen perheen lapsia. Holhousperhekunta: (suojelu ja valvonta). Liberaaliperhekunta: (vapautta ja huolettomuutta). Ismi-perhekunta: (ismin mukainen elämä). Kulutusperhekunta: (ostaminen ja omistaminen). Kertakäyttöperhekunta: (helppous ja poisheittäminen). Tehokkuusperhekunta: (järjestyneesti ja tehokkaasti).Suoritusperhekunta: (tuloksia ja aikaan saannoksia). Kilpailuperhekunta: (kirimistä ensimmäiseksi).Hyvinvointiperhekunta: (rakkaus, kunnioitus, kimmoisuus).</p> <p>Nettijulkaisussa &rdquo;Improving Improving the Quality Quality of Childhood Childhood in Euirope Euirope 2012 (Eric Sigman: The Impact Of Screen Media on Media on Children Children) mukaan&nbsp; Pohjoismaat ovat median suhteen korkean riskin maita, koska lapset ja nuoret kuluttavat median kanssa paljon aikaa, ja vanhempien suhtautuminen asiaan on&nbsp; passiivista.&nbsp; Media käytölle muodostuu ns. ideaalit ruutuajat:&nbsp; alle 3-vuotiaille ei lainkaan, 3 vuotiaille ei lainkaan, 3&ndash;7- vuotiaille vuotiaille puoli tuntia, 7 vuotiaille puoli tuntia, tuntia, 7&ndash;12-vuotiaille tunti, 12 vuotiaille tunti, 12&ndash;15- vuotiaille 1,5 tuntia, 16+ kaksi tuntia!.Mediankäytöllä on yhteyksiä ylipainoon ja vähäiseen kasvokkaiseen vuorovaikutukseen.</p> <p>Lasten mediankäytössä tehdään asioita rinnakkain ja peräkkäin, ollaan sekä yksin että monissa eri ryhmissä. Vuorovaikutus on sekä kasvokkaista että mediavälitteistä.&nbsp; Vertaisryhmät usein tärkeämpiä kuin aikuiset . Aika- ja tilajäsennykset vaihtelevat nopeasti; ne eivät ole perinteisellä tavalla funktionaalisia.</p> <p>Sosiaalinen media ja kulutus&nbsp; muotouttavat oppimaan yksin ja/tai kaveriseurassa, neuvottelemaan auktoriteettien tarpeellisuudesta ja liikkumaan sosiaalisesta maailmasta toiseen. Työskentelemään ilman etukäteissuunnitelmaa ja&nbsp; periodeittain, tekemään monia asioita yhtä aikaa. Riskiperheiden osalta mediallistuminen on riski nuorten kannalta. Esiin nousevat jatkuva pelko (etenkin väkivallan pelko), pitkä aikaiset taloudelliset ongelmat, päihde- ja/tai väkivaltaongelmat, vakavat, jatkuvat ristiriidat ja riitelyt, mielenterveys- ja&nbsp; tunneilmaston ongelmat&nbsp; (nolaaminen, puhumattomuus, väheksyminen&hellip;)</p> <p>Jälkiteollisen maailman opit lisääntyvät. Nyky-yhteiskunta&nbsp; on vahvasti kulutus-, tunne- ja mediayhteiskunta.&nbsp; Uudet toimintaympäristöt suosivat suosivat uusia sosiaalisuuden ja oppimisen tapoja. Nämä asiat leviävät joka suuntaan&nbsp; ja alkavat näkyä vähitellen perheessä, koulussa, työelämässä, koko kulttuurissa. Yksittäiset infoepidemiat räjähtävät ja sammuvat. Lapsuus ja nuoruus on neuvottelukysymys. Sukupolvien väliset suhteet, säännöt ja perinteet, auktoriteettimallit kyseenalaistetaan. Minä-minä kulttuurissa korostuvat&nbsp; yksilöllisyys, tyyli, ruumis, seksualiteeti ja unelmat. Me-kulttuurissa korostuuvat vertaisryhmät, perhe, instituutiot, (koulu ), media, idolit ja kaiken alan valmentajat. Aikarajat liukuvat sen suhteen milloin/miten aikuistutaan. Tilasta muodostuu parveilun tilapäisiä keskuksia, koti, ostoskeskus, koulu, netti...</p> <p>Millaisia nuoria aika sittten suosii? Osa pystyy hakemaan toiminnalleen koko ajan vihjeitä etenkin omilta viiteryhmiltään ja mediasta (facebook). Osa omaa (työ)elämässä vaadittavia taitoja (kielitaito, tietotekninen osaaminen, tiedonhaku) ja asenteita (nuorekas, energinen, sosiaalinen, innostunut, muuntautumiskykyinen jne.) &rdquo;Perinteiset&rdquo; hyveet,&nbsp; ainakin koulutus ja tutkinnot ovat edelleen hyödyllisiä. Perhe on kuitenkin edelleen tärkeä. Perhe ja perhesuhteet ovat tärkeitä, mutta ne eivät ole annettuja. Relationaalisuus, suhteet, juurtuminen tärkeitä.&nbsp; Perheet ovat mitä perheet perheet tekevät. Perheen rajat ovat avoimia ja neuvoteltavissa. Perheessä on paljon prosesseja, jotka ulottuvat ulottuvat myös perheen ulkopuolelle, ja päinvastoin. Lapsuus ja, nuoruus ja aikuisuus ovat neuvoteltavina, samoin perhe. Perheessä edelleen paljon myös pysyvää.&nbsp;&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Tähän kirjoitukseen olen käyttänyt pääasiallisesti lähteenä Perheasiankeskuksesta Kimmo Jokisen ansiokasta luentorunkoaineistoa. Kiinnostukseni perustuu siihen, millaisen kasvuyhteisön perhe rakentaa peruskoululle.

Perheitä on yhteensä yhteensä 1,4 miljoonaa miljoonaa. Perheissä elää 77% suomalaisista,  yksin elää 23%  .  42% suomalaisista asuu lapsiperheissä, joita on yhteensä  0,6 miljoonaa miljoonaa.  Noin 1/5 40-vuotiaista naisista on lapsettomia, Helsingissä reilut 1/3.  Lapsiperheistä 62% on avioparin perheitä, 18 %  avoparien perheitä perheitä ja 20% yksinhuoltajaperheitä. Uusperheitä on noin 10% perheistä. Perherakennetta haastetaan eettisesti, biologisesti, psykologisesti ja juridisesti . On tärkeää muistaa, että kodin vaikuttavin oppimismuoto  on mallioppiminen, jonka jälkiä jättävää vaikutusta kukaan ei ole voinut kiistää.  

Yksilöllistyminen on kohdannut myös perherakenteita. Taustalla on modernisoituminen, kohonneet koulutusvaatimukset,  lisääntynyt liikkuvuus, kiristynyt kilpailu, hyvinvointivaltioiden yksilöivät tuki-muodot, valintamahdollisuudet, yhteisölliset tulkintahorisontit; luokka - ja sukumääreet ovat menettä-neet merkitystään; varsinkin pysyvät ammatti-identiteetit ja perinteisille sukupolvi- ja sukupuoliroo-leille rakentunut perusperhe ovat menettävät asemiaan.

Minun elämäni on minun elämäni ajattelu.  Elämänvaiheet ”eriaikaistuvat” eli se vaihtelee, milloin mennään  avo / avioliittoon, kuinka useasti, milloin hankitaan lapset vai hankitaanko lainkaan, milloin opiskellaan, ollaan töissä, siirrytään eläkkeelle. Perhe menettää tehtäviään ja suhteita ylläpitävät entistä entistä enemmän ns. puhaat suhteet/tunnesiteet. Puhtaalla suhteella tarkoitetaan tilannetta, jossa rakkaussuhteeseen ryhdytään vain sen itsensä vuoksi, ilman muita päämääriä, ja suhde jatkuu vain niin kauan, kun molemmat osapuolet tuntevat saavansa siitä riittävästi tyydytystä. Sukulaisuussuhteilla, lisääntymisellä tai avioliitolla ei välttämättä ole mitään tekemistä puhtaan suhteen kanssa. Nämä muutokset ovat selvästi näkyvissä jo nykymaailmassa, mutta kehitys on vielä pahasti kesken.Yksilöt kantavat ja heidän on pakkokin kantaa aiempaa vahvemmin vastuun omasta elämästään ja valinnoistaan. Sosiaaliset sidokset jäävät, mutta niiden luonne muuttuu: ns. puhtaat  suhteet yleistyvät, monet perinteiset erinteiset kollektiiviset sidokset saattavat höltyä, mm. sukulaisten merkitys saattaa vähentyä ja ystävien merkitys kasvaa, valitut voiottoa tuottavat suhteet lisääntyvät.

Kaksi rinnakkaista kehityskulkua lisääntyy, voittajat ja häviäjät. Tapahtuu elämänkulkujen yhdenmukaistumista ja toisaalta taloudellista eriytymistä kohti duaaliyhteiskuntaa- 17% eurooppalaisista perheistä köyhyysriskissä. Voittajia ovat  keskiluokkainen kahden koulutetun työssäkäyvän vanhemman perhe, jossa korkeintaan kaksi lasta. Häviä ovat  monilapsiset perheet, yksinelävät  monilapsiset perheet, yksinelävät iäkkäät ihmiset, maaseudulla asuvat perheet, yksinhuoltajaperheet, työttömien ja huonosti koulutettujen vanhempien perheet.

Uusia vanhemmuuden malleja syntyy, mutta hitaasti.  Ns. uusi isyysmuutos on kuitenkin hihasta. Kotitöiden jako on edelleen hyvin sukupuolitettua. Median voima lisääntyy ja lasten rikas makuuhuonekulttuuri  ja isovanhempien merkitys kasvussa. Epätasa-arvo moninaistuu. Luokka-,  sukupuoli- ym. erot saavat rinnalleen ym. eroja, jotka rakentuvat muun muun muassa etnisyyden, asuinalueen, perhemuodon varaan.  Vanhemmuus monimuotoistuu. Arvovaltaiset vanhemmat kannustavat lapsia ajattelemaan itse ja harkitsemaan noudatettavia sääntöjä. Autoritaariset vanhemmat odottavat epäilemätöntä tottelevaisuutta ja jotka vetoavat rangaistuksiin - tai rangaistuksen uhkaan. Sallivat vanhemmat  vastaavat lapsen hyvänolon tarpeisiin ja pitävät sääntöjä toisarvoisina, koska ne rajoittavat lapsen vapautta. Mitäänsanomattoman vanhemmat antavat lapsilleen vähän henkistä tukea, mutta valvovat sääntöjen noudattamista. (Darling ja Steinberg 1993).  Tärkeät vanhemmat odottavat, että  lapset täyttävät tietyt käyttäytymisodotukset, mutta myös kannustavat lapsiaan ajattelemaan itse ja kehittämään itsenäisyyden tuntua.

Anneli Seikkula (2011) mukaan esim koulun luokassa saattaa olla kymmenen tavoitteiltaan erilaisen perheen lapsia. Holhousperhekunta: (suojelu ja valvonta). Liberaaliperhekunta: (vapautta ja huolettomuutta). Ismi-perhekunta: (ismin mukainen elämä). Kulutusperhekunta: (ostaminen ja omistaminen). Kertakäyttöperhekunta: (helppous ja poisheittäminen). Tehokkuusperhekunta: (järjestyneesti ja tehokkaasti).Suoritusperhekunta: (tuloksia ja aikaan saannoksia). Kilpailuperhekunta: (kirimistä ensimmäiseksi).Hyvinvointiperhekunta: (rakkaus, kunnioitus, kimmoisuus).

Nettijulkaisussa ”Improving Improving the Quality Quality of Childhood Childhood in Euirope Euirope 2012 (Eric Sigman: The Impact Of Screen Media on Media on Children Children) mukaan  Pohjoismaat ovat median suhteen korkean riskin maita, koska lapset ja nuoret kuluttavat median kanssa paljon aikaa, ja vanhempien suhtautuminen asiaan on  passiivista.  Media käytölle muodostuu ns. ideaalit ruutuajat:  alle 3-vuotiaille ei lainkaan, 3 vuotiaille ei lainkaan, 3–7- vuotiaille vuotiaille puoli tuntia, 7 vuotiaille puoli tuntia, tuntia, 7–12-vuotiaille tunti, 12 vuotiaille tunti, 12–15- vuotiaille 1,5 tuntia, 16+ kaksi tuntia!.Mediankäytöllä on yhteyksiä ylipainoon ja vähäiseen kasvokkaiseen vuorovaikutukseen.

Lasten mediankäytössä tehdään asioita rinnakkain ja peräkkäin, ollaan sekä yksin että monissa eri ryhmissä. Vuorovaikutus on sekä kasvokkaista että mediavälitteistä.  Vertaisryhmät usein tärkeämpiä kuin aikuiset . Aika- ja tilajäsennykset vaihtelevat nopeasti; ne eivät ole perinteisellä tavalla funktionaalisia.

Sosiaalinen media ja kulutus  muotouttavat oppimaan yksin ja/tai kaveriseurassa, neuvottelemaan auktoriteettien tarpeellisuudesta ja liikkumaan sosiaalisesta maailmasta toiseen. Työskentelemään ilman etukäteissuunnitelmaa ja  periodeittain, tekemään monia asioita yhtä aikaa. Riskiperheiden osalta mediallistuminen on riski nuorten kannalta. Esiin nousevat jatkuva pelko (etenkin väkivallan pelko), pitkä aikaiset taloudelliset ongelmat, päihde- ja/tai väkivaltaongelmat, vakavat, jatkuvat ristiriidat ja riitelyt, mielenterveys- ja  tunneilmaston ongelmat  (nolaaminen, puhumattomuus, väheksyminen…)

Jälkiteollisen maailman opit lisääntyvät. Nyky-yhteiskunta  on vahvasti kulutus-, tunne- ja mediayhteiskunta.  Uudet toimintaympäristöt suosivat suosivat uusia sosiaalisuuden ja oppimisen tapoja. Nämä asiat leviävät joka suuntaan  ja alkavat näkyä vähitellen perheessä, koulussa, työelämässä, koko kulttuurissa. Yksittäiset infoepidemiat räjähtävät ja sammuvat. Lapsuus ja nuoruus on neuvottelukysymys. Sukupolvien väliset suhteet, säännöt ja perinteet, auktoriteettimallit kyseenalaistetaan. Minä-minä kulttuurissa korostuvat  yksilöllisyys, tyyli, ruumis, seksualiteeti ja unelmat. Me-kulttuurissa korostuuvat vertaisryhmät, perhe, instituutiot, (koulu ), media, idolit ja kaiken alan valmentajat. Aikarajat liukuvat sen suhteen milloin/miten aikuistutaan. Tilasta muodostuu parveilun tilapäisiä keskuksia, koti, ostoskeskus, koulu, netti...

Millaisia nuoria aika sittten suosii? Osa pystyy hakemaan toiminnalleen koko ajan vihjeitä etenkin omilta viiteryhmiltään ja mediasta (facebook). Osa omaa (työ)elämässä vaadittavia taitoja (kielitaito, tietotekninen osaaminen, tiedonhaku) ja asenteita (nuorekas, energinen, sosiaalinen, innostunut, muuntautumiskykyinen jne.) ”Perinteiset” hyveet,  ainakin koulutus ja tutkinnot ovat edelleen hyödyllisiä. Perhe on kuitenkin edelleen tärkeä. Perhe ja perhesuhteet ovat tärkeitä, mutta ne eivät ole annettuja. Relationaalisuus, suhteet, juurtuminen tärkeitä.  Perheet ovat mitä perheet perheet tekevät. Perheen rajat ovat avoimia ja neuvoteltavissa. Perheessä on paljon prosesseja, jotka ulottuvat ulottuvat myös perheen ulkopuolelle, ja päinvastoin. Lapsuus ja, nuoruus ja aikuisuus ovat neuvoteltavina, samoin perhe. Perheessä edelleen paljon myös pysyvää.  

]]>
1 http://juhanirsnen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/260937-perhe-suomessa-kasvualustan-tila#comments Hyvinvointi Kasvatus Perhe Peruskoulu Vanhemmat Thu, 13 Sep 2018 12:02:55 +0000 Juhani Räsänen http://juhanirsnen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/260937-perhe-suomessa-kasvualustan-tila
Jotain rajaa koulutusleikkauksiin http://enkeliporsas.puheenvuoro.uusisuomi.fi/260876-jotain-rajaa-koulutusleikkauksiin <p>12.9. HS &nbsp;<a href="https://www.hs.fi/paivanlehti/12092018/art-2000005823231.html">Koulutuksesta säästettiin Suomessa pidempään kuin useimmissa muissa maissa, kertoo OECD:n vertailu</a></p><p><em>Koulutusmenojen&nbsp;osuus julkisista menoista jatkoi laskuaan Suomessa pidempään kuin useimmissa OECD-maissa, käy ilmi&nbsp;taloudellisenyhteistyön ja kehityksen järjestön tiistaina julkaisemasta laajasta vertailusta. Suomessa raportista tiedottivat Opetushallitus ja opetusministeriö.</em></p><p><em>Vuonna 2015 OECD-maissa käytettiin keskimäärin 11,1 prosenttia julkisista menoista koulutukseen, kun Suomessa osuus oli sen alle eli 10,5 prosenttia. Ruotsissa vastaava osuus oli 11,6 prosenttia. Vielä vuosina 2005 ja 2011 Suomen lukematkin olivat liki keskiarvoa.</em></p><p><em>Koulutusmenojen&nbsp;tarkastelu on nyt Suomen kannalta ajankohtaista, koska niiden leikkaukset ovat puhuttaneet paljon pääministeri&nbsp;Juha Sipilän&nbsp;(kesk) hallituksen ja myös edellisten hallitusten koulusäästöjen takia. Liki kaikki puolueet ovat myös luvanneet, että viimeistään seuraava hallitus kääntää suunnan.</em></p><p>* * *</p><p>Koulutusmenoja on leikattu säännönmukaisesti hallituskoalitioista huolimatta. Joskus tuntuu, että koulutusleikkauksista on tehty jonkinlainen yhteiskuntasopimus.&nbsp;</p><p>Olen pariin kertaan blogissani maininnut Vantaan opettajien ammattiyhdistysyhdistys VOAY:n&nbsp;90-luvun loppupuolella pidetystä koulutusristeilystä, jonka vieraana puhui EK:n (silloin vielä TT) tuleva puheenjohtaja, jo edesmennyt Seppo Riski. Hän totesi meille, että&nbsp;<em>heidän kannaltaan peruskoulu on turha</em>.&nbsp;Olin äimän käkenä, en saanut saanut sanaakaan suustani.&nbsp;</p><p>Varmaan EK:n kannalta peruskoulu onkin turha. EK voi ajatella, että mitä sitä turhaan kaikkia ihmisiä kouluttamaan. Eihän kaikille kumminkaan riitä töitä, ja automatisaatio ja robotiikka tulee ja tappaa. Riittää, että vain se osa ihmisistä, joka tekee töitä, koulutetaan.</p><p>Kuuluin Opetusalan ammattijärjestö OAJ:n edelliseen valtuustoon. Ennen eduskuntavaaleja 2015 järjestimme mielenosoitusmarssin koulusäästöjä vastaan. Marssin päätepisteenä oli Paasikiven aukio.</p><p>Paasikiven patsaan jalustalle oli laitettu mikrofoni, kaikkien puolueiden edustajat vakuuttivat vuorotellen, että koulusta ei enää säästetä. Koin puheet irvokkaina, koska olin satavarma, että voittaa vaalit mikä tahansa puolue tai tulee mikä tahansa hallituskoalitio, niin varmasti koulutuksesta tullaan säästämään.</p><p>Suomessa on viime vuosina ollut vallalla mieletön yksityistämisvimma, paraikaa yritetään rustata sotea. Jos sote menee läpi, oletan, että sen jälkeen on peruskoulun vuoro. Jotkut haluavat luopua yhtenäiskoulumallista kuten Ruotsissa on tehty. Siellä on tehoton rinnakkaiskoulujärjestelmä yksityiskouluneineen.</p><p>Rinnakkaiskoulurevanssi on elänyt koko peruskoulun ajan, joskus voimakkaampana, joskus heikompana. Loistavat Pisa-tulokset vuosina 2003 ja 2006 olivat suomalaisen peruskoulun torjuntavoitto.&nbsp;</p><p>Kun peruskoulu on säästetty kuiviin, ja kun oppitulokset ovat rapaluokkaa, aletaan ulvoa susien lailla rinnakkaiskoulujärjestelmän ja yksityiskoulujen perään.&nbsp;</p><p>Kasvatusalan ammattilaiset pelkäävät seuraavan Pisa 2018 tuloksia. Jos ei mitään tehdä, Pisa 2021 tulokset ovat jo täyttä murhaa.&nbsp;</p><p>Pitää myös muistaa, että yhteiskunnallinen segregaatio syventää kuilua eri koulujen välillä varsinkin pääkaupunkiseudulla. Myös yksittäisten koulujen opetusryhmien oppimiserot ovat revähtämässä, koska osa vanhemmista passittaa lapsensa kieli- ja musiikkiluokille. Ei ole vaikea arvata, keiden lapset jäävät jäljelle jääville luokille.</p><p>Opiskelin luokanopettajaksi aatteellista syistä, voidaan puhua kutsumuksesta. Valmistuin opettajaksi muutama vuosi peruskoulun syntymän jälkeen v. 1980, voidaan perustellusti sanoa, että olen peruskouluaatteen läpitunkema mies.&nbsp;</p><p>Olen Properuskoulu-blogissani puolustanut peruskoulua välillä ankarastikin. Parempaa koulujärjestelmää ei maan päälle ole koskaan rakennettukaan, en jaksa millään ymmärtää, miksi parasta mahotetaan.</p><p>Nyt yläkouluun lähetetään oppilaita, jotka eivät osaa kertotaulua.&nbsp;Kaikki peruskoulun käyneet eivät ymmärrä lukemaansa. Kohta joka viides ammattikoululainen keskeyttää. Osa pojista syrjäytyy pysyvästi.&nbsp;Kun peruskoulu pettää, syntyy ketjureaktio, joka heijastuu lukioihin ja ammattikouluihin sekä korkeakoululuihin.&nbsp;</p><p>Sivistysvaltion perustehtävä on, että huolehditaan heikoimmista.&nbsp;</p><p>Suomen koulutusmenot julkisista menoista v. 2015 olivat 10,5 prosenttia. Menot olivat alle OECD:n keskitason, mikä hävettää. Kun koulutusmenot ovat noin alhaalla, heikommat häviävät.</p><p>Suomalainen koulutus suhteessa rahallisiin panostuksiin on ollut ällistyttävän tehokasta samaan tapaan kuin suomalainen julkinen terveydenhoitokin. Mutta rajansa kaikella säästämisellä, kaatuu se paraskin taistelija, kun kovilla jatkuvasti ammutaan.</p><p>Koulutusmenojen säädyllinen taso julkisista menoista olisi 12 prosentin luokkaa. Australia sijoittaa koulutukseen 13,6 prosenttia julkisista menoistaan.</p><p><a href="https://properuskoulu.blogspot.com/2018/09/jotain-rajaa-koulutusleikkauksiin.html">https://properuskoulu.blogspot.com/2018/09/jotain-rajaa-koulutusleikkauksiin.html</a></p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> 12.9. HS  Koulutuksesta säästettiin Suomessa pidempään kuin useimmissa muissa maissa, kertoo OECD:n vertailu

Koulutusmenojen osuus julkisista menoista jatkoi laskuaan Suomessa pidempään kuin useimmissa OECD-maissa, käy ilmi taloudellisenyhteistyön ja kehityksen järjestön tiistaina julkaisemasta laajasta vertailusta. Suomessa raportista tiedottivat Opetushallitus ja opetusministeriö.

Vuonna 2015 OECD-maissa käytettiin keskimäärin 11,1 prosenttia julkisista menoista koulutukseen, kun Suomessa osuus oli sen alle eli 10,5 prosenttia. Ruotsissa vastaava osuus oli 11,6 prosenttia. Vielä vuosina 2005 ja 2011 Suomen lukematkin olivat liki keskiarvoa.

Koulutusmenojen tarkastelu on nyt Suomen kannalta ajankohtaista, koska niiden leikkaukset ovat puhuttaneet paljon pääministeri Juha Sipilän (kesk) hallituksen ja myös edellisten hallitusten koulusäästöjen takia. Liki kaikki puolueet ovat myös luvanneet, että viimeistään seuraava hallitus kääntää suunnan.

* * *

Koulutusmenoja on leikattu säännönmukaisesti hallituskoalitioista huolimatta. Joskus tuntuu, että koulutusleikkauksista on tehty jonkinlainen yhteiskuntasopimus. 

Olen pariin kertaan blogissani maininnut Vantaan opettajien ammattiyhdistysyhdistys VOAY:n 90-luvun loppupuolella pidetystä koulutusristeilystä, jonka vieraana puhui EK:n (silloin vielä TT) tuleva puheenjohtaja, jo edesmennyt Seppo Riski. Hän totesi meille, että heidän kannaltaan peruskoulu on turha. Olin äimän käkenä, en saanut saanut sanaakaan suustani. 

Varmaan EK:n kannalta peruskoulu onkin turha. EK voi ajatella, että mitä sitä turhaan kaikkia ihmisiä kouluttamaan. Eihän kaikille kumminkaan riitä töitä, ja automatisaatio ja robotiikka tulee ja tappaa. Riittää, että vain se osa ihmisistä, joka tekee töitä, koulutetaan.

Kuuluin Opetusalan ammattijärjestö OAJ:n edelliseen valtuustoon. Ennen eduskuntavaaleja 2015 järjestimme mielenosoitusmarssin koulusäästöjä vastaan. Marssin päätepisteenä oli Paasikiven aukio.

Paasikiven patsaan jalustalle oli laitettu mikrofoni, kaikkien puolueiden edustajat vakuuttivat vuorotellen, että koulusta ei enää säästetä. Koin puheet irvokkaina, koska olin satavarma, että voittaa vaalit mikä tahansa puolue tai tulee mikä tahansa hallituskoalitio, niin varmasti koulutuksesta tullaan säästämään.

Suomessa on viime vuosina ollut vallalla mieletön yksityistämisvimma, paraikaa yritetään rustata sotea. Jos sote menee läpi, oletan, että sen jälkeen on peruskoulun vuoro. Jotkut haluavat luopua yhtenäiskoulumallista kuten Ruotsissa on tehty. Siellä on tehoton rinnakkaiskoulujärjestelmä yksityiskouluneineen.

Rinnakkaiskoulurevanssi on elänyt koko peruskoulun ajan, joskus voimakkaampana, joskus heikompana. Loistavat Pisa-tulokset vuosina 2003 ja 2006 olivat suomalaisen peruskoulun torjuntavoitto. 

Kun peruskoulu on säästetty kuiviin, ja kun oppitulokset ovat rapaluokkaa, aletaan ulvoa susien lailla rinnakkaiskoulujärjestelmän ja yksityiskoulujen perään. 

Kasvatusalan ammattilaiset pelkäävät seuraavan Pisa 2018 tuloksia. Jos ei mitään tehdä, Pisa 2021 tulokset ovat jo täyttä murhaa. 

Pitää myös muistaa, että yhteiskunnallinen segregaatio syventää kuilua eri koulujen välillä varsinkin pääkaupunkiseudulla. Myös yksittäisten koulujen opetusryhmien oppimiserot ovat revähtämässä, koska osa vanhemmista passittaa lapsensa kieli- ja musiikkiluokille. Ei ole vaikea arvata, keiden lapset jäävät jäljelle jääville luokille.

Opiskelin luokanopettajaksi aatteellista syistä, voidaan puhua kutsumuksesta. Valmistuin opettajaksi muutama vuosi peruskoulun syntymän jälkeen v. 1980, voidaan perustellusti sanoa, että olen peruskouluaatteen läpitunkema mies. 

Olen Properuskoulu-blogissani puolustanut peruskoulua välillä ankarastikin. Parempaa koulujärjestelmää ei maan päälle ole koskaan rakennettukaan, en jaksa millään ymmärtää, miksi parasta mahotetaan.

Nyt yläkouluun lähetetään oppilaita, jotka eivät osaa kertotaulua. Kaikki peruskoulun käyneet eivät ymmärrä lukemaansa. Kohta joka viides ammattikoululainen keskeyttää. Osa pojista syrjäytyy pysyvästi. Kun peruskoulu pettää, syntyy ketjureaktio, joka heijastuu lukioihin ja ammattikouluihin sekä korkeakoululuihin. 

Sivistysvaltion perustehtävä on, että huolehditaan heikoimmista. 

Suomen koulutusmenot julkisista menoista v. 2015 olivat 10,5 prosenttia. Menot olivat alle OECD:n keskitason, mikä hävettää. Kun koulutusmenot ovat noin alhaalla, heikommat häviävät.

Suomalainen koulutus suhteessa rahallisiin panostuksiin on ollut ällistyttävän tehokasta samaan tapaan kuin suomalainen julkinen terveydenhoitokin. Mutta rajansa kaikella säästämisellä, kaatuu se paraskin taistelija, kun kovilla jatkuvasti ammutaan.

Koulutusmenojen säädyllinen taso julkisista menoista olisi 12 prosentin luokkaa. Australia sijoittaa koulutukseen 13,6 prosenttia julkisista menoistaan.

https://properuskoulu.blogspot.com/2018/09/jotain-rajaa-koulutusleikkauksiin.html

]]>
12 http://enkeliporsas.puheenvuoro.uusisuomi.fi/260876-jotain-rajaa-koulutusleikkauksiin#comments Koulutuksen säästöt Koulutusleikkaukset OECD Peruskoulu PISA Wed, 12 Sep 2018 10:49:55 +0000 Kai-Ari Lundell http://enkeliporsas.puheenvuoro.uusisuomi.fi/260876-jotain-rajaa-koulutusleikkauksiin
Kirjallisuus omaksi oppiaineekseen http://enkeliporsas.puheenvuoro.uusisuomi.fi/260121-kirjallisuus-omaksi-oppiaineekseen <p>&nbsp;</p><p>Sijaistan paraikaa kolmatta viikkoa kuudetta luokkaa Pähkinärinteen koulussa. Ilokseni huomasin, että luokassa panostetaan kovasti lukemiseen ja kirjallisuuteen. Luokassa on lukunurkkaus sohvineen, ja seinällä on Lukudiplomin ohjeet. Kerran viikossa oppilaat vierailevat Pähkinärinteen kirjastossa.</p><p>Remontin yhteydessä koulun kirjastosta tehtiin yhdistetty kirjasto sekä musiikin tila, jota koulussa ei tilanpuutteen vuoksi ole pitkään aikaan ollut. Tilassa on iloisesti sekaisin soittimia ja sohvia lukemista varten, todellinen kulttuuritila!</p><p>Olen toiminut Pähkiksen koulukirjaston hoitajana pitkät tovit, kun kirjastonhoidosta vielä maksettiin palkkaa. Päällystin ja luetteloin läjäpäittäin kirjoja. Muistaakseni koulun kirjastossa on lähes 4000 nidettä. Nyt osa kirjoista sijaitsee myös luokissa.</p><p>Romaaneja on hyllyissä yksittäin aakkostettuna sekä sarjoina luokkiin vietäviksi.</p><p>Opettajienhuoneen lattialla huomasin ison laatikollisen tarroilla varustettuja vielä päällystämättömiä romaaneja,&nbsp;<a href="https://lukuklaani.fi/fi/etusivu/">Suomen Kulttuurirahaston lahjoittamia Lukuklaani-kirjoja</a>.&nbsp;Lasten lukemattomuus on tiedostettu, täytyy todeta, että kerrankin Suomen Kultturirahasto on oikeilla jäljillä.</p><p>Kun Kulttuurirahaston sivuja selailee, kiinnittyy huomio siihen, kuinka monta tahoa Lukuklaani-hankkeessa mukana on. Tehdään vahvaa paluuta lukemisen alkulähteille.</p><p>Syytä onkin, sillä lasten ja nuorten lukutaito on heikentynyt jatkuvasti vuodesta 2006 saakka. Tyttöjen ja poikien ero lukutaidossa on suurempi kuin missään muussa OECD-maassa.</p><p>* * *</p><p><a href="https://yle.fi/uutiset/3-9336636">Pisa-tulosten mukaan</a>&nbsp;<em>vielä kymmenen vuotta sitten Suomi oli Pisa-tutkimuksessa maailmanmestari. Nyt tilanne on ihan toisenlainen: vain tytöt loistavat.&nbsp;</em></p><p><em>Yhteistuloksissa Suomi on nyt kolmantena yhdessä Viron ja Kanadan kanssa. Viro on meitä edellä todella pienellä erolla. (Yle 6.12.2016)</em></p><p><em>* * *</em></p><p><em>Lasten ja nuorten luku- ja kirjoitustaitoa halutaan parantaa Jyväskylän yliopiston koordinoimalla&nbsp;<a href="https://lukiloki.jyu.fi/">LUKILOKI-koulutusohjelmalla</a>(siirryt toiseen palveluun), jossa täydennyskoulutetaan opettajia ympäri Suomea. (Yle 27.8.2018)</em></p><p><em>Puolitoista vuotta kestävään koulutukseen arvioidaan osallistuvan noin 1 500 opettajaa eri puolilta Suomea. Verkko-opetuksen lisäksi lähiopetusta järjestetään 10 eri paikkakunnalla.&nbsp;Opetushallitus on myöntänyt LUKILOKI-koulutusohjelmalle 2,5 miljoonan euron rahoituksen. (Yle 27.8.2018)</em></p><p><em>* * *</em></p><p>Viime aikoina on jälleen alettu painottaa ääneen lukemisen merkitystä lasten lukutaidon kehittymisen ja lukutottumusten kannalta:</p><p><em><a href="http://www.lukukeskus.fi/lapselle-aaneen-lukeminen-on-ainoa-tehokkaaksi-todettu-keino-vaikuttaa-lukutottumuksiin/">Lapselle ääneen lukeminen on ainoa tehokkaaksi koettu keino vaikuttaa lukutottumuksiin (Lukukeskus</a>)</em></p><p><em>Dr. Simone C. Ehmig esitteli tutkimusta, jonka mukaan Euroopassa 73 miljoonaalla aikuisella on huonot tai puutteelliset luku- tai kirjoitustaidot. Lukutaidon kehittäminen kannattaa aloittaa jo vauvasta ennen kuin lapsi oppii itse lukemaan. Tähän keinona on ääneen lukeminen. Jo 15 minuuttia ääneen lukemista päivässä riittää.</em></p><p><em>Vanhempien koulutustaso periytyy helposti, mutta lukeminen on hyvä tapa murtaa sosioekonomisia rajoja. Lapset, joille on luettu ääneen, saavat parempia arvosanoja kouluaineissa. He myös kertovat useammin, että lukeminen on hauskaa ja lukevat kirjan kerran viikossa tai useammin. Ehmig selitti, että ääneen lukeminen tekee lukemisen tutuksi lapselle. Erityisesti poikien lukuinnostuksessa näkyy selvä ero niiden välillä, joille on luettu ja niiden joille ei. Lisäksi lapsille, joille on luettu, on kehittynyt suurempi empatiakyky. Tarinoita kuuntelemalla he saavat roolimalleja sekä oppivat ihmisten luonteesta ja käytöksestä.</em></p><p><em>Ehming muistutti, että ääneen lukeminen ei ole vain hiljaa kuuntelemista, kun toinen lukee, vaan perheessä se tarkoittaa ajatusten vaihtoa. Lukemisesta on hyötyä myös vanhemmille, sille se tuo kokemuksen yhdessäolosta. Ääneen lukukokemuksen voi antaa myös perheen ulkopuolella esimerkiksi kouluissa, päiväkodeissa ja kirjastoissa.</em></p><p><em>* * *</em></p><p>Itselleni lukuhetket omien lasteni kanssa olivat niitä harvoja intensiivisiä yhdessä olon hetkiä, en pyrkinyt kovinkaan paljoa ohjaamaan esim. lasten leikkejä.&nbsp;</p><p>Jokainen viidestä lapsestani istui vuorollaan, joskus pareittainkin sylissäni, kun luin heille satuja tai lastenkirjoja. Lempikirjasarjojamme oli Gunilla Bergströmin&nbsp;<em>Mikko Mallikas</em>-sarja, jotenkin samaistuin Mikon isään. Ja itse Mikko oli mahtava hahmo!&nbsp;<em>Mikko Mallikas menee kouluun</em>&nbsp;-kirjaa luin jokaiselle viidelle lapselleni vuorollaan, kun kouluun lähdön aika oli edessä.</p><p>Myös koulussa opettajan on syytä lukea ääneen lapsille kirjoja. Ekaluokalla sadut ovat tärkeitä, myöhemmin on lasten ja nuorten kirjojen klassikkojen vuoro.&nbsp;</p><p>Viime aikoina olen lukenut luokalleni Roald Dahlin kirjoja,&nbsp;<em>Iso kiltti jätti</em>&nbsp;tai&nbsp;<em>Iskä ja Danny maailmanmestari.&nbsp;</em>Klassikoista ylivoimaisin on tietysti kaikkien nuorten kirjojen isä Daniel Defoen&nbsp;<em>Robinson Crusoe</em>.</p><p>Rajuimpia kirjoja on Richad Adamsin&nbsp;<em>Ruohometsän kansa</em>.</p><p>Kun Robinsonit ja Isot kiltit jätit ja Ruohometsät on luettu, on hauskaa katsella ko. kirjoista tehdyt elokuvat.</p><p>Olen aina luettanut lapsille romaaneja, yleensä lapset ovat saaneet lukea romaaneja oman makunsa mukaan. Luokkani perällä on aina ollut luokkakirjasto, josta oppilaat ovat saaneet hakea ns. pulpettikirjoja. Kun tunnilla annetut tehtävät on tehty, oppilas voi ottaa pulpetista romaanin ja alkaa lukea sitä.</p><p>Inhosin koulussa kirja-analyyseja perin pohjin. Ne veivät ilon kirjallisuudesta, siksi en ole koskaan teettänyt lapsille kirja-analyyseja.&nbsp;</p><p>Lukukokemuksen pitää aina olla lukuelämys.</p><p>Yksi poikkeus on, Aleksis Kiven&nbsp;<em>Seitsemän veljestä</em>. Kun ensimmäinen lapseni pääsi lukiosta, kysyin häneltä puolivahingossa, että&nbsp;<em>luitteko te Kalevalan ja Seitsemän veljestä</em>. Hämmästys oli suuri, kun vastattiin, että&nbsp;<em>ei luettu</em>.</p><p>Siltä istumalta päätin, että jos oppilas ei koko peruskoulun ja lukion aikana ole lukenut Suomen kirjallisuuden kulmakiviä, niin minä luetan ainakin&nbsp;<em>Seitsemän veljestä</em>. Koulussani oli koko sarja veljeksiä, kirjaa sai lukea sekä koulussa ja kotona. Kun kirja oli luettu, teetin oppilaille vapaamuotoisen analyysin konseptipaperille.</p><p>Useimmissa papereissa analyysi alkoi suurin piirtein näin,&nbsp;<em>teksti oli vanhanaikaista ja vaikeasti luettavaa, mutta kun vauhtiin pääsi, niin kirjan juoni tempasi.&nbsp;</em>Suurin osa oppilas tajusi, että kirja oli melkoinen kasvukertomus.</p><p>Parille viime luokalleni en enää veljeksiä luettanut, koska luokissa oli jo niin monta oppilasta, että kirjan lukeminen ei olisi luonnistunut.</p><p>* * *</p><p>Jos jonkin oppiaineen sisällöt ovat sirpaleisia, niin nimenomaan äidinkielen. Kirjallisuuden asemaa on korostettava radikaalisti jakamalla äidinkieli kahdeksi oppiaineeksi, toinen olisi äidinkieli ja toinen kirjallisuus.</p><p><strong>Lisäys:</strong></p><p>Koska kaikki eivät painele alla olevia linkkejä, selvennän:</p><p>1. En esitä, että oppilaiden viikottaista tuntimäärää lisätään.</p><p>2. Jako tehtäisiin näin:</p><p><strong>Parhaiten kirjallisuuden asemaa parannettaisiin palauttamalla kirjallisuus oppiaineeksi.</strong></p><p>Äidinkieli jaettaisiin kahtia, äidinkieleen ja kirjallisuuteen. Äidinkieleen kuuluisi kieliopit ja muut tekniset äidinkielen osat kuten käsiala ja oikeinkirjoitus. Kirjallisuuteen kuuluisi kirjallisuuus, luova kirjoittaminen ja draama.

Tuntijakomalli alakoulussa voisi olla: kolme äidinkieleen ja kaksi kirjallisuuteen.&nbsp;</p><p>Kun aloitin opettajan hommat v. 1980, peruskoulussa oli kaksi äidinkielen oppiainetta, äidinkieli ja kirjallisuus.</p><p><a href="https://properuskoulu.blogspot.com/2013/11/lukemaan-ymmartamaan-oppii-vain.html">Luetun ymmärtäminen perustuu hyvään lukutaitoon (Properuskoulu 25.11.2013)</a></p><p><a href="https://properuskoulu.blogspot.com/2010/12/enkeliporsaan-15-visionomaista.html">Enkeliporsaan 16 visionomaista koulutuspoliittista teesiä selityksineen (Properuskoulu 14.12.2010)</a></p><p>* * *</p><p><a href="https://properuskoulu.blogspot.com/2018/08/kirjallisuus-omaksi-oppiaineekseen.html">https://properuskoulu.blogspot.com/2018/08/kirjallisuus-omaksi-oppiaineekseen.html</a></p>  

Sijaistan paraikaa kolmatta viikkoa kuudetta luokkaa Pähkinärinteen koulussa. Ilokseni huomasin, että luokassa panostetaan kovasti lukemiseen ja kirjallisuuteen. Luokassa on lukunurkkaus sohvineen, ja seinällä on Lukudiplomin ohjeet. Kerran viikossa oppilaat vierailevat Pähkinärinteen kirjastossa.

Remontin yhteydessä koulun kirjastosta tehtiin yhdistetty kirjasto sekä musiikin tila, jota koulussa ei tilanpuutteen vuoksi ole pitkään aikaan ollut. Tilassa on iloisesti sekaisin soittimia ja sohvia lukemista varten, todellinen kulttuuritila!

Olen toiminut Pähkiksen koulukirjaston hoitajana pitkät tovit, kun kirjastonhoidosta vielä maksettiin palkkaa. Päällystin ja luetteloin läjäpäittäin kirjoja. Muistaakseni koulun kirjastossa on lähes 4000 nidettä. Nyt osa kirjoista sijaitsee myös luokissa.

Romaaneja on hyllyissä yksittäin aakkostettuna sekä sarjoina luokkiin vietäviksi.

Opettajienhuoneen lattialla huomasin ison laatikollisen tarroilla varustettuja vielä päällystämättömiä romaaneja, Suomen Kulttuurirahaston lahjoittamia Lukuklaani-kirjoja. Lasten lukemattomuus on tiedostettu, täytyy todeta, että kerrankin Suomen Kultturirahasto on oikeilla jäljillä.

Kun Kulttuurirahaston sivuja selailee, kiinnittyy huomio siihen, kuinka monta tahoa Lukuklaani-hankkeessa mukana on. Tehdään vahvaa paluuta lukemisen alkulähteille.

Syytä onkin, sillä lasten ja nuorten lukutaito on heikentynyt jatkuvasti vuodesta 2006 saakka. Tyttöjen ja poikien ero lukutaidossa on suurempi kuin missään muussa OECD-maassa.

* * *

Pisa-tulosten mukaan vielä kymmenen vuotta sitten Suomi oli Pisa-tutkimuksessa maailmanmestari. Nyt tilanne on ihan toisenlainen: vain tytöt loistavat. 

Yhteistuloksissa Suomi on nyt kolmantena yhdessä Viron ja Kanadan kanssa. Viro on meitä edellä todella pienellä erolla. (Yle 6.12.2016)

* * *

Lasten ja nuorten luku- ja kirjoitustaitoa halutaan parantaa Jyväskylän yliopiston koordinoimalla LUKILOKI-koulutusohjelmalla(siirryt toiseen palveluun), jossa täydennyskoulutetaan opettajia ympäri Suomea. (Yle 27.8.2018)

Puolitoista vuotta kestävään koulutukseen arvioidaan osallistuvan noin 1 500 opettajaa eri puolilta Suomea. Verkko-opetuksen lisäksi lähiopetusta järjestetään 10 eri paikkakunnalla. Opetushallitus on myöntänyt LUKILOKI-koulutusohjelmalle 2,5 miljoonan euron rahoituksen. (Yle 27.8.2018)

* * *

Viime aikoina on jälleen alettu painottaa ääneen lukemisen merkitystä lasten lukutaidon kehittymisen ja lukutottumusten kannalta:

Lapselle ääneen lukeminen on ainoa tehokkaaksi koettu keino vaikuttaa lukutottumuksiin (Lukukeskus)

Dr. Simone C. Ehmig esitteli tutkimusta, jonka mukaan Euroopassa 73 miljoonaalla aikuisella on huonot tai puutteelliset luku- tai kirjoitustaidot. Lukutaidon kehittäminen kannattaa aloittaa jo vauvasta ennen kuin lapsi oppii itse lukemaan. Tähän keinona on ääneen lukeminen. Jo 15 minuuttia ääneen lukemista päivässä riittää.

Vanhempien koulutustaso periytyy helposti, mutta lukeminen on hyvä tapa murtaa sosioekonomisia rajoja. Lapset, joille on luettu ääneen, saavat parempia arvosanoja kouluaineissa. He myös kertovat useammin, että lukeminen on hauskaa ja lukevat kirjan kerran viikossa tai useammin. Ehmig selitti, että ääneen lukeminen tekee lukemisen tutuksi lapselle. Erityisesti poikien lukuinnostuksessa näkyy selvä ero niiden välillä, joille on luettu ja niiden joille ei. Lisäksi lapsille, joille on luettu, on kehittynyt suurempi empatiakyky. Tarinoita kuuntelemalla he saavat roolimalleja sekä oppivat ihmisten luonteesta ja käytöksestä.

Ehming muistutti, että ääneen lukeminen ei ole vain hiljaa kuuntelemista, kun toinen lukee, vaan perheessä se tarkoittaa ajatusten vaihtoa. Lukemisesta on hyötyä myös vanhemmille, sille se tuo kokemuksen yhdessäolosta. Ääneen lukukokemuksen voi antaa myös perheen ulkopuolella esimerkiksi kouluissa, päiväkodeissa ja kirjastoissa.

* * *

Itselleni lukuhetket omien lasteni kanssa olivat niitä harvoja intensiivisiä yhdessä olon hetkiä, en pyrkinyt kovinkaan paljoa ohjaamaan esim. lasten leikkejä. 

Jokainen viidestä lapsestani istui vuorollaan, joskus pareittainkin sylissäni, kun luin heille satuja tai lastenkirjoja. Lempikirjasarjojamme oli Gunilla Bergströmin Mikko Mallikas-sarja, jotenkin samaistuin Mikon isään. Ja itse Mikko oli mahtava hahmo! Mikko Mallikas menee kouluun -kirjaa luin jokaiselle viidelle lapselleni vuorollaan, kun kouluun lähdön aika oli edessä.

Myös koulussa opettajan on syytä lukea ääneen lapsille kirjoja. Ekaluokalla sadut ovat tärkeitä, myöhemmin on lasten ja nuorten kirjojen klassikkojen vuoro. 

Viime aikoina olen lukenut luokalleni Roald Dahlin kirjoja, Iso kiltti jätti tai Iskä ja Danny maailmanmestari. Klassikoista ylivoimaisin on tietysti kaikkien nuorten kirjojen isä Daniel Defoen Robinson Crusoe.

Rajuimpia kirjoja on Richad Adamsin Ruohometsän kansa.

Kun Robinsonit ja Isot kiltit jätit ja Ruohometsät on luettu, on hauskaa katsella ko. kirjoista tehdyt elokuvat.

Olen aina luettanut lapsille romaaneja, yleensä lapset ovat saaneet lukea romaaneja oman makunsa mukaan. Luokkani perällä on aina ollut luokkakirjasto, josta oppilaat ovat saaneet hakea ns. pulpettikirjoja. Kun tunnilla annetut tehtävät on tehty, oppilas voi ottaa pulpetista romaanin ja alkaa lukea sitä.

Inhosin koulussa kirja-analyyseja perin pohjin. Ne veivät ilon kirjallisuudesta, siksi en ole koskaan teettänyt lapsille kirja-analyyseja. 

Lukukokemuksen pitää aina olla lukuelämys.

Yksi poikkeus on, Aleksis Kiven Seitsemän veljestä. Kun ensimmäinen lapseni pääsi lukiosta, kysyin häneltä puolivahingossa, että luitteko te Kalevalan ja Seitsemän veljestä. Hämmästys oli suuri, kun vastattiin, että ei luettu.

Siltä istumalta päätin, että jos oppilas ei koko peruskoulun ja lukion aikana ole lukenut Suomen kirjallisuuden kulmakiviä, niin minä luetan ainakin Seitsemän veljestä. Koulussani oli koko sarja veljeksiä, kirjaa sai lukea sekä koulussa ja kotona. Kun kirja oli luettu, teetin oppilaille vapaamuotoisen analyysin konseptipaperille.

Useimmissa papereissa analyysi alkoi suurin piirtein näin, teksti oli vanhanaikaista ja vaikeasti luettavaa, mutta kun vauhtiin pääsi, niin kirjan juoni tempasi. Suurin osa oppilas tajusi, että kirja oli melkoinen kasvukertomus.

Parille viime luokalleni en enää veljeksiä luettanut, koska luokissa oli jo niin monta oppilasta, että kirjan lukeminen ei olisi luonnistunut.

* * *

Jos jonkin oppiaineen sisällöt ovat sirpaleisia, niin nimenomaan äidinkielen. Kirjallisuuden asemaa on korostettava radikaalisti jakamalla äidinkieli kahdeksi oppiaineeksi, toinen olisi äidinkieli ja toinen kirjallisuus.

Lisäys:

Koska kaikki eivät painele alla olevia linkkejä, selvennän:

1. En esitä, että oppilaiden viikottaista tuntimäärää lisätään.

2. Jako tehtäisiin näin:

Parhaiten kirjallisuuden asemaa parannettaisiin palauttamalla kirjallisuus oppiaineeksi.

Äidinkieli jaettaisiin kahtia, äidinkieleen ja kirjallisuuteen. Äidinkieleen kuuluisi kieliopit ja muut tekniset äidinkielen osat kuten käsiala ja oikeinkirjoitus. Kirjallisuuteen kuuluisi kirjallisuuus, luova kirjoittaminen ja draama.

Tuntijakomalli alakoulussa voisi olla: kolme äidinkieleen ja kaksi kirjallisuuteen. 

Kun aloitin opettajan hommat v. 1980, peruskoulussa oli kaksi äidinkielen oppiainetta, äidinkieli ja kirjallisuus.

Luetun ymmärtäminen perustuu hyvään lukutaitoon (Properuskoulu 25.11.2013)

Enkeliporsaan 16 visionomaista koulutuspoliittista teesiä selityksineen (Properuskoulu 14.12.2010)

* * *

https://properuskoulu.blogspot.com/2018/08/kirjallisuus-omaksi-oppiaineekseen.html

]]>
9 http://enkeliporsas.puheenvuoro.uusisuomi.fi/260121-kirjallisuus-omaksi-oppiaineekseen#comments Kotimaa Äidinkieli Kirjallisuus Lukeminen Peruskoulu Tue, 28 Aug 2018 15:14:18 +0000 Kai-Ari Lundell http://enkeliporsas.puheenvuoro.uusisuomi.fi/260121-kirjallisuus-omaksi-oppiaineekseen
OAJ kehitti oman sotensa http://juvehvilainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/259689-oaj-kehitti-oman-sotensa <p>Kriittisistä sote-uudistukseen liittyvistä kirjoituksista tulee nykyään lähes aina mieleen OAJ:n harhalaukaus nimeltään vuosityöaika. Helsingin pormestari <strong>Jan Vapaavuori </strong>twiittasi viime toukokuussa sotesta näin:</p><p><em>&rdquo;Riippumatta siitä mitä mieltä sotesta ollaan, hallituksen tapa ajaa sitä ei kuulu sivistysvaltioon. Epämääräisiä laskelmia, olemattomia vaikutusarviointeja, vetäytymistä kriittisestä keskustelusta, jumalatonta kiirehtimistä ja runttaamista. Tämä on jo nyt häpeäksi koko maalle.&rdquo;</em></p><p>Tuosta kun muuttaa muutaman sanan kohdalle sanat vuosityöaika ja OAJ, päästään hyvin lähelle tämänhetkistä tilannetta.</p><p><strong>Satu Pajuriutta</strong> (HS 12.8.2018) kirjoitti mielenkiintoisen artikkelin opettajien vuosityöaikakokeiluun liittyen. On harmi, että tässäkin jutussa keskityttiin luomaan kokeilusta positiivista ja aivan liian ruusuista kuvaa. Asiavirheitäkin löytyi riittämiin.</p><p>Artikkelissa Helsingin perusopetuksen aluepäällikkö <strong>Hanna Välitalo</strong> kertoo, että kahdella peruskoululla oli valmius lähteä vuosityöaikakokeiluun tänä syksynä mukaan. Kyse ei ollut mistään valmiudesta vaan siitä, että nämä kaksi koulua olivat ainoat, joiden opettajistosta yli puolet äänesti kokeiluun lähtemisen puolesta. Molemmat koulut ovat alakouluja, joissa ei työskentele käytännössä lainkaan aineenopettajia. Opettajiston suhtautuminen kokeiluun oli ja on Helsingissä erittäin kriittinen.</p><p>Vuosityöaikamallia kannattaa koulumaailmassa kaksi tahoa: Kuntatyönantajat ja rehtorit. KT kannattaa vuosityöaikamallia, koska se antaisi oivat mahdollisuudet säästää palkkakuluissa, kun opettajien ylitunneista ja muista palkanlisistä päästäisiin eroon. Rehtoreille vuosityöaika antaisi huomattavasti entistä enemmän valtaa opettajan työmäärän ja palkkauksen suhteen. On huomionarvoista, että viime kevään OAJ:n valtuustovaaleissa yksikään opettaja pääkaupunkiseudulla ei avoimesti liputtanut vuosityöaikamallin puolesta. Kaikki kannattajat olivat rehtoreita.&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>Opettajilla on selkeä halu saada opetusvelvollisuuteen perustuva palkkamalli kuntoon. Tällä hetkellä peruskoulujen opettajista epäoikeudenmukaisimmassa asemassa ovat luokanopettajat ja reaaliaineiden lehtorit. Jos heidän opetusvelvollisuutta saataisiin piirun verran alemmas, olisi kyseessä joko palkankorotus tai työmäärän kevennys. Tämän sijaan OAJ on ajamassa koko opettajistoa suohon, kun se kehtaa edes keskustella KT:n kanssa näistä palkanalennustalkoista. Kuinka moni muu ammattijärjestö edes keskustelisi sopimuksista tai palkkamalleista, jotka pudottavat jäsenistön ansiotasoa ja nostavat työmäärää?</p><p>Pajuriutan artikkelin kruunasi Kaskon toimialajohtaja <strong>Liisa Pohjolaisen</strong> kommentti, jonka mukaan Etu-Töölön ja Ressun lukiot ovat ilmoittautuneet mukaan kokeiluun. Hän ei ehkä ymmärrä, että kokeilukoulujen opettajisto äänestää asiasta, eikä asia etene ilman OAJ:n ja HOAY:n hallitusten hyväksyntää. En oikein jaksa uskoa, että säästöjen ja toinen toistaan typerämpien uudistusten keskellä painivat lukioiden opettajat lähtisivät tähän mukaan.</p><p>OAJ näyttää tällä hetkellä sekä sisältä että ulkoa katsottuna pöhöttyneeltä suojatyöpaikkatehtaalta, jolla ei ole mitään tekemistä opettajien edunvalvonnan kanssa. KT:n edustajien syöttämisen ja juottamisen sijaan olisi syytä alkaa pitää omien puolia. Koulujen alettua moni uusi opettaja on kysynyt OAJ-jäsenyyden etuja. En ole keksinyt yhtäkään.</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Kriittisistä sote-uudistukseen liittyvistä kirjoituksista tulee nykyään lähes aina mieleen OAJ:n harhalaukaus nimeltään vuosityöaika. Helsingin pormestari Jan Vapaavuori twiittasi viime toukokuussa sotesta näin:

”Riippumatta siitä mitä mieltä sotesta ollaan, hallituksen tapa ajaa sitä ei kuulu sivistysvaltioon. Epämääräisiä laskelmia, olemattomia vaikutusarviointeja, vetäytymistä kriittisestä keskustelusta, jumalatonta kiirehtimistä ja runttaamista. Tämä on jo nyt häpeäksi koko maalle.”

Tuosta kun muuttaa muutaman sanan kohdalle sanat vuosityöaika ja OAJ, päästään hyvin lähelle tämänhetkistä tilannetta.

Satu Pajuriutta (HS 12.8.2018) kirjoitti mielenkiintoisen artikkelin opettajien vuosityöaikakokeiluun liittyen. On harmi, että tässäkin jutussa keskityttiin luomaan kokeilusta positiivista ja aivan liian ruusuista kuvaa. Asiavirheitäkin löytyi riittämiin.

Artikkelissa Helsingin perusopetuksen aluepäällikkö Hanna Välitalo kertoo, että kahdella peruskoululla oli valmius lähteä vuosityöaikakokeiluun tänä syksynä mukaan. Kyse ei ollut mistään valmiudesta vaan siitä, että nämä kaksi koulua olivat ainoat, joiden opettajistosta yli puolet äänesti kokeiluun lähtemisen puolesta. Molemmat koulut ovat alakouluja, joissa ei työskentele käytännössä lainkaan aineenopettajia. Opettajiston suhtautuminen kokeiluun oli ja on Helsingissä erittäin kriittinen.

Vuosityöaikamallia kannattaa koulumaailmassa kaksi tahoa: Kuntatyönantajat ja rehtorit. KT kannattaa vuosityöaikamallia, koska se antaisi oivat mahdollisuudet säästää palkkakuluissa, kun opettajien ylitunneista ja muista palkanlisistä päästäisiin eroon. Rehtoreille vuosityöaika antaisi huomattavasti entistä enemmän valtaa opettajan työmäärän ja palkkauksen suhteen. On huomionarvoista, että viime kevään OAJ:n valtuustovaaleissa yksikään opettaja pääkaupunkiseudulla ei avoimesti liputtanut vuosityöaikamallin puolesta. Kaikki kannattajat olivat rehtoreita. 

 

Opettajilla on selkeä halu saada opetusvelvollisuuteen perustuva palkkamalli kuntoon. Tällä hetkellä peruskoulujen opettajista epäoikeudenmukaisimmassa asemassa ovat luokanopettajat ja reaaliaineiden lehtorit. Jos heidän opetusvelvollisuutta saataisiin piirun verran alemmas, olisi kyseessä joko palkankorotus tai työmäärän kevennys. Tämän sijaan OAJ on ajamassa koko opettajistoa suohon, kun se kehtaa edes keskustella KT:n kanssa näistä palkanalennustalkoista. Kuinka moni muu ammattijärjestö edes keskustelisi sopimuksista tai palkkamalleista, jotka pudottavat jäsenistön ansiotasoa ja nostavat työmäärää?

Pajuriutan artikkelin kruunasi Kaskon toimialajohtaja Liisa Pohjolaisen kommentti, jonka mukaan Etu-Töölön ja Ressun lukiot ovat ilmoittautuneet mukaan kokeiluun. Hän ei ehkä ymmärrä, että kokeilukoulujen opettajisto äänestää asiasta, eikä asia etene ilman OAJ:n ja HOAY:n hallitusten hyväksyntää. En oikein jaksa uskoa, että säästöjen ja toinen toistaan typerämpien uudistusten keskellä painivat lukioiden opettajat lähtisivät tähän mukaan.

OAJ näyttää tällä hetkellä sekä sisältä että ulkoa katsottuna pöhöttyneeltä suojatyöpaikkatehtaalta, jolla ei ole mitään tekemistä opettajien edunvalvonnan kanssa. KT:n edustajien syöttämisen ja juottamisen sijaan olisi syytä alkaa pitää omien puolia. Koulujen alettua moni uusi opettaja on kysynyt OAJ-jäsenyyden etuja. En ole keksinyt yhtäkään.

 

 

]]>
5 http://juvehvilainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/259689-oaj-kehitti-oman-sotensa#comments Kotimaa Lukio OAJ Peruskoulu Vuosityöaika Sun, 19 Aug 2018 09:39:03 +0000 Juho Vehviläinen http://juvehvilainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/259689-oaj-kehitti-oman-sotensa
Älypuhelimet koulussa ja Ranskan malli http://enkeliporsas.puheenvuoro.uusisuomi.fi/258976-alypuhelimet-koulussa-ja-ranskan-malli <p>Hauskaa, että silloin tällöin vielä otetaan yhteyttä Vuoden luokanopettaja 2013 tiimoilta. Tällä kertaa minulle soitettiin mökille. Puhelinhaastattelu tehtiin vauhdilla, kun istuskelin laiturilla auringonpaahteessa.</p><p>Ranskan malli kiinnostaa mediaa. Maa oli ensimmäinen eurooppalainen maa, jossa lakiin on kirjattu, että oppilaat eivät saa tuoda älypuhelimia kouluun. Olen aina pitänyt Ranskaa todellisena sivistysmaana.</p><p>Oikeastaan koko jutun ydin löytyy kahdesta lauseestani:</p><p><em>-&nbsp;Kyllä kantani on selvä. Vantaalla jokaisella oppilaalla on kaupungin puolesta tabletti tai tietokone käytössä, ei älypuhelinta siellä silloin tarvita, vantaalainen Lundell sanoo.</em></p><p><em>- Koulu on sosiaalinen paikka myös, siellä kuuluisi leikkiä ja oppia tulemaan toimeen toisten ihmisten kanssa. Se ei ole pelkkä akateemisen oppimisen paikka.</em></p><p>Ja siitä lukemisen ymmärtämisen tason laskusta olen todella huolissani. Jotain on&nbsp;<em>oikeasti&nbsp;</em>alettava tehdä.</p><p><a href="https://properuskoulu.blogspot.com/2014/09/kirjallisuuden-korkea-veisu.html">Kirjallisuuden korkea veisu (Properuskoulu 30.9.2014)</a></p><p><a href="https://properuskoulu.blogspot.com/2013/11/lukemaan-ymmartamaan-oppii-vain.html">Luetun ymmärtäminen perustuu hyvään lukutaitoon (Properuskoulu 25.11.2013)</a></p><p><a href="https://properuskoulu.blogspot.com/2010/12/enkeliporsaan-15-visionomaista.html">Enkeliporsaan 16 visionomaista koulutuspoliittista teesiä selityksineen (Properuskoulu 14.12.2010)</a></p><p>Lisään vielä tämänkin linkin:</p><p><a href="https://yle.fi/uutiset/3-10251667">Koulutuspolitiikan professori: Paras tapa saada Pisa-tulokset nousuun on hillitä nuorten älypuhelinten käyttöä (Yle 15.6.2018)</a></p><p><a href="https://properuskoulu.blogspot.com/2018/08/alypuhelimet-ja-ranskan-malli.html">https://properuskoulu.blogspot.com/2018/08/alypuhelimet-ja-ranskan-malli.html</a></p><p>* * *</p><p>2.8. Vantaan Sanomat</p><p><em><a href="https://www.vantaansanomat.fi/artikkeli/691201-palkittu-luokanopettaja-en-ymmarra-miksi-puhelimia-ei-voisi-jattaa-kotiin-ranskan">Palkittu luokanopettaja:&nbsp;&thinsp;En ymmärrä, miksi puhelimia ei voisi jättää kotiin Ranskan malliin</a></em></p><p><em>Ranskassa hyväksyttiin maanantaina laki, joka tiukentaa maan koululaisten älypuhelinkieltoa. Jatkossa kaikki oppilaitten älylaitteet, kuten tabletit ja puhelimet, ovat joko jätettävä kotiin tai ne on pidettävä suljettuina koulun tiloissa.</em></p><p><em>Oppilaiden älylaitteiden käyttöä kuulee välillä arvosteltavan Suomessakin.</em></p><p><em>Vuoden 2013 luokanopettaja Kai-Ari Lundell&nbsp;kritisoi&nbsp;viisi vuotta sitten voimakkaasti teknologisten laitteiden kasvavaa käyttöä kouluissa. Lundell korosti, että älylaitteiden yleistymisellä on selvä yhteys oppilaiden taitojen ja keskittymisen heikentymiseen.&nbsp;</em></p><p><em><a href="https://www.vantaansanomat.fi/comment/149772">(Lue vuoden 2013 juttu Lundellista tästä linkistä.)</a></em></p><p><em>Mutta mitä palkittu opettaja ajattelee nyt?</em></p><p><em>&ndash;&thinsp;Kyllä kantani on selvä. Vantaalla jokaisella oppilaalla on kaupungin puolesta tabletti tai tietokone käytössä, ei älypuhelinta siellä silloin tarvita, vantaalainen Lundell sanoo.</em></p><p><em>Eläkkeellä oleva, mutta yhä ympäri Vantaata luokanopettajan sijaisuuksia tekevä Lundell sanoo, että viime vuosien tutkimustulokset peruskouluikäisten luetun ymmärtämisestä ovat opettajalle surullista luettavaa. Tuloksien hän uskoo olevan suoraa seurausta älylaitteiden jatkuvasta käytöstä.</em></p><p><em>Sitäkin murheellisempi olo hänellä tulee, kun koulumatkalla kohtaa nenä puhelimessa kiinni kulkevia oppilaita.</em></p><p><em>&ndash; Se on karmea näky, kun ekaluokkalainen kävelee kouluun ihan zombina. He häviävät älypuhelimen myötä sinne omaan maailmaan täysin, Lundell kummastelee ja jatkaa:</em></p><p><em>&ndash;&thinsp;En ymmärrä, miksi puhelimia ei voisi jättää kotiin Ranskan malliin. Lakia ei voida kaikesta säätää, mutta yleiseen opetussuunnitelmaan sen voisi kirjata.</em></p><p><em>Useimmissa koululuokissa Suomessa on kielletty puhelinten käyttö opetuksen aikana, mutta nykyisen säännön valvominen vie Lundellin mukaan ylimääräistä aikaa ja synnyttää turhia konfliktitilanteita.</em></p><p><em>&ndash;&thinsp;Kaiken mahdollisen ajan käyttäisin opettamiseen. Sitä varten opettajat ovat palkattu, ei vahtimaan lasten älypuhelinten käyttöä, hän lataa.</em></p><p><em>Luokanopettaja huomauttaa, että lapset viettävät jo valmiiksi valtavia määriä aikaa puhelinten, tietokoneitten ja pelikonsolien parissa. Lundell on huomannut, että etenkin ujot ja syrjäänvetäytyvät oppilaat pakenevat sosiaalisia tilanteita helposti puhelimen ääreen.</em></p><p><em>&ndash;&thinsp;Koulu on sosiaalinen paikka myös, siellä kuuluisi leikkiä ja oppia tulemaan toimeen toisten ihmisten kanssa. Se ei ole pelkkä akateemisen oppimisen paikka</em></p><p>Lisää aiheesta:</p><p><a href="https://www.vantaansanomat.fi/artikkeli/566102-tutkimus-joka-toinen-lapsi-kayttaa-alypuhelintaan-liikaa-vanhempien-huolena">Tutkimus: Joka toinen lapsi käyttää älypuhelintaan liikaa &ndash; vanhempien huolena sopimaton nettisisältö 4.10.2017 07.35</a></p><p><a href="https://www.vantaansanomat.fi/artikkeli/687761-tutkimus-vanhemmat-voimattomia-lasten-digipelaamista-hankala-suitsia">Tutkimus: Vanhemmat voimattomia &ndash; lasten digipelaamista hankala suitsia 18.7.2018 09.03</a></p><p><a href="https://www.vantaansanomat.fi/artikkeli/629311-peruskouluun-yksi-vuosi-lisaa-tutkijat-esittavat-useita-keinoja-poikien-opintien">Peruskouluun yksi vuosi lisää? Tutkijat esittävät useita keinoja poikien opintien tueksi &ndash; digilaitteet jopa heikentäneet tuloksia 17.4.2018 14.07</a></p><p><a href="https://www.vantaansanomat.fi/artikkeli/615568-ylilaakari-varoittaa-alyteknologian-vaaroista-susun-haastattelussa-jo-tuhannet">Ylilääkäri varoittaa älyteknologian vaaroista Susun haastattelussa: Jo tuhannet suomalaiset riippuvaisia 4.3.2018 09.25</a></p><p><a href="https://www.vantaansanomat.fi/artikkeli/621649-vanhempi-oletko-taas-kannykalla-lue-tama-juttu-laita-alylaite-pois-ja-koko-perheesi">Vanhempi, oletko taas kännykällä? Lue tämä juttu, laita älylaite pois ja koko perheesi kiittää! 25.3.2018 20.16</a></p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Hauskaa, että silloin tällöin vielä otetaan yhteyttä Vuoden luokanopettaja 2013 tiimoilta. Tällä kertaa minulle soitettiin mökille. Puhelinhaastattelu tehtiin vauhdilla, kun istuskelin laiturilla auringonpaahteessa.

Ranskan malli kiinnostaa mediaa. Maa oli ensimmäinen eurooppalainen maa, jossa lakiin on kirjattu, että oppilaat eivät saa tuoda älypuhelimia kouluun. Olen aina pitänyt Ranskaa todellisena sivistysmaana.

Oikeastaan koko jutun ydin löytyy kahdesta lauseestani:

- Kyllä kantani on selvä. Vantaalla jokaisella oppilaalla on kaupungin puolesta tabletti tai tietokone käytössä, ei älypuhelinta siellä silloin tarvita, vantaalainen Lundell sanoo.

- Koulu on sosiaalinen paikka myös, siellä kuuluisi leikkiä ja oppia tulemaan toimeen toisten ihmisten kanssa. Se ei ole pelkkä akateemisen oppimisen paikka.

Ja siitä lukemisen ymmärtämisen tason laskusta olen todella huolissani. Jotain on oikeasti alettava tehdä.

Kirjallisuuden korkea veisu (Properuskoulu 30.9.2014)

Luetun ymmärtäminen perustuu hyvään lukutaitoon (Properuskoulu 25.11.2013)

Enkeliporsaan 16 visionomaista koulutuspoliittista teesiä selityksineen (Properuskoulu 14.12.2010)

Lisään vielä tämänkin linkin:

Koulutuspolitiikan professori: Paras tapa saada Pisa-tulokset nousuun on hillitä nuorten älypuhelinten käyttöä (Yle 15.6.2018)

https://properuskoulu.blogspot.com/2018/08/alypuhelimet-ja-ranskan-malli.html

* * *

2.8. Vantaan Sanomat

Palkittu luokanopettaja:  En ymmärrä, miksi puhelimia ei voisi jättää kotiin Ranskan malliin

Ranskassa hyväksyttiin maanantaina laki, joka tiukentaa maan koululaisten älypuhelinkieltoa. Jatkossa kaikki oppilaitten älylaitteet, kuten tabletit ja puhelimet, ovat joko jätettävä kotiin tai ne on pidettävä suljettuina koulun tiloissa.

Oppilaiden älylaitteiden käyttöä kuulee välillä arvosteltavan Suomessakin.

Vuoden 2013 luokanopettaja Kai-Ari Lundell kritisoi viisi vuotta sitten voimakkaasti teknologisten laitteiden kasvavaa käyttöä kouluissa. Lundell korosti, että älylaitteiden yleistymisellä on selvä yhteys oppilaiden taitojen ja keskittymisen heikentymiseen. 

(Lue vuoden 2013 juttu Lundellista tästä linkistä.)

Mutta mitä palkittu opettaja ajattelee nyt?

– Kyllä kantani on selvä. Vantaalla jokaisella oppilaalla on kaupungin puolesta tabletti tai tietokone käytössä, ei älypuhelinta siellä silloin tarvita, vantaalainen Lundell sanoo.

Eläkkeellä oleva, mutta yhä ympäri Vantaata luokanopettajan sijaisuuksia tekevä Lundell sanoo, että viime vuosien tutkimustulokset peruskouluikäisten luetun ymmärtämisestä ovat opettajalle surullista luettavaa. Tuloksien hän uskoo olevan suoraa seurausta älylaitteiden jatkuvasta käytöstä.

Sitäkin murheellisempi olo hänellä tulee, kun koulumatkalla kohtaa nenä puhelimessa kiinni kulkevia oppilaita.

– Se on karmea näky, kun ekaluokkalainen kävelee kouluun ihan zombina. He häviävät älypuhelimen myötä sinne omaan maailmaan täysin, Lundell kummastelee ja jatkaa:

– En ymmärrä, miksi puhelimia ei voisi jättää kotiin Ranskan malliin. Lakia ei voida kaikesta säätää, mutta yleiseen opetussuunnitelmaan sen voisi kirjata.

Useimmissa koululuokissa Suomessa on kielletty puhelinten käyttö opetuksen aikana, mutta nykyisen säännön valvominen vie Lundellin mukaan ylimääräistä aikaa ja synnyttää turhia konfliktitilanteita.

– Kaiken mahdollisen ajan käyttäisin opettamiseen. Sitä varten opettajat ovat palkattu, ei vahtimaan lasten älypuhelinten käyttöä, hän lataa.

Luokanopettaja huomauttaa, että lapset viettävät jo valmiiksi valtavia määriä aikaa puhelinten, tietokoneitten ja pelikonsolien parissa. Lundell on huomannut, että etenkin ujot ja syrjäänvetäytyvät oppilaat pakenevat sosiaalisia tilanteita helposti puhelimen ääreen.

– Koulu on sosiaalinen paikka myös, siellä kuuluisi leikkiä ja oppia tulemaan toimeen toisten ihmisten kanssa. Se ei ole pelkkä akateemisen oppimisen paikka

Lisää aiheesta:

Tutkimus: Joka toinen lapsi käyttää älypuhelintaan liikaa – vanhempien huolena sopimaton nettisisältö 4.10.2017 07.35

Tutkimus: Vanhemmat voimattomia – lasten digipelaamista hankala suitsia 18.7.2018 09.03

Peruskouluun yksi vuosi lisää? Tutkijat esittävät useita keinoja poikien opintien tueksi – digilaitteet jopa heikentäneet tuloksia 17.4.2018 14.07

Ylilääkäri varoittaa älyteknologian vaaroista Susun haastattelussa: Jo tuhannet suomalaiset riippuvaisia 4.3.2018 09.25

Vanhempi, oletko taas kännykällä? Lue tämä juttu, laita älylaite pois ja koko perheesi kiittää! 25.3.2018 20.16

]]>
9 http://enkeliporsas.puheenvuoro.uusisuomi.fi/258976-alypuhelimet-koulussa-ja-ranskan-malli#comments Älypuhelimet Keskittyminen Lukeminen Peruskoulu Ranska Thu, 02 Aug 2018 08:06:25 +0000 Kai-Ari Lundell http://enkeliporsas.puheenvuoro.uusisuomi.fi/258976-alypuhelimet-koulussa-ja-ranskan-malli
Hyvin menestyvien oppilaiden kesäloman alun aikaistaminen http://mikkonummelin.puheenvuoro.uusisuomi.fi/256254-hyvin-menestyvien-oppilaiden-kesaloman-alun-aikaistaminen <p>Tänään on taas se päivä, jolloin kouluissa raikaavat Suvivirsi ja lukioissa myös Gaudeamus Igitur. Hyvää suvisäätä ja helteitä on kuitenkin tänä vuonna päästy viettämään jo parisen viikkoa tai ylikin ja ei ole poikkeuksellista, että toukokuun loppupuoli tarjoaisi jo aivan hyviä lomasäitä. Lisäksi kaikki tietävät, että kevätlukukausi on nykyään pidempi kuin syyslukukausi ja sen loppupuoli tunnetusti koululaisille raskas.</p><p>Helpoin keino puuttua tähän lukukausien väliseen epätasapainoon on lukuvuoden lyhentämien ja lomien lisääminen aikaistamalla koululaisten kesälomalle pääsyä. Koska nykyään kouluissa joudutaan etenemään pitkälti heikommin etenevien oppilaiden ehdoilla, voitaisiin oppimistuloksia parantaa ottamalla käyttöön tasoryhmiä, jolla asiat nopeammin omaksuvat oppilaat saataisiin motivoitua haalimaan tietoa lisää. Lisäksi monet oppilaat, joilla on keskittymisvaikeuksia, kaipaavat pienempiä ryhmäkokoja ja yksilöllisempää opastusta opettajilta. Helppo tapa toteuttaa tämä olisi järjestää niin, että niillä luokka-asteilla, joilla on käytössä hyvin standardoitu numeroarvostelu, voisi parhaiten menestyneet oppilaat päästää vapaalle jo toukokuun puolessavälissä ja toukokuun loppupuolta käytettäisiin muiden kertausopintoihin ja yksilöllisempään ja pienemmissä ryhmissä tapahtuvaan opetukseen. Varsinainen kevätjuhla ja todistustenjako voitaisiin pitää kuitenkin yhdessä nykyiseen tapaan touko- ja kesäkuun vaihteessa.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Tänään on taas se päivä, jolloin kouluissa raikaavat Suvivirsi ja lukioissa myös Gaudeamus Igitur. Hyvää suvisäätä ja helteitä on kuitenkin tänä vuonna päästy viettämään jo parisen viikkoa tai ylikin ja ei ole poikkeuksellista, että toukokuun loppupuoli tarjoaisi jo aivan hyviä lomasäitä. Lisäksi kaikki tietävät, että kevätlukukausi on nykyään pidempi kuin syyslukukausi ja sen loppupuoli tunnetusti koululaisille raskas.

Helpoin keino puuttua tähän lukukausien väliseen epätasapainoon on lukuvuoden lyhentämien ja lomien lisääminen aikaistamalla koululaisten kesälomalle pääsyä. Koska nykyään kouluissa joudutaan etenemään pitkälti heikommin etenevien oppilaiden ehdoilla, voitaisiin oppimistuloksia parantaa ottamalla käyttöön tasoryhmiä, jolla asiat nopeammin omaksuvat oppilaat saataisiin motivoitua haalimaan tietoa lisää. Lisäksi monet oppilaat, joilla on keskittymisvaikeuksia, kaipaavat pienempiä ryhmäkokoja ja yksilöllisempää opastusta opettajilta. Helppo tapa toteuttaa tämä olisi järjestää niin, että niillä luokka-asteilla, joilla on käytössä hyvin standardoitu numeroarvostelu, voisi parhaiten menestyneet oppilaat päästää vapaalle jo toukokuun puolessavälissä ja toukokuun loppupuolta käytettäisiin muiden kertausopintoihin ja yksilöllisempään ja pienemmissä ryhmissä tapahtuvaan opetukseen. Varsinainen kevätjuhla ja todistustenjako voitaisiin pitää kuitenkin yhdessä nykyiseen tapaan touko- ja kesäkuun vaihteessa.

]]>
2 http://mikkonummelin.puheenvuoro.uusisuomi.fi/256254-hyvin-menestyvien-oppilaiden-kesaloman-alun-aikaistaminen#comments Lasten kesälomat Peruskoulu Sat, 02 Jun 2018 08:43:22 +0000 Mikko Nummelin http://mikkonummelin.puheenvuoro.uusisuomi.fi/256254-hyvin-menestyvien-oppilaiden-kesaloman-alun-aikaistaminen
Peruskoulussa ei ole osaamisvaatimuksia – Opetushallitus HERÄÄÄTYS http://aveollila1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/256025-peruskoulussa-ei-ole-osaamisvaatimuksia-opetushallitus-heraaatys <p>&nbsp;Valveutuneille kansalaisille on ollut selvää jo parikymmentä vuotta, että peruskoulun päästötodistuksen saa jokainen, joka vaivautuu käymään tunneilla. On ollut myös kauan tiedossa, että peruskoulun todistusten arvostelussa on valtavat erot: hyvän koulun arvosana 7 voi vastata heikon koulun arvosanaa 9. Vähitellen osa meistä kansalaisista on ruvennut ymmärtämään, että koulupudokkaat ovat joutuneet kyseiseen tilaan jo peruskoulussa &ndash; ei sen jälkeen. Kun lukeminen, kirjoitustaito ja matematiikan perustaidot ovat olemattomat, niin tie ammattiin opiskeluun on tukossa. Opetushallituksen virkamiehet (ja opetusministerit) eivät lukeudu näihin valveutuneisiin ihmisiin. Opetushallituksen norsunluutornissa nukutaan Pisa-unta ja suunnitellaan seuraavaa osaamisloikkaa ilmiöoppimisen avulla, vai miten se menee. Kehotan, että Opetushallitus laittaa jalat maahan ja tunnustaa tosiasiat ja tekee niiden perusteella jotain.</p><p>Jotain on jo tapahtunut, kun opetusneuvos Pirjo Koivula ilmoitti opettaja Minna Markkulan mielipidekirjoitukseen, että armovitoset ovat virkavirheitä. Tässä siis Opetushallituksen analyysi ja korjaustoimenpiteet: ei saa tehdä virkavirheitä! Helppoa kuin heinänteko.</p><p>Ongelmista on kiva meuhkata, mutta tarvitaan korjaustoimenpiteitä, jotka pureutuvat ongelman perussyihin. Tässä ehdotukset:</p><p><strong>Peruskoulun päättötodistuksen arvosanat</strong></p><p>Järjestetään kansallinen päättökoe peruskoulun tärkeimpiin aineisiin ylioppilaskirjoituksen tapaan. Koe arvostellaan kouluissa ja sen oikeellisuutta valvotaan pistokokein. Koulujen lopputodistuksen arvosanat kalibroidaan kokeiden tulosten perusteella oikeaan tasoon. Loppukokeisiin voi osallistua myös koulunsa päättäneet, jotka haluavat saada kunnon arvosanat vaikkapa viisi vuotta myöhemmin.</p><p><strong>Koulupudokkaat</strong></p><p>Yläasteella otetaan käyttöön kolmen tason kurssit, joihin päästää tai joudutaan osaamistason mukaan. Alimmalla tasolla jauhetaan kolme vuotta kirjoittamista, lukemista ja perusmatematiikkaa niin kauan, että ne opitaan, jos oppilaalla on niiden oppimisedellytykset. On myös mahdollista saada ehdot ja jäädä luokalle vanhaan hyvään malliin.</p><p><strong>Loppuanalyysi</strong></p><p>Mitä tämä maksaa? Rahoitusmielessä kustannukset ovat marginaaliset hallituksen budjetissa, mutta tulokset ovat merkittäviä. Mikä tässä &rdquo;maksaa&rdquo; eli mikä on ideologinen tai poliittinen syy, miksi tätä ei voisi tehdä? Käsitykseni mukaan poliittinen vasemmisto pitää peruskoulua ja tasokurssien poistoa suurena tasa-arvoa lisäävänä saavutuksenaan. Olen tasokursseista eri mieltä ja tämän päivän tilanne kertoo karua kieltään nuorten syrjäytymisestä, johon perussyy löytyy peruskoulun toiminnasta.</p><p>Kokonaan oma lukunsa on sitten yläasteen koulunkäynnin tilanne. Opettajilta on viety kaikki valta pitää yllä jotenkin säädyllistä opetusympäristöä. Oppilaat haistattelevat, kiroilevat, huorittelevat, homottelevat ja väkivallan uhka leijuu opettajien yllä. Ketä nykytilanne palvelee? Kuka haluaa yläasteen opettajaksi?</p><p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div>  Valveutuneille kansalaisille on ollut selvää jo parikymmentä vuotta, että peruskoulun päästötodistuksen saa jokainen, joka vaivautuu käymään tunneilla. On ollut myös kauan tiedossa, että peruskoulun todistusten arvostelussa on valtavat erot: hyvän koulun arvosana 7 voi vastata heikon koulun arvosanaa 9. Vähitellen osa meistä kansalaisista on ruvennut ymmärtämään, että koulupudokkaat ovat joutuneet kyseiseen tilaan jo peruskoulussa – ei sen jälkeen. Kun lukeminen, kirjoitustaito ja matematiikan perustaidot ovat olemattomat, niin tie ammattiin opiskeluun on tukossa. Opetushallituksen virkamiehet (ja opetusministerit) eivät lukeudu näihin valveutuneisiin ihmisiin. Opetushallituksen norsunluutornissa nukutaan Pisa-unta ja suunnitellaan seuraavaa osaamisloikkaa ilmiöoppimisen avulla, vai miten se menee. Kehotan, että Opetushallitus laittaa jalat maahan ja tunnustaa tosiasiat ja tekee niiden perusteella jotain.

Jotain on jo tapahtunut, kun opetusneuvos Pirjo Koivula ilmoitti opettaja Minna Markkulan mielipidekirjoitukseen, että armovitoset ovat virkavirheitä. Tässä siis Opetushallituksen analyysi ja korjaustoimenpiteet: ei saa tehdä virkavirheitä! Helppoa kuin heinänteko.

Ongelmista on kiva meuhkata, mutta tarvitaan korjaustoimenpiteitä, jotka pureutuvat ongelman perussyihin. Tässä ehdotukset:

Peruskoulun päättötodistuksen arvosanat

Järjestetään kansallinen päättökoe peruskoulun tärkeimpiin aineisiin ylioppilaskirjoituksen tapaan. Koe arvostellaan kouluissa ja sen oikeellisuutta valvotaan pistokokein. Koulujen lopputodistuksen arvosanat kalibroidaan kokeiden tulosten perusteella oikeaan tasoon. Loppukokeisiin voi osallistua myös koulunsa päättäneet, jotka haluavat saada kunnon arvosanat vaikkapa viisi vuotta myöhemmin.

Koulupudokkaat

Yläasteella otetaan käyttöön kolmen tason kurssit, joihin päästää tai joudutaan osaamistason mukaan. Alimmalla tasolla jauhetaan kolme vuotta kirjoittamista, lukemista ja perusmatematiikkaa niin kauan, että ne opitaan, jos oppilaalla on niiden oppimisedellytykset. On myös mahdollista saada ehdot ja jäädä luokalle vanhaan hyvään malliin.

Loppuanalyysi

Mitä tämä maksaa? Rahoitusmielessä kustannukset ovat marginaaliset hallituksen budjetissa, mutta tulokset ovat merkittäviä. Mikä tässä ”maksaa” eli mikä on ideologinen tai poliittinen syy, miksi tätä ei voisi tehdä? Käsitykseni mukaan poliittinen vasemmisto pitää peruskoulua ja tasokurssien poistoa suurena tasa-arvoa lisäävänä saavutuksenaan. Olen tasokursseista eri mieltä ja tämän päivän tilanne kertoo karua kieltään nuorten syrjäytymisestä, johon perussyy löytyy peruskoulun toiminnasta.

Kokonaan oma lukunsa on sitten yläasteen koulunkäynnin tilanne. Opettajilta on viety kaikki valta pitää yllä jotenkin säädyllistä opetusympäristöä. Oppilaat haistattelevat, kiroilevat, huorittelevat, homottelevat ja väkivallan uhka leijuu opettajien yllä. Ketä nykytilanne palvelee? Kuka haluaa yläasteen opettajaksi?

 

]]>
29 http://aveollila1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/256025-peruskoulussa-ei-ole-osaamisvaatimuksia-opetushallitus-heraaatys#comments Peruskoulu Tue, 29 May 2018 08:33:14 +0000 Antero Ollila http://aveollila1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/256025-peruskoulussa-ei-ole-osaamisvaatimuksia-opetushallitus-heraaatys
Johtuuko poikien syrjäytyminen epäreiluista arvosteluperusteista? http://pasisillanp.puheenvuoro.uusisuomi.fi/255236-johtuuko-poikien-syrjaytyminen-johtuukin-epareiluista-arvosteluperusteista <p>Kävi taas niin, että kevyt keskustelu pakotti tarkistamaan asioita ja tieto lisäsi tuskaa. Puhuimme Twitterissä peruskoulusta, poikien ja tyttöjen pärjäämisestä ja niihin liittyvistä kysymyksistä.</p><p>Keskustelun tiimellyksessä hain lisätietoa ja törmäsin kahteen artikkeliin. <a href="https://yle.fi/uutiset/3-6544052">Yleisradion artikkelissa</a> vuodelta 2015 kirjoitetaan seuraavaa:</p><p>&quot;Varsin ristiriitaista oli se, että tytöt saivat kuitenkin parempia matematiikan arvosanoja kuin pojat, vaikka arviointikokessa hyvin tai erinomaisesti pärjäävien poikien osuus oli suurempi.&quot;</p><p>Tamperelaisessa oli puolestaan <a href="https://www.tamperelainen.fi/artikkeli/255465-tutkija-koulujen-arvosanat-eivat-ole-vertailukelpoisia">artikkeli,</a> jossa tutkija Juhani Rautopuro totesi, että koulujen antamat arvosanat oppilailleen eivät ole yhteismitallisia ja ne voivat johtaa jopa vääryyksiin jatko-opintoihin haettaessa.&nbsp;</p><p>YLE:n juttu jatkuu tuon edellisen lainauksen jälkeen seuraavasti: &quot;Opetushallituksen ylijohtaja Aulis Pitkälä ehdottaa arvosanojen antokäytäntöjen tarkastamista ja yhdenmukaistamista opetussuunnitelman perusteiden uudistustyössä. Pitkälä lisäisi myös opettajien arvioinnin tueksi tarkoitettuja ohjaavia kokeita.&quot;</p><p>Mitä tälle asialle on tehty? Epäyhtenäiset arvostelujärjestelmät ovat selvä ongelma, riippumatta siitä kehen ne lopulta kohdistuvat. Tamperelaisen jutusssa Rautopuro&nbsp; toteaakin:</p><p>&quot;Arvosanat pisteytetään yhteisvalinnassa ja saattaa olla todella pienestä kiinni, pääseekö itselle mieluisaan lukioon tai ammattikouluun. Kannattaa pohtia, toteutuuko tässä yhdenvertaisuus,&quot;</p><p>Entä jos osa poikien syrjäytymisestä johtuukin juuri näistä epäselvistä ja mahdollisesti eriarvoistavista arvosteluperusteista?&nbsp;</p><p>Jos arvostelu ei ole yhtenäistä edes matematiikassa, pitää mennä varsin syvälle koulun maailmaan. Matematiikan koe kun on aika yksinkertainen arvosteltava. Mutta mitä tapahtuu tuntien aikana, miten opettajien ja poikien välinen kanssakäyminen sujuu? Onko koulujen tuntiarvosteluissa, kokeiden järjestämistavassa tai opettajien ja oppilaiden kanssakäymisessä jotakin sellaista, joka näkyy poikien koulunumeroissa saakka?</p><p>Tutkimustieto ainakin viittaa siihen, että poikien osaamista ei tunnisteta samalla tavalla kuin tyttöjen.&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Kävi taas niin, että kevyt keskustelu pakotti tarkistamaan asioita ja tieto lisäsi tuskaa. Puhuimme Twitterissä peruskoulusta, poikien ja tyttöjen pärjäämisestä ja niihin liittyvistä kysymyksistä.

Keskustelun tiimellyksessä hain lisätietoa ja törmäsin kahteen artikkeliin. Yleisradion artikkelissa vuodelta 2015 kirjoitetaan seuraavaa:

"Varsin ristiriitaista oli se, että tytöt saivat kuitenkin parempia matematiikan arvosanoja kuin pojat, vaikka arviointikokessa hyvin tai erinomaisesti pärjäävien poikien osuus oli suurempi."

Tamperelaisessa oli puolestaan artikkeli, jossa tutkija Juhani Rautopuro totesi, että koulujen antamat arvosanat oppilailleen eivät ole yhteismitallisia ja ne voivat johtaa jopa vääryyksiin jatko-opintoihin haettaessa. 

YLE:n juttu jatkuu tuon edellisen lainauksen jälkeen seuraavasti: "Opetushallituksen ylijohtaja Aulis Pitkälä ehdottaa arvosanojen antokäytäntöjen tarkastamista ja yhdenmukaistamista opetussuunnitelman perusteiden uudistustyössä. Pitkälä lisäisi myös opettajien arvioinnin tueksi tarkoitettuja ohjaavia kokeita."

Mitä tälle asialle on tehty? Epäyhtenäiset arvostelujärjestelmät ovat selvä ongelma, riippumatta siitä kehen ne lopulta kohdistuvat. Tamperelaisen jutusssa Rautopuro  toteaakin:

"Arvosanat pisteytetään yhteisvalinnassa ja saattaa olla todella pienestä kiinni, pääseekö itselle mieluisaan lukioon tai ammattikouluun. Kannattaa pohtia, toteutuuko tässä yhdenvertaisuus,"

Entä jos osa poikien syrjäytymisestä johtuukin juuri näistä epäselvistä ja mahdollisesti eriarvoistavista arvosteluperusteista? 

Jos arvostelu ei ole yhtenäistä edes matematiikassa, pitää mennä varsin syvälle koulun maailmaan. Matematiikan koe kun on aika yksinkertainen arvosteltava. Mutta mitä tapahtuu tuntien aikana, miten opettajien ja poikien välinen kanssakäyminen sujuu? Onko koulujen tuntiarvosteluissa, kokeiden järjestämistavassa tai opettajien ja oppilaiden kanssakäymisessä jotakin sellaista, joka näkyy poikien koulunumeroissa saakka?

Tutkimustieto ainakin viittaa siihen, että poikien osaamista ei tunnisteta samalla tavalla kuin tyttöjen. 

]]>
23 http://pasisillanp.puheenvuoro.uusisuomi.fi/255236-johtuuko-poikien-syrjaytyminen-johtuukin-epareiluista-arvosteluperusteista#comments Kotimaa Koulutus Peruskoulu Poikien syrjäytyminen Syrjäytyminen Sun, 13 May 2018 06:05:20 +0000 Pasi Sillanpää http://pasisillanp.puheenvuoro.uusisuomi.fi/255236-johtuuko-poikien-syrjaytyminen-johtuukin-epareiluista-arvosteluperusteista
Pisa2018-ennustus http://enkeliporsas.puheenvuoro.uusisuomi.fi/254708-pisa2018-ennustus <p><a href="https://properuskoulu.blogspot.fi/2016/12/pisa-parrat-parisee.html">Pisa-parrat pärisee (Properuskoulu 6.12.2016)</a></p><p><a href="https://properuskoulu.blogspot.fi/2016/08/koulu-on-yhteiskunnan-peili.html">Koulu on yhteiskunnan peili (Properuskoulu 9.8.2016)</a></p><p><a href="https://properuskoulu.blogspot.fi/2013/12/jos-ei-mitaan-vaadita-ei-mitaan.html">Jos ei mitään vaadita, ei mitään opitakaan (Properuskoulu 23.12.2013)</a></p><p>* * *</p><p>Vuoden 2018 Pisaan osallistuu yli 200 koulua ja noin 8000 oppilasta, otos on tavanomaista suurempi talous-osaamisen arviointiin osallistumisen vuoksi. Talousosaaminen on uusi arviointialue. Muut&nbsp;ovat lukutaito, matematiikka ja luonnontieteet, pääarviointialue on lukutaito.</p><p>Heräsin Pisaan, kun ysiluokkaa käyvä 15-vuotias nuorin tyttäreni kertoi, että hänet arvottiin Pisaan. Kerrankin tunnen oppilaan, joka on osallistunut Pisaan.&nbsp;Tyttäreni luokalta arpa osui kolmeen oppilaaseen.&nbsp;</p><p>Mukana olivat kaikki neljä tutkimusaluetta.&nbsp;Tyttäreni kertoi, että Pisa-testi kesti neljä tuntia:</p><p><em>Koe&nbsp;oli tylsä. Mitä paremmin vastaa, sitä vaikeampia tehtävä tulee. Mitä huonommin vastaa, sitä helpompia tehtäviä tulee.</em></p><p>Nyt peruskoulun viimeistä luokkaa käyvät oppilaat eivät ole opiskelleet uuden opetussuunnitelman mukaan. Heille on&nbsp;<em>opetettu</em>&nbsp;kertotaulut ja jakokulmat sekä heidät on&nbsp;<em>opetettu</em> lukemaan ja kirjoittamaan.</p><p>Vuoden 2000 Pisassa olimme kärjessä.&nbsp;Lukutaidossa olimme ykkönen, luonnontieteissä kolmonen ja matematiikassa nelonen.</p><p>Vuoden 2003 Pisassa olimme todellinen kunkku. Lukutaidossa ja luonnontieteissä olimme ykkösiä, matematiikassa kakkonen.</p><p>Vuoden 2006 Pisassa olimme edelleen kunkku. Luonnontieteissä olimme ykkönen, lukutaidossa ja matematiikassa kakkosia.</p><p>Vuoden 2009 Pisassa olimme putosimme aivan kärjestä. Luonnontieteissä olimme kakkonen ja lukutaidossa kolmonen. Matematiikassa liuimme sijalle kuusi.</p><p>Vuoden 2012 Pisa-kierroksella painotettiin maahanmuuttajavaltaisia ja ruotsinkielisiä kouluja, otoksen vinoutumaa pyrittiin oikaisemaan tilastollisin keinoin.&nbsp;Otoksessa oli ruotsinkielisiä oppilaita 17 % ja maahanmuuttajataustaisia oppilaita 24 %. Tutkijat korostivat, että kokonaistulokseen yliotostaminen ei vaikuttanut.</p><p>Luonnontieteissä olimme viitonen ja lukutaidossa kuutonen. Matematiikan pudotus oli selvä, olimme sijalla kaksitoista.</p><p>Vuoden 2015 Pisassa säilytimme vuoden 2012 asemat. Lukutaidossa olimme nelonen ja luonnontieteissä viitonen. Matematiikassa olimme kolmastoista.</p><p>* * *</p><p>Pisa2018-ennusteeni:</p><p>Oletan, että tulokset pysyvät suurin piirtein samoina kuin vuonna 2015. Perustan olettamukseni siihen, että vuoden 2018 ysiluokkalaisten olosuhteet eivät ole järin muuttuneet vuoden 2015 ysiluokkalaisiin verrattuna.&nbsp;Inkluusion piirissä he ovat olleet jo pitkään.</p><p>Oletan, että luonnontieteissä ja matematiikassa putoamme sijan tai pari. Lukutaidossa säilytämme asemat.</p><p>Vuoden 2021 Pisan tuloksia pelkään. Silloin vuorossa ovat nykyiset kuudesluokkalaiset.</p><p>Mielenkiintoista on, kun Suomi oli Pisan absoluuttisella huipulla, kaikki juhlivat. Kun aloimme liukua alaspäin, osa ihmisistä on alkanut vähätellä Pisaa. Kyllä minusta Pisa kertoo eri maiden koulutusjärjestelmistä paljonkin. Ainakin se näyttää suunnan, joka Suomen kohdalla sojottaa alaspäin.</p><p>Matematiikan osaamisen suhteen pitäisi jo hälytyskellojen soida.</p><p>Joka tapauksessa Pisassa on aina suuren urheilujuhlan tuntua.</p><p><a href="https://properuskoulu.blogspot.fi/2018/05/pisa2018-ennustus.html">https://properuskoulu.blogspot.fi/2018/05/pisa2018-ennustus.html</a></p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Pisa-parrat pärisee (Properuskoulu 6.12.2016)

Koulu on yhteiskunnan peili (Properuskoulu 9.8.2016)

Jos ei mitään vaadita, ei mitään opitakaan (Properuskoulu 23.12.2013)

* * *

Vuoden 2018 Pisaan osallistuu yli 200 koulua ja noin 8000 oppilasta, otos on tavanomaista suurempi talous-osaamisen arviointiin osallistumisen vuoksi. Talousosaaminen on uusi arviointialue. Muut ovat lukutaito, matematiikka ja luonnontieteet, pääarviointialue on lukutaito.

Heräsin Pisaan, kun ysiluokkaa käyvä 15-vuotias nuorin tyttäreni kertoi, että hänet arvottiin Pisaan. Kerrankin tunnen oppilaan, joka on osallistunut Pisaan. Tyttäreni luokalta arpa osui kolmeen oppilaaseen. 

Mukana olivat kaikki neljä tutkimusaluetta. Tyttäreni kertoi, että Pisa-testi kesti neljä tuntia:

Koe oli tylsä. Mitä paremmin vastaa, sitä vaikeampia tehtävä tulee. Mitä huonommin vastaa, sitä helpompia tehtäviä tulee.

Nyt peruskoulun viimeistä luokkaa käyvät oppilaat eivät ole opiskelleet uuden opetussuunnitelman mukaan. Heille on opetettu kertotaulut ja jakokulmat sekä heidät on opetettu lukemaan ja kirjoittamaan.

Vuoden 2000 Pisassa olimme kärjessä. Lukutaidossa olimme ykkönen, luonnontieteissä kolmonen ja matematiikassa nelonen.

Vuoden 2003 Pisassa olimme todellinen kunkku. Lukutaidossa ja luonnontieteissä olimme ykkösiä, matematiikassa kakkonen.

Vuoden 2006 Pisassa olimme edelleen kunkku. Luonnontieteissä olimme ykkönen, lukutaidossa ja matematiikassa kakkosia.

Vuoden 2009 Pisassa olimme putosimme aivan kärjestä. Luonnontieteissä olimme kakkonen ja lukutaidossa kolmonen. Matematiikassa liuimme sijalle kuusi.

Vuoden 2012 Pisa-kierroksella painotettiin maahanmuuttajavaltaisia ja ruotsinkielisiä kouluja, otoksen vinoutumaa pyrittiin oikaisemaan tilastollisin keinoin. Otoksessa oli ruotsinkielisiä oppilaita 17 % ja maahanmuuttajataustaisia oppilaita 24 %. Tutkijat korostivat, että kokonaistulokseen yliotostaminen ei vaikuttanut.

Luonnontieteissä olimme viitonen ja lukutaidossa kuutonen. Matematiikan pudotus oli selvä, olimme sijalla kaksitoista.

Vuoden 2015 Pisassa säilytimme vuoden 2012 asemat. Lukutaidossa olimme nelonen ja luonnontieteissä viitonen. Matematiikassa olimme kolmastoista.

* * *

Pisa2018-ennusteeni:

Oletan, että tulokset pysyvät suurin piirtein samoina kuin vuonna 2015. Perustan olettamukseni siihen, että vuoden 2018 ysiluokkalaisten olosuhteet eivät ole järin muuttuneet vuoden 2015 ysiluokkalaisiin verrattuna. Inkluusion piirissä he ovat olleet jo pitkään.

Oletan, että luonnontieteissä ja matematiikassa putoamme sijan tai pari. Lukutaidossa säilytämme asemat.

Vuoden 2021 Pisan tuloksia pelkään. Silloin vuorossa ovat nykyiset kuudesluokkalaiset.

Mielenkiintoista on, kun Suomi oli Pisan absoluuttisella huipulla, kaikki juhlivat. Kun aloimme liukua alaspäin, osa ihmisistä on alkanut vähätellä Pisaa. Kyllä minusta Pisa kertoo eri maiden koulutusjärjestelmistä paljonkin. Ainakin se näyttää suunnan, joka Suomen kohdalla sojottaa alaspäin.

Matematiikan osaamisen suhteen pitäisi jo hälytyskellojen soida.

Joka tapauksessa Pisassa on aina suuren urheilujuhlan tuntua.

https://properuskoulu.blogspot.fi/2018/05/pisa2018-ennustus.html

]]>
3 http://enkeliporsas.puheenvuoro.uusisuomi.fi/254708-pisa2018-ennustus#comments Oppiminen Peruskoulu PISA Tue, 01 May 2018 15:27:03 +0000 Kai-Ari Lundell http://enkeliporsas.puheenvuoro.uusisuomi.fi/254708-pisa2018-ennustus
Gabriel Heller Sahlgren: Älkää valitko sitä tietä! http://enkeliporsas.puheenvuoro.uusisuomi.fi/254360-gabriel-heller-sahlgren-alkaa-valitko-sita-tieta <p>24.4. HS &nbsp;</p><p><em><a href="https://www.hs.fi/paivanlehti/24042018/art-2000005653261.html">Ruotsalaistutkija varoittaa: Suomi toistaa uudessa opetus&shy;suunnitelmassa Ruotsin virheet &ndash; &rdquo;Pelkään, että sitä tullaan katumaan, koska me kadumme nyt&rdquo;</a></em></p><p><em>Ruotsi antoi 1990-luvulla oppilaille paljon vastuuta omasta oppimisesta, mutta nyt kokeilu alkaa olla ohi. HS tutustui Ruotsin nykyisiin opetusmetodeihin yläkoulussa Södertäljessä.</em></p><p><em>&rdquo;Älkää valitko sitä tietä!&rdquo; tutkija&nbsp;Gabriel Heller Sahlgren&nbsp;huudahtaa haastattelun päätteeksi kokoustilassa Tukholman Östermalmilla. Se on hänen viimeinen varoituksensa Suomelle.</em></p><p><em>Sahlgrenin mielestä Suomen koululuokissa ajetaan nyt sisään opetussuunnitelmaa, jossa toistetaan Ruotsissa tehtyjä virheitä.</em></p><p><em>&rdquo;Pelkään, että Suomessa mennään nyt samaa tietä. Ja että sitä tullaan katumaan. Koska me kadumme nyt.&rdquo;</em></p><p><em>Opetushallitus antoi Suomelle uudet opetussuunnitelman perusteet vuonna 2014. Niihin perustuva opetus on alkanut alakouluissa ja seiskaluokilla.</em></p><p><em>Heller Sahlgren näkee uudistuksessa kaksi suurta linjaa, jotka muistuttavat Ruotsissa 1990-luvulla tehtyjä päätöksiä. Suunta on hänen mielestään huono.</em></p><p><em>Ensimmäinen on oppilaan vastuun lisääminen. &rdquo;Aiemmin sanottiin selvästi, että opettaja päättää opetusmenetelmät.&rdquo; Nyt oppilaalle annetaan enemmän sananvaltaa, hän tulkitsee. &rdquo;Koko ajan fokus on ollut siinä, että pitää päästä pois perinteisistä opetustavoista.&rdquo;</em></p><p><em>Heller Sahlgrenin mukaan aivotutkimus ja kouluvertailut osoittavat, että perinteiset keinot toimivat yhä. &rdquo;Asioiden siirtyminen pitkäkestoiseen muistiin vaatii toistoja.&rdquo;</em></p><p><em>Toinen suuri linja on hänen mielestään faktatiedon painoarvon hämärtäminen. Suomen uusi opetussuunnitelma korostaa &rdquo;seitsemää laaja-alaista osaamista&rdquo; ja &rdquo;monialaisia oppimiskokonaisuuksia&rdquo;.</em></p><p><em>&rdquo;Ajatellaan, että faktojen osaaminen ei itsessään ole enää niin tärkeää. Painotetaan valmiuksia, yleisempiä taitoja.&rdquo;</em></p><p><em>Luovuuskin tarvitsee tuekseen oppiaineiden perustietoja. &rdquo;En tarkoita, että nyt Suomessa menisi heti kaikki metsään. On kuitenkin riski, että pannaan painoarvoa väärille asioille ja köyhdytetään aineosaamista.&rdquo;</em></p><p>* * *<br /><a href="https://properuskoulu.blogspot.fi/2016/08/rajua-ops-kritiikkia-ruotsista.html">Rajua OPS-kritiikkiä Ruotsista (Properuskoulu 23.8.2016)</a><br /><br /><a href="https://properuskoulu.blogspot.fi/2015/10/kaikki-kiiltava-ei-valttamatta-ole.html">Kaikki kiiltävä ei välttämättä ole kultaa (Properuskoulu 15.10.2015)</a><br /><br /><a href="https://properuskoulu.blogspot.fi/2013/12/a-talk-peruskoulu-kuntoon-tiilia-tiilia.html">A-talk: Peruskoulu kuntoon - tiiliä, tiiliä! (Properuskoulu 6.12.2013)</a><br /><br /><a href="https://properuskoulu.blogspot.fi/2010/12/enkeliporsaan-15-visionomaista.html">Enkeliporsaan 16 visionomaista koulutuspolittiista teesiä selityksineen (Properuskoulu 14.12.2010)</a><br /><br />* * *</p><p><strong>Viisas oppii muiden virheistä</strong></p><p>Laitoin kirjoitukseni alkuun muutaman linkin kirjoituksiini, joissa sivutaan vahvasti suomalaisen peruskoulun rapauttamista.</p><p>Kirjoitin 28.10.2009:&nbsp;</p><p><em>Kaikesta Pisa-menestyksestä huolimatta on ihmisiä, joille julkisin verovaroin kustannettu peruskoulu on kirosana. Halutaan murtaa vahva peruskoulu ja haetaan eriarvoista koulujärjestelmää väellä ja voimalla.&nbsp;</em></p><p><em>Olen jo aikaisemmassa blogikirjoituksessani maininnut taannoisesta koulutusristeilystä, jossa olin mukana. Risteilyllä oli luennoitsijana Elinkeinoelämän keskusliiton edeltäjän TT:n nokkamiehiin kuulunut Seppo Riski, joka totesi aivan suoraan, että heidän kannaltaan peruskoulu on rasite.</em></p><p>Voidaan sanoa, että jo edesmenneen Seppo Riskin lause&nbsp;heidän kannaltaan peruskoulu on rasite, oli varmaankin alkusysäys siihen, että aloin kirjoittaa blogiani.&nbsp;</p><p>Peruskoulun rapauttaminen alkoi näkyä heti 90-luvun laman jälkeen. Alettiin vähitellen järsiä sieltä täältä. Hellimäni sanapari&nbsp;<em>koulutuksellinen tasa-arvo</em>&nbsp;alkoi mureta.&nbsp;Peruskoulu ei rapaudu itsestään kuten kallio voi luonnossa rapautua.&nbsp;</p><p>Koulutuksen rahoitusta 2000-luvulla on vähennetty johdonmukaisesti hallituskoalitioista huolimatta. Tietyt kunnat ovat vauhdittaneet säästöjä omilla toimillaan. Siis osin kyse on ollut reaalipolitiikasta.</p><p>Pelkään aidosti oppimistulosten radikaalia romahtamista. Silloin alkaa kova testaaminen ja ininä yksityiskoulujen perään. Pääkaupunkiseudulla jo nyt moni nuori keskiluokkainen perhe miettii asuinpaikkaansa päiväkodin tai koulun sijainnin suhteen.</p><p>Mutta myös me rapautamme, opettajat ja rehtorit sekä kasvatustieteilijät ja koulutussuunnittelijat.</p><p>Gabriel Heller Sahlgren ei suinkaan ole ensimmäinen ruotsalainen, joka varoittaa Suomea tekemästä samoja virheitä kuin Ruotsissa tehtiin. Professori Inger Enkvist muistutti, että <em>Suomen hyvät Pisa-tulokset ovat opettajien ansiota, eivät opetussuunnitelmateoreetikkojen ansiota</em>.&nbsp;(ks. ensimmäinen lisäämäni linkki)</p><p>Olen samaa mieltä.&nbsp;</p><p>Opetussuunnitelmatyö Suomessa urani aikana on ollut hyvin poukkoilevaa. Oikeastaan vain peruskoulun ensimmäisessä opetussuunnitelmassa (POPS I 1970 eli&nbsp;<em>se valkoinen pops</em>)&nbsp;oli selkeä punainen lanka.</p><p>Heller Sahlgren nosti esiin kaksi suurta linjaa, jotka muistuttavat Ruotsissa tehtyjä päätöksiä.</p><p>1. Oppilaan vastuun lisääminen</p><p>2. Faktatiedon painoarvon vähentäminen</p><p>Mitä pienemmästä oppilaasta on kyse, sitä vaarallisempaa on oppilaan vastuun lisääminen. Ikään kuin 7-10 -vuotias lapsi olisi kypsä tekemään omia valintoja oppimisensa suhteen. Nyt pikkulapsia pädeineen pannaan opiskelemaan pitkin koulun käytäviä viihtyvyyteen ja uuteen oppimisympäristöön vedoten.</p><p>Huvittavinta on ollut koulujen hullun lailla&nbsp;uudelleen kalustaminen.&nbsp;Nyt istutaan yksin, kaksin tai kolmistaan Martelan valkoisissa salmiakin muotoisissa pöydissä, tavarat haetaan seinän vierillä olevista lokerikoista. Ikään kuin oppiminen olisi kiinni siitä, millaisessa pulpetissa oppilas istuu.</p><p>Käytävät ovat pullollaan erilaisia värikkäitä sohvia. Rahaa on palanut. Kalusteyhtiö Martela on ollut viime vuosien kovin pörssinousija.</p><p>Opettamisesta on tehty kirosana. Opettaja on nyt oppimisen ohjaaja.</p><p>Opettamisen vähyys näkyy hyvin matematiikassa. Monessa luokassa oppilaat&nbsp;laskevat oppikirjaaomaan tahtiin miten sattuu. Opettaja kiertelee luokassa ja hänestä on tullut 20 oppilaan tukiopettaja. Yhteisiä opetustuokioita on vaikea järjestää, koska oppilaat opiskelevat eri kohdissa.</p><p>Kun kertotaulua ei ole kunnolla opetettu jakokulmasta puhumattakaan, oppilaan eteneminen tuskaista. Minulle on sanottu monta kertaa kirkkain silmin, että&nbsp;<em>ei kertotaulua pidä osata ulkoa, vaan kertolasku pitää ymmärtää.</em></p><p>Silloin olen ollut äimän käkenä. Totta kai kertolasku pitää ymmärtää, mutta jos kertotaulua ei osata, matematiikan tehtävissä, jossa tarvitaan kertotaulua, ei vain tule yhtään mitään.</p><p>Kaveriani pyydettiin antamaan viidesluokkalaiselle oppilaalle yksityisopetusta matematiikasta, kun oppilas sai kokeista pelkkiä nelosia. Lapsi ei osannut ollenkaan kertotaulua. Se opeteltiin kunnolla, ja kokeista alkoi tulla ysejä.&nbsp;Kertotaulun osaamattomuus oli oppimisen lukko.&nbsp;</p><p>Heller Sahlgren toteaa, että&nbsp;<em>asioiden siirtyminen pitkäkestoiseen muistiin vaatii toistoja</em>.</p><p>Eihän? Kuinka vallankumouksellista.</p><p>Osaamattomuus on nähtävissä myös toisessa välineaineessa, äidinkielessä.&nbsp;<em>Ei käsin kirjoittaminen ole tärkeää. Oikeinkirjoituksen ja kieliopin hinkkaaminen on vanhanaikaista.&nbsp;</em></p><p>Osa opettajista ei lue enää ääneen oppilaille, eivätkä kaikki enää luetuta romaaneja oppilaille.&nbsp;</p><p>Heller Sahlgrenin penäämä&nbsp;aineosaaminen&nbsp;on hämärtynyt. Opiskelu esim. historiassa ja maantiedossa on melkoista sorkkimista sinne ja tänne, enää ei välttämättä edetä systemaattisesti.</p><p>Historian ydinkohdat jäävät hämärän peittoon, eikä karttaa osata kunnolla. Todetaan vain, että&nbsp;nyt <em>opiskellaan kokonaisuuksia, ei nippelitietoa.&nbsp;</em></p><p>Jotkut ovat heittäneet reaalioppiaineiden oppikirjat paperinkeräykseen. Oppilas hakee itse tietonsa pädiä tai läppäriä käyttäen.</p><p>Kannattaa vakavasti kuunnella Ruotsista saapuneita viestejä. Ottaa opiksi.&nbsp;</p><p>Jotain pitäisi tehdä ennen kuin lirit on housuissa. Opetushallituksen johtokunnan kokouksessa kysyin pääjohtaja Olli-Pekka Heinoselta,&nbsp;onko OPH:ssa tiedostettu, että oppimisen taso on laskusuunnassa.</p><p><a href="https://properuskoulu.blogspot.fi/2018/04/gabriel-heller-sahlgren-alkaa-valitko.html">https://properuskoulu.blogspot.fi/2018/04/gabriel-heller-sahlgren-alkaa-valitko.html</a></p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> 24.4. HS  

Ruotsalaistutkija varoittaa: Suomi toistaa uudessa opetus­suunnitelmassa Ruotsin virheet – ”Pelkään, että sitä tullaan katumaan, koska me kadumme nyt”

Ruotsi antoi 1990-luvulla oppilaille paljon vastuuta omasta oppimisesta, mutta nyt kokeilu alkaa olla ohi. HS tutustui Ruotsin nykyisiin opetusmetodeihin yläkoulussa Södertäljessä.

”Älkää valitko sitä tietä!” tutkija Gabriel Heller Sahlgren huudahtaa haastattelun päätteeksi kokoustilassa Tukholman Östermalmilla. Se on hänen viimeinen varoituksensa Suomelle.

Sahlgrenin mielestä Suomen koululuokissa ajetaan nyt sisään opetussuunnitelmaa, jossa toistetaan Ruotsissa tehtyjä virheitä.

”Pelkään, että Suomessa mennään nyt samaa tietä. Ja että sitä tullaan katumaan. Koska me kadumme nyt.”

Opetushallitus antoi Suomelle uudet opetussuunnitelman perusteet vuonna 2014. Niihin perustuva opetus on alkanut alakouluissa ja seiskaluokilla.

Heller Sahlgren näkee uudistuksessa kaksi suurta linjaa, jotka muistuttavat Ruotsissa 1990-luvulla tehtyjä päätöksiä. Suunta on hänen mielestään huono.

Ensimmäinen on oppilaan vastuun lisääminen. ”Aiemmin sanottiin selvästi, että opettaja päättää opetusmenetelmät.” Nyt oppilaalle annetaan enemmän sananvaltaa, hän tulkitsee. ”Koko ajan fokus on ollut siinä, että pitää päästä pois perinteisistä opetustavoista.”

Heller Sahlgrenin mukaan aivotutkimus ja kouluvertailut osoittavat, että perinteiset keinot toimivat yhä. ”Asioiden siirtyminen pitkäkestoiseen muistiin vaatii toistoja.”

Toinen suuri linja on hänen mielestään faktatiedon painoarvon hämärtäminen. Suomen uusi opetussuunnitelma korostaa ”seitsemää laaja-alaista osaamista” ja ”monialaisia oppimiskokonaisuuksia”.

”Ajatellaan, että faktojen osaaminen ei itsessään ole enää niin tärkeää. Painotetaan valmiuksia, yleisempiä taitoja.”

Luovuuskin tarvitsee tuekseen oppiaineiden perustietoja. ”En tarkoita, että nyt Suomessa menisi heti kaikki metsään. On kuitenkin riski, että pannaan painoarvoa väärille asioille ja köyhdytetään aineosaamista.”

* * *
Rajua OPS-kritiikkiä Ruotsista (Properuskoulu 23.8.2016)

Kaikki kiiltävä ei välttämättä ole kultaa (Properuskoulu 15.10.2015)

A-talk: Peruskoulu kuntoon - tiiliä, tiiliä! (Properuskoulu 6.12.2013)

Enkeliporsaan 16 visionomaista koulutuspolittiista teesiä selityksineen (Properuskoulu 14.12.2010)

* * *

Viisas oppii muiden virheistä

Laitoin kirjoitukseni alkuun muutaman linkin kirjoituksiini, joissa sivutaan vahvasti suomalaisen peruskoulun rapauttamista.

Kirjoitin 28.10.2009: 

Kaikesta Pisa-menestyksestä huolimatta on ihmisiä, joille julkisin verovaroin kustannettu peruskoulu on kirosana. Halutaan murtaa vahva peruskoulu ja haetaan eriarvoista koulujärjestelmää väellä ja voimalla. 

Olen jo aikaisemmassa blogikirjoituksessani maininnut taannoisesta koulutusristeilystä, jossa olin mukana. Risteilyllä oli luennoitsijana Elinkeinoelämän keskusliiton edeltäjän TT:n nokkamiehiin kuulunut Seppo Riski, joka totesi aivan suoraan, että heidän kannaltaan peruskoulu on rasite.

Voidaan sanoa, että jo edesmenneen Seppo Riskin lause heidän kannaltaan peruskoulu on rasite, oli varmaankin alkusysäys siihen, että aloin kirjoittaa blogiani. 

Peruskoulun rapauttaminen alkoi näkyä heti 90-luvun laman jälkeen. Alettiin vähitellen järsiä sieltä täältä. Hellimäni sanapari koulutuksellinen tasa-arvo alkoi mureta. Peruskoulu ei rapaudu itsestään kuten kallio voi luonnossa rapautua. 

Koulutuksen rahoitusta 2000-luvulla on vähennetty johdonmukaisesti hallituskoalitioista huolimatta. Tietyt kunnat ovat vauhdittaneet säästöjä omilla toimillaan. Siis osin kyse on ollut reaalipolitiikasta.

Pelkään aidosti oppimistulosten radikaalia romahtamista. Silloin alkaa kova testaaminen ja ininä yksityiskoulujen perään. Pääkaupunkiseudulla jo nyt moni nuori keskiluokkainen perhe miettii asuinpaikkaansa päiväkodin tai koulun sijainnin suhteen.

Mutta myös me rapautamme, opettajat ja rehtorit sekä kasvatustieteilijät ja koulutussuunnittelijat.

Gabriel Heller Sahlgren ei suinkaan ole ensimmäinen ruotsalainen, joka varoittaa Suomea tekemästä samoja virheitä kuin Ruotsissa tehtiin. Professori Inger Enkvist muistutti, että Suomen hyvät Pisa-tulokset ovat opettajien ansiota, eivät opetussuunnitelmateoreetikkojen ansiota. (ks. ensimmäinen lisäämäni linkki)

Olen samaa mieltä. 

Opetussuunnitelmatyö Suomessa urani aikana on ollut hyvin poukkoilevaa. Oikeastaan vain peruskoulun ensimmäisessä opetussuunnitelmassa (POPS I 1970 eli se valkoinen pops) oli selkeä punainen lanka.

Heller Sahlgren nosti esiin kaksi suurta linjaa, jotka muistuttavat Ruotsissa tehtyjä päätöksiä.

1. Oppilaan vastuun lisääminen

2. Faktatiedon painoarvon vähentäminen

Mitä pienemmästä oppilaasta on kyse, sitä vaarallisempaa on oppilaan vastuun lisääminen. Ikään kuin 7-10 -vuotias lapsi olisi kypsä tekemään omia valintoja oppimisensa suhteen. Nyt pikkulapsia pädeineen pannaan opiskelemaan pitkin koulun käytäviä viihtyvyyteen ja uuteen oppimisympäristöön vedoten.

Huvittavinta on ollut koulujen hullun lailla uudelleen kalustaminen. Nyt istutaan yksin, kaksin tai kolmistaan Martelan valkoisissa salmiakin muotoisissa pöydissä, tavarat haetaan seinän vierillä olevista lokerikoista. Ikään kuin oppiminen olisi kiinni siitä, millaisessa pulpetissa oppilas istuu.

Käytävät ovat pullollaan erilaisia värikkäitä sohvia. Rahaa on palanut. Kalusteyhtiö Martela on ollut viime vuosien kovin pörssinousija.

Opettamisesta on tehty kirosana. Opettaja on nyt oppimisen ohjaaja.

Opettamisen vähyys näkyy hyvin matematiikassa. Monessa luokassa oppilaat laskevat oppikirjaaomaan tahtiin miten sattuu. Opettaja kiertelee luokassa ja hänestä on tullut 20 oppilaan tukiopettaja. Yhteisiä opetustuokioita on vaikea järjestää, koska oppilaat opiskelevat eri kohdissa.

Kun kertotaulua ei ole kunnolla opetettu jakokulmasta puhumattakaan, oppilaan eteneminen tuskaista. Minulle on sanottu monta kertaa kirkkain silmin, että ei kertotaulua pidä osata ulkoa, vaan kertolasku pitää ymmärtää.

Silloin olen ollut äimän käkenä. Totta kai kertolasku pitää ymmärtää, mutta jos kertotaulua ei osata, matematiikan tehtävissä, jossa tarvitaan kertotaulua, ei vain tule yhtään mitään.

Kaveriani pyydettiin antamaan viidesluokkalaiselle oppilaalle yksityisopetusta matematiikasta, kun oppilas sai kokeista pelkkiä nelosia. Lapsi ei osannut ollenkaan kertotaulua. Se opeteltiin kunnolla, ja kokeista alkoi tulla ysejä. Kertotaulun osaamattomuus oli oppimisen lukko. 

Heller Sahlgren toteaa, että asioiden siirtyminen pitkäkestoiseen muistiin vaatii toistoja.

Eihän? Kuinka vallankumouksellista.

Osaamattomuus on nähtävissä myös toisessa välineaineessa, äidinkielessä. Ei käsin kirjoittaminen ole tärkeää. Oikeinkirjoituksen ja kieliopin hinkkaaminen on vanhanaikaista. 

Osa opettajista ei lue enää ääneen oppilaille, eivätkä kaikki enää luetuta romaaneja oppilaille. 

Heller Sahlgrenin penäämä aineosaaminen on hämärtynyt. Opiskelu esim. historiassa ja maantiedossa on melkoista sorkkimista sinne ja tänne, enää ei välttämättä edetä systemaattisesti.

Historian ydinkohdat jäävät hämärän peittoon, eikä karttaa osata kunnolla. Todetaan vain, että nyt opiskellaan kokonaisuuksia, ei nippelitietoa. 

Jotkut ovat heittäneet reaalioppiaineiden oppikirjat paperinkeräykseen. Oppilas hakee itse tietonsa pädiä tai läppäriä käyttäen.

Kannattaa vakavasti kuunnella Ruotsista saapuneita viestejä. Ottaa opiksi. 

Jotain pitäisi tehdä ennen kuin lirit on housuissa. Opetushallituksen johtokunnan kokouksessa kysyin pääjohtaja Olli-Pekka Heinoselta, onko OPH:ssa tiedostettu, että oppimisen taso on laskusuunnassa.

https://properuskoulu.blogspot.fi/2018/04/gabriel-heller-sahlgren-alkaa-valitko.html

]]>
1 http://enkeliporsas.puheenvuoro.uusisuomi.fi/254360-gabriel-heller-sahlgren-alkaa-valitko-sita-tieta#comments Koulutuksellinen tasa-arvo Oppiminen Peruskoulu Tue, 24 Apr 2018 17:24:27 +0000 Kai-Ari Lundell http://enkeliporsas.puheenvuoro.uusisuomi.fi/254360-gabriel-heller-sahlgren-alkaa-valitko-sita-tieta
Opettaja-lehti jatkaa mielenkiintoista retoriikkaansa http://juvehvilainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/254219-opettaja-lehti-jatkaa-mielenkiintoista-retoriikkaansa <p>Otan uusimman Opettaja-lehden käteeni ja pääsen sivulle 10. Kuvassa on viisi hymyilevää opettajaa sekuntikellot käsissään. On löytynyt vihdoin peruskoulu, joka on ilmoittautunut mukaan vuosityöaikakokeiluun. Seuraa lukemattomia virkkeitä, joissa tätä autuutta hehkutetaan. Epäusko valtaa mieleni ja joudun vilkuilemaan ympärilleni, olenko piilokamerassa. Väliotsikon &rdquo;Kuusi kaupunkia kärkkyy kokeilemaan&rdquo; kohdalla repeän nauramaan kovaäänisesti. Eihän tämä voi olla totta.</p><p>Esimerkiksi Helsingissä tämä kärkkyminen tarkoittaa sitä, että koulu toisensa jälkeen kieltäytyy vuosityöaikakokeilusta. Yleensä äänestyksessä yli 80 prosenttia opettajista äänestää kielteisesti. Helsingistä ei ole kokeiluun lähtenyt vielä yhtään peruskoulua, ja kokeilua harkitsevat harvat koulutkin ovat kaikki alakouluja, joissa ei työskentele juurikaan aineenopettajia. Silti OAJ:n puolelta ei myönnetä, että on lähdetty väärään suuntaan. Vika on opettajissa, jotka eivät ymmärrä vuosityöaikamallin hienoutta, eikä luonnonmämmi maistu.</p><p>Työskentelen itse Malmin peruskoulussa, jossa äänestimme kokeilun kumoon. Saimme palkkalaskelmat, joissa näkyi tämän lukuvuoden palkka verrattuna mahdolliseen kokeilupalkkaan ensi lukuvuonna. Työmäärä oli sama, jos käyttää lainausmerkkejä. Ensisilmäyksellä laskelma näytti kohdallani lupaavalta. Palkkani nousisi 121,93 euroa kuukaudessa. Kun aloin tutkia laskelmaa tarkemmin, päädyin jälleen samaan lopputulokseen kuin aina ennenkin &ndash; kyseessä on kaikkien aikojen härskein vedätys palkanmaksajapuolelta. Vuosityöaikani laskelmassa oli 1618 tuntia, eli siinä on 98 tuntia lisätyötä vuosityöaikamallin perustuntimäärään (1520) verrattuna. Tuo perustuntimäärä on 40 tuntia viikossa, ja olen tänä vuonna pyrkinyt selviytymään työstäni keskimäärin tuohon tuntimäärään. 98 tunnin lisätyön tuntipalkaksi tulisi siis itselleni noin 12,40 euroa, kun kerron kuukausikorotuksen kymmenellä ja jaan sen 98:lla. En pidä tuota kohtuullisena tuntipalkkana opettajalle, eikä pidä varmasti kukaan muukaan. Kaiken lisäksi viikoittainen oppituntimääräni nousi laskelmassa yhdellä, joten käytännössä minkäänlaista korotusta opetusvelvollisuuteen perustuvaan palkkaan ei edes ollut. Olisin vain saanut tehdä 98 tuntia lisätyötä ilman korvausta. Samanlaisiin laskemiin päätyivät muutkin opettajamme opetettavasta aineesta välittämättä. Ne joilla kuukausipalkka oli noussut, olivat saaneet myös paljon lisätunteja entiseen verrattuna. Osalla bruttopalkka oli suoraan miinusmerkkinen, vaikkei sen pitänyt olla mahdollista, koska kenenkään palkan ei pitäisi ihanassa vuosityöaikamallissa laskea. Totuus on toki hieman toinen.</p><p>Itselleni on jäänyt myös mysteeriksi, millä tavalla vuosityöaikamalli parantaisi opettajien tasa-arvoisuutta. Kokeilumallissa ei ole oppituntikattoa, joten tämä voisi aiheuttaa epätasa-arvoa jopa eri opettajaryhmien sisällä. En usko, että luokanopettajaa naurattaa, kun viereisessä luokassa opettavalla on kolme oppituntia viikossa vähemmän, mutta hän tekee enemmän suunnittelutyötä lämmin kahvikupponen kädessään, joten he saavat samaa palkkaa työstään. Uskon, että opettajat pitävät edelleen luokassa tapahtuvaa opetusta työnsä kulmakivenä. Oppitunneilla pitäisi ehdottomasti olla kokeilumallissa jonkinlainen kerroin, mutta niin ei ole. Kaikki työ on siis samanarvoista, vaikka jokainen opetustyötä tekevä tietää, että haastavan opetusryhmän opettaminen on kuluttavampaa kuin esimerkiksi ilmiöiden suunnittelu. Jälkimmäinenkin on toki henkisesti raskasta, kun ymmärtää tekevänsä turhaa työtä.</p><p>On myös harhaanjohtavaa väittää, että vuosityöaikamallissa kaikesta tehdystä työstä maksetaan. Opettaja ei ole se, joka työtuntinsa päättää. Sen tekee esimies, joka on vastuussa koulun budjetista. Jotta tämä kaunis ajatus kaikesta tehdystä työstä maksamisesta olisi edes mahdollista, pitäisi osoittaa todella suuria lisäsatsauksia opettajien palkkoihin. Sellaisista en ole kuullut. Vuosityöaikamallia on perusteltu sillä, että osa opettajista ei ole tyytyväisiä opetusvelvollisuuteen perustuvaan palkkaukseen. Se on aivan varmasti totta, mutta yhtä selvää on myös se, että vuosityöaikamalli ei ole sitä, mitä opettajat haluavat. Sen huomaa jo siitä, että edes kokeiluun ei halua lähes kukaan lähteä. OAJ:n puolella pitäisi tämä ymmärtää.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Otan uusimman Opettaja-lehden käteeni ja pääsen sivulle 10. Kuvassa on viisi hymyilevää opettajaa sekuntikellot käsissään. On löytynyt vihdoin peruskoulu, joka on ilmoittautunut mukaan vuosityöaikakokeiluun. Seuraa lukemattomia virkkeitä, joissa tätä autuutta hehkutetaan. Epäusko valtaa mieleni ja joudun vilkuilemaan ympärilleni, olenko piilokamerassa. Väliotsikon ”Kuusi kaupunkia kärkkyy kokeilemaan” kohdalla repeän nauramaan kovaäänisesti. Eihän tämä voi olla totta.

Esimerkiksi Helsingissä tämä kärkkyminen tarkoittaa sitä, että koulu toisensa jälkeen kieltäytyy vuosityöaikakokeilusta. Yleensä äänestyksessä yli 80 prosenttia opettajista äänestää kielteisesti. Helsingistä ei ole kokeiluun lähtenyt vielä yhtään peruskoulua, ja kokeilua harkitsevat harvat koulutkin ovat kaikki alakouluja, joissa ei työskentele juurikaan aineenopettajia. Silti OAJ:n puolelta ei myönnetä, että on lähdetty väärään suuntaan. Vika on opettajissa, jotka eivät ymmärrä vuosityöaikamallin hienoutta, eikä luonnonmämmi maistu.

Työskentelen itse Malmin peruskoulussa, jossa äänestimme kokeilun kumoon. Saimme palkkalaskelmat, joissa näkyi tämän lukuvuoden palkka verrattuna mahdolliseen kokeilupalkkaan ensi lukuvuonna. Työmäärä oli sama, jos käyttää lainausmerkkejä. Ensisilmäyksellä laskelma näytti kohdallani lupaavalta. Palkkani nousisi 121,93 euroa kuukaudessa. Kun aloin tutkia laskelmaa tarkemmin, päädyin jälleen samaan lopputulokseen kuin aina ennenkin – kyseessä on kaikkien aikojen härskein vedätys palkanmaksajapuolelta. Vuosityöaikani laskelmassa oli 1618 tuntia, eli siinä on 98 tuntia lisätyötä vuosityöaikamallin perustuntimäärään (1520) verrattuna. Tuo perustuntimäärä on 40 tuntia viikossa, ja olen tänä vuonna pyrkinyt selviytymään työstäni keskimäärin tuohon tuntimäärään. 98 tunnin lisätyön tuntipalkaksi tulisi siis itselleni noin 12,40 euroa, kun kerron kuukausikorotuksen kymmenellä ja jaan sen 98:lla. En pidä tuota kohtuullisena tuntipalkkana opettajalle, eikä pidä varmasti kukaan muukaan. Kaiken lisäksi viikoittainen oppituntimääräni nousi laskelmassa yhdellä, joten käytännössä minkäänlaista korotusta opetusvelvollisuuteen perustuvaan palkkaan ei edes ollut. Olisin vain saanut tehdä 98 tuntia lisätyötä ilman korvausta. Samanlaisiin laskemiin päätyivät muutkin opettajamme opetettavasta aineesta välittämättä. Ne joilla kuukausipalkka oli noussut, olivat saaneet myös paljon lisätunteja entiseen verrattuna. Osalla bruttopalkka oli suoraan miinusmerkkinen, vaikkei sen pitänyt olla mahdollista, koska kenenkään palkan ei pitäisi ihanassa vuosityöaikamallissa laskea. Totuus on toki hieman toinen.

Itselleni on jäänyt myös mysteeriksi, millä tavalla vuosityöaikamalli parantaisi opettajien tasa-arvoisuutta. Kokeilumallissa ei ole oppituntikattoa, joten tämä voisi aiheuttaa epätasa-arvoa jopa eri opettajaryhmien sisällä. En usko, että luokanopettajaa naurattaa, kun viereisessä luokassa opettavalla on kolme oppituntia viikossa vähemmän, mutta hän tekee enemmän suunnittelutyötä lämmin kahvikupponen kädessään, joten he saavat samaa palkkaa työstään. Uskon, että opettajat pitävät edelleen luokassa tapahtuvaa opetusta työnsä kulmakivenä. Oppitunneilla pitäisi ehdottomasti olla kokeilumallissa jonkinlainen kerroin, mutta niin ei ole. Kaikki työ on siis samanarvoista, vaikka jokainen opetustyötä tekevä tietää, että haastavan opetusryhmän opettaminen on kuluttavampaa kuin esimerkiksi ilmiöiden suunnittelu. Jälkimmäinenkin on toki henkisesti raskasta, kun ymmärtää tekevänsä turhaa työtä.

On myös harhaanjohtavaa väittää, että vuosityöaikamallissa kaikesta tehdystä työstä maksetaan. Opettaja ei ole se, joka työtuntinsa päättää. Sen tekee esimies, joka on vastuussa koulun budjetista. Jotta tämä kaunis ajatus kaikesta tehdystä työstä maksamisesta olisi edes mahdollista, pitäisi osoittaa todella suuria lisäsatsauksia opettajien palkkoihin. Sellaisista en ole kuullut. Vuosityöaikamallia on perusteltu sillä, että osa opettajista ei ole tyytyväisiä opetusvelvollisuuteen perustuvaan palkkaukseen. Se on aivan varmasti totta, mutta yhtä selvää on myös se, että vuosityöaikamalli ei ole sitä, mitä opettajat haluavat. Sen huomaa jo siitä, että edes kokeiluun ei halua lähes kukaan lähteä. OAJ:n puolella pitäisi tämä ymmärtää.

]]>
2 http://juvehvilainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/254219-opettaja-lehti-jatkaa-mielenkiintoista-retoriikkaansa#comments Opettaja Peruskoulu Vuosityöaika Sun, 22 Apr 2018 09:23:08 +0000 Juho Vehviläinen http://juvehvilainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/254219-opettaja-lehti-jatkaa-mielenkiintoista-retoriikkaansa
Järvikalamureketta, perunaa, juureksia ja salaattia http://enkeliporsas.puheenvuoro.uusisuomi.fi/253611-jarvikalamureketta-perunaa-juureksia-ja-salaattia <p>Valittelin edellisessä blogikirjoituksessani, että Vantaalla käytetään kouluruuan raaka-aineina aivan liikaa ulkomaalaisia tuotteita kuten soijaa valtamerten takaa, ruotsalaista näkkileipää tai pastaa.</p><p><a href="http://enkeliporsas.puheenvuoro.uusisuomi.fi/253564-ruotsalaista-nakkileipaa-ja-pastaa-var-sa-god">http://enkeliporsas.puheenvuoro.uusisuomi.fi/253564-ruotsalaista-nakkileipaa-ja-pastaa-var-sa-god</a></p><p>Tänään oli aivan erilainen, suorastaan mieltä kohottava koululounas, kalamureketta, perunaa, juureksia ja salaattia. Kysyin kouluemännältämme, mistä kalamureke oli tehty. Se oli valmistettu suomalaisesta järvikalasta, ahventa, haukea ja särkeä.</p><p>Lounas, varsinkin mureke ja juurekset, olivat hyvin maukkaita. Kolmasluokkalaiset oppilaanikin pitivät murekkeesta, vaikka kaikista kalaruuista he eivät välttämättä pidä. Aivan kaikki oppilaat eivät tohtineet ottaa juureksia.&nbsp;</p><p>Kouluruokailussa lapsia opetetaan totuttelemaan monipuoliseen ruokavalioon ja erilaisiin ruokalajeihin. Myös pöytätavat ovat tärkeitä.</p><p>Ja tänään koululounas oli kotimaista alkuperää ruotsalaista näkkileipää lukuun ottamatta!</p><p>Five Stars - Outstanding</p><p><a href="https://schoolmeal.blogspot.fi/2018/04/fishloaf-with-potatoes-root-vegetables.html">https://schoolmeal.blogspot.fi/2018/04/fishloaf-with-potatoes-root-vegetables.html</a></p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Valittelin edellisessä blogikirjoituksessani, että Vantaalla käytetään kouluruuan raaka-aineina aivan liikaa ulkomaalaisia tuotteita kuten soijaa valtamerten takaa, ruotsalaista näkkileipää tai pastaa.

http://enkeliporsas.puheenvuoro.uusisuomi.fi/253564-ruotsalaista-nakkileipaa-ja-pastaa-var-sa-god

Tänään oli aivan erilainen, suorastaan mieltä kohottava koululounas, kalamureketta, perunaa, juureksia ja salaattia. Kysyin kouluemännältämme, mistä kalamureke oli tehty. Se oli valmistettu suomalaisesta järvikalasta, ahventa, haukea ja särkeä.

Lounas, varsinkin mureke ja juurekset, olivat hyvin maukkaita. Kolmasluokkalaiset oppilaanikin pitivät murekkeesta, vaikka kaikista kalaruuista he eivät välttämättä pidä. Aivan kaikki oppilaat eivät tohtineet ottaa juureksia. 

Kouluruokailussa lapsia opetetaan totuttelemaan monipuoliseen ruokavalioon ja erilaisiin ruokalajeihin. Myös pöytätavat ovat tärkeitä.

Ja tänään koululounas oli kotimaista alkuperää ruotsalaista näkkileipää lukuun ottamatta!

Five Stars - Outstanding

https://schoolmeal.blogspot.fi/2018/04/fishloaf-with-potatoes-root-vegetables.html

 

 

 

 

]]>
2 http://enkeliporsas.puheenvuoro.uusisuomi.fi/253611-jarvikalamureketta-perunaa-juureksia-ja-salaattia#comments Kouluruoka Peruskoulu ravinto Tue, 10 Apr 2018 13:51:54 +0000 Kai-Ari Lundell http://enkeliporsas.puheenvuoro.uusisuomi.fi/253611-jarvikalamureketta-perunaa-juureksia-ja-salaattia
Paljon melua Sanomalasta http://enkeliporsas.puheenvuoro.uusisuomi.fi/253521-paljon-melua-sanomalasta <p>8.4. HS</p><p><em><a href="https://www.hs.fi/paivanlehti/08042018/art-2000005633055.html">Vantaalla päätettiin kokeilla 75 oppilaan jättiryhmiä, nyt lapset istuvat koulussa kuulosuojaimet päässä &ndash; &rdquo;Melu on ajoittain ihan järkyttävää&rdquo;</a></em></p><p><em>Matematiikan opettaja&nbsp;Tiina Tynkkysellä&nbsp;on menossa tehtävänanto kello 9 aikaan harmaana perjantaiaamuna. On alkamassa Hämeenkylän koulun 9-luokkalaisten matematiikan tuplatunti vanhassa Sanomalan toimistotalossa Vantaan Martinlaaksossa.</em></p><p><em>Yläluokat ovat olleet siellä evakossa viime syksystä lähtien, ja pysyvät siellä ainakin vielä kaksi lukuvuotta, kunnes uusi koulurakennus valmistuu Hämeenkylään vanhalle tontille.</em></p><p><em>Oppilaat kuuntelevat keskittyneesti todennäköisyyslaskennan perusteita, ja alkavat sitten tehdä tehtäviä oppikirjan ja vihkon avulla. Tilanteessa ei näytä olevan mitään uutta tai merkillistä. Sähköisten opetusmateriaalien aikakaudella opetus näyttää jopa yllättävän perinteiseltä.</em></p><p><em>Erikoiseksi tilanteen tekee, että samassa aulatilassa on koolla jättimäinen ryhmä, yhteensä 75 oppilasta. Samalle oppitunnille osallistuvat kolmen luokan oppilaat ja heidän kolme matematiikan aineenopettajaansa.</em></p><p><em>Hämeenkylässä testataan nyt luonnossa niitä uusia oppimismenetelmiä, joita peruskoulun uudet opetussuunnitelmat edellyttävät. Haaste on huomattavan suuri, koska nyt ollaan tekemisissä teini-ikäisten kanssa.</em></p><p><em>* * *</em></p><p>Kannattaa linkata ja lukea Hesarin teksti kokonaan.</p><p>Hesarin artikkelin takia Facebookissa kirjoitellaan ja veistetään kovasti peistä Sanomalan väistötiloista ja uuden oppimiskäsityksen mukana tuomista ongelmista kuten työskentelyn aiheuttamasta hälystä, joka vaikuttaa monen oppilaan keskittymiskykyyn.&nbsp;</p><p>Hienoa, että Hesari on tehnyt aiheesta komean artikkelin. Hienoa, että artikkeli herättää keskustelua. Lehdistön tehtävä on herättää keskustelua. Niin pitääkin olla.</p><p>On myös todettava kuten valistuneet lukijani tietävätkin, että en ole uuden oppimiskäsityksen tai -ympäristön suurin ihailija inkluusiosta puhumattakaan.</p><p>Hämiksen suhteen en ole millään mittapuulla mitattuna puolueeton.&nbsp;</p><p>Kaikki viisi lastani ovat käyneet Hämistä, kolme ensimmäistä tosin Myyrmäen koulua, joka yhdistettiin Hämikseen, kun Hämeenkylän lukio lopetettiin ja Myyrmäkeen perustettiin iso Vaskivuoren lukio. Nuorin lapsistani on tällä hetkelläkin vielä Hämiksen ysiluokalla, viime vuonna siellä opiskeli nuorin poikani, joka nyt opiskelee Vaskiksessa.</p><p>Olen opettanut 32 vuotta Pähkinärinteen koulussa, josta olen lähettänyt monia ikäluokkia Hämeenkylän ja Kilterin yläkouluihin. Pääosin opetin viides- ja kuudesluokkalaisia. Tällä hetkellä Hämiksen yseillä on oppilaita, joita opetin kuusi vuotta. Seiskoilla on oppilaita, joita opetin vuoden. Nyt olen toista vuotta eläkkeellä, sijaistan edelleen, tavalla tai toisella opetin viime lukuvuonna kaikkia Hämiksen seiskoja.</p><p>Hämis on muutaman viime vuoden aikana toiminut pakkoraoissa. Ensin jouduttiin opiskelemaan myrkkytiloissa, koska koulussa oli vakavia sisäilmaongelmia, koulun yksi siipi laitettiin jäähylle. Kun koulu purettiin, Hämis joutui toimimaan peräti viidessä eri opetuspisteessä, joista yhdessä, Variston opetuspisteessä, oli vakavia sisäilmaongelmia.</p><p>Täksi lukuvuodeksi siirryttiin saman katon alle Sanomalan väistökouluun, joka saatiin hämmästyttävän nopeasti koulukuntoon. Tosin koulun pieni liikuntahalli saadaan valmiiksi vasta ensi lukuvuodeksi.</p><p>Nyt kovalla tohinalla suunnitellaan uutta Hämeenkylän koulurakennusta alkuperäisen koulun tontille. Koulun oppimisympäristöstä tulee uuden oppimismiskäsityksen mukainen. Akustiikkaan ja materiaaleihin panostetaan, jotta hälyä olisi mahdollisimman vähän. Väliseiniäkin pystytetään, joita Sanomalaan ei voitu riittävästi rakentaa. Juuri muuta en koulun suunnitelmista vielä tiedäkään.</p><p>Olen sijaistanut Sanomalassa muutamaan otteeseen äidinkielen ryhmässä, jossa on noin 75 oppilasta. Toisin kuin jossain väitetään, kyseessä ei ole yksi opetusryhmä, vaan ryhmä koostuu kolmesta eri luokasta. Paikalla on aina kolme äidinkielen opettajaa, usein myös erityisopettaja tai koulunkäyntiavustaja.</p><p>Kaikilla kerroilla, kun sijaistin, järjestys luokassa oli erinomainen. Joidenkin oppilaiden oppituntiin orientoituminen tuntien alussa ei toiminut, mutta samanlaista se on yläkouluissa muutenkin. Aluksi oppilaat ohjeistettiin, jonka jälkeen työskenneltiin joko tietokoneilla tai perinteiseen tapaan oppikirjaa käyttäen. Myös romaaneja luetettiin ja niitä analysoitiin joko yksin tai ryhmissä.</p><p>Kolme äidinkielen opettajaa kierteli luokissa ja ohjasi oppilaita. Erityisopettaja vei yhden tai useampia oppilaita erilliseen pienempään suljettuun opetustilaan. Jotkut oppilaat vetäytyivät rauhallisempaan soppeen yksin tai pienemmissä ryhmissä työskentelemään.</p><p>Päällisin puolin näytti siltä, että oppilaat työskentelivät hyvin oman tasonsa mukaan. Oletan, että perinteinen tapa opettaa on tehokkaampi esim. kieliopin tai oikeinkirjoituksen suhteen, mutta uusi tapa työskennellä voi olla luovempi kuin vanha perinteinen opetustapa.</p><p>Totta on, että Suomessa uuteen opetussuunnitelmaan, uuteen oppimiskäsitykseen ja -ympäristöön hypättiin tyhmänrohkeasti ja umpimähkään. Ensin olisi kannattanut kokeilla kuten nyt joissakin kouluissa kokeillaan vuosityöaikaa.&nbsp;</p><p>Vantaalla uuteen oppimisympäristöön haluttiin siirtyä nopeasti, koska haluttiin tehostaa koulutilojen käyttöä. Vantaa kasvaa nopeasti, eikä kouluja keritä rakentaa kasvun kanssa samaan tahtiin. Uusi oppimisympäristö tarkoittaa, että perinteinen luokkiin pohjautuva tilanjako ei ole enää oleellista, vaan opetustiloiksi voidaan ottaa käytävät ja ruokasalit tai vaikkapa portaiden aluset.</p><p>Hämiksen oppimistuloksista en pysty sanomaan mitään, en tiedä oppivatko oppilaat paremmin tai huonommin kuin ennen.</p><p>Joissakin oppiaineissa ei ole oppikirjoja, koska vanhoja homekirjoja ei voitu tietenkään väistökouluun rahdata. Uusia tietokoneita piti hankkia. Koulun rahat eivät riittäneet kaikkeen, kaupungin tietenkin olisi pitänyt satsata rahaa myös oppikirjoihin. Nyt Hämis jätettiin yksin. Jotkut ovat ostaneet lapsilleen joitakin oppikirjoja itse, mikä ei ollenkaan ole hyvä asia, koska peruskoulun pitää olla lapsille ilmainen ja kaikille tasa-arvoinen.</p><p>Uuden oppimiskäsityksen mukainen työskentely ei välttämättä sovellu kaikille lapsille kuten koulun erityisopettaja Jarmo Salovaara Hesarin artikkelissa realistisesti toteaa. Kaikki lapset eivät ole luonteeltaan oma-aloitteisia, ennen kaikkea erityisoppilaat ovat riskivyöhykkeessä. Kaiken kukkuraksi Vantaalla aloitettiin inkluusio etunenässä koko Suomessa. Erityisopetuksen osaamiskeskukset hajotettiin, ja erityisopettajat ripoteltiin tavallisiin kouluihin ikään kuin apuopettajiksi.</p><p>Uuden oppimiskäsityksen mukainen työskentely tuottaa hälyä, koska usein toimitaan ryhmissä ja liikutaan paikasta toiseen. Ainakin alakouluissa on oppilaita, joille ko. työskentely ei sovi lainkaan. Jotkut oppilaat voivat mennä vaikkapa portaiden alle työskentelemään. He voivat alkaa pelailla aivan muita pelejä kuin oppimispelit heti, kun opettajan valvova silmä välttää.</p><p>Pitää kumminkin muistaa, että työskentelyn tuoma häly on aivan eri asia kuin esim. häiriköiden tuottama melu. Käsi sydämellä, sijaistaessani en nähnyt häirikön häirikköä. Oppilaat työskentelivät rauhallisesti yksin tai ryhmissä. Sitä en tietenkään väitä, että joka tilanteessa olisi näin, sillä olen kyllä jutellut asioista mm. tyttäreni kanssa.</p><p>Aivan tunnin alussa kuulin joiltakin oppilailta pari v-alkuista sanaa, mikä ei yläkoulussa ole mitenkään tavatonta. Kun hommiin ryhdyttiin, oppilaat tasaantuivat. Päällepäin katsottuna oppilaat vaikuttivat motivoituneilta.</p><p>Uuden oppimiskäsityksen suurimpia häviäjiä ovat erityisoppilaat ja&nbsp;<em>bubbling under</em>&nbsp;-oppilaat, jotka jäävät paitsi laaja-alaisen erityisopettajan (ent. lukiopettaja) opetusta. Häviäjiä ovat myös oppilaat, joilla on keskittymisvaikeuksia.</p><p>Joillekin oppilaille on aivan sama, millä tavalla opiskellaan, he oppivat kuitenkin.</p><p>Uuden oppimiskäsityksen suurimpia voittajia ovat olleet koulukaluste- ja tietotekniikkafirmat. Vuoden 2016 suurimman kurssiloikan Helsingin Pörssissä teki&nbsp;<a href="https://www.tekniikkatalous.fi/talous_uutiset/porssi/helsingin-porssivuosi-2016-tassa-suurimmat-nousijat-ja-jyrkimmat-laskijat-6611522">kalusteyhtiö Martela</a>, joka toimitti uuden oppimisympäristön mukaisia kalusteita kouluihin rekkakaupalla.</p><p>Kaluste- ja opetusteknologiafirmoille uuden oppimiskäsityksen mukainen oppimisympäristön yleistyminen kouluissa oli mieletön onnenpotku. Kaiken maailman vaahtomuovituoleja kaupitellaan kouluihin roimaan ylihintaan, ja kouluthan ostavat. Tietotekniikkaa joudutaan uusimaan tavan takaa.</p><p>Erittäin mielenkiinnolla odotan, kun saan käteeni uuden Hämiksen lopulliset suunnitelmat. On aivan varmaa, että sinnittelen sijaismaikkana ainakin siihen saakka, kunnes pääsen opettamaan uuden Hämiksen tiloissa. Sitä ennen Vantaalle valmistuu uuden oppimiskäsityksen mukaisesti suunniteltu Rajatorpan alakoulu kotikonnuilleni Vapaalaan.&nbsp;</p><p>Olen jutellut monen Hämiksen maikan kanssa ja kysellyt heiltä, mitä mieltä he ovat uuden oppimiskäsityksen mukana tuodusta oppimisympäristöstä ja miltä tuntuu opettaa Sanomalassa. Valtaosa opettajista piti muutosta myönteisenä, yhdessä suunnitellaan ja taakkaa jaetaan. Aikaa yhteissuunnitteluun on tietenkin liian vähän. Toivottavasti opettajien mahdollinen vuosityöaikaan siirtyminen poistaa tämän epäkohdan. Vuosityöaikamalli sopii erinomaisesti juuri yläkouluun. Sääli, että kuulemani mukaan yksikään vantaalainen yläkoulu ei lähde mukaan vuosityöaikakokeiluun.</p><p>Tällä hetkellä opettajat saavat palkkansa pääosin pidetyistä oppitunneista.</p><p>Kukaan ei ole väittänyt, että Sanomala oppimisympäristönä olisi täydellinen. En epäile yhtään, etteikö melu olisi ajoittain järkyttävää kuten kokenut matematiikan opettaja Tiina Tynkkynen yllä totesi.&nbsp;</p><p>Rehtori Pasi Majasaari on joutunut tahtomattaan tulilinjalle ja arvostelu ajoittain on ollut kohtuuttoman kovaa. Pitää muistaa, että rehtorit ovat kuitenkin palkollisia, renkejä, eivät he rakentele tai korjaile kouluja tai määräile määrahojen suuruuksia.&nbsp;</p><p>Olen ollut töissä maikkana Vantaalla v. 1980 alkaen. Yksikään rehtori ei ole joutunut vastaavaan polkkaan kuin Majasaari.&nbsp;</p><p>Hän yhdisti kahden yläkoulun opettajat, Hämiksen ja Myyrmäen koulun yläkoulut. Tehtävä ei ollut maailman kiitollisin, kun piti yhdistää kahden eri koulun toimintakulttuurit.</p><p>Majasaari oli mukana suunnittelemassa puretun Hämiksen koulurakennuksen peruskorjausta. Kaikki näytti päällisin puolin hienolta, mutta kuten monessa kouluremontissa, tuloksena oli homekoulu.&nbsp;</p><p><a href="https://www.rakennuslehti.fi/2015/10/vantaalla-vain-yksi-26sta-hometalon-tiivistyskorjauksesta-onnistui/">Vantaalla vain yksi 26:sta hometalon tiivistyskorjauksista onnistui (Rakennuslehti 9.10.2015)</a></p><p>Muutaman vuoden piti miettiä, kuinka homekoulussa elellään. Viime vuonna toimittiin viidessä eri opetuspisteessä. Sitten piti suunnitella Sanomala, ja kuinka siellä opiskellaan. Nyt suunnitellaan uutta Hämistä.&nbsp;</p><p>Näillä näkymin uusi uljas Hämis valmistuu v. 2020. Majasaari saa johtaa kouluaan uudessa koulurakennuksessa muutaman vuoden ennen eläkkeelle lähtöään.</p><p>Hämeenkylän koulu valittiin&nbsp;<a href="https://www.vantaansanomat.fi/artikkeli/220411-hameenkylan-koulu-valittiin-vuoden-kouluksi">Suomen vuoden kouluksi v. 2014</a>.</p><p>On oikein, että arvostelun kärki suunnataan politiikkoihin ja kaupungin johtaviin virkamiehiin. Lopulliset päätökset tehdään aina valtuustosaleissa ja kaupunginjohtajien kammioissa.</p><p><a href="https://properuskoulu.blogspot.fi/2018/04/paljon-melua-sanomalasta.html">https://properuskoulu.blogspot.fi/2018/04/paljon-melua-sanomalasta.html</a></p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> 8.4. HS

Vantaalla päätettiin kokeilla 75 oppilaan jättiryhmiä, nyt lapset istuvat koulussa kuulosuojaimet päässä – ”Melu on ajoittain ihan järkyttävää”

Matematiikan opettaja Tiina Tynkkysellä on menossa tehtävänanto kello 9 aikaan harmaana perjantaiaamuna. On alkamassa Hämeenkylän koulun 9-luokkalaisten matematiikan tuplatunti vanhassa Sanomalan toimistotalossa Vantaan Martinlaaksossa.

Yläluokat ovat olleet siellä evakossa viime syksystä lähtien, ja pysyvät siellä ainakin vielä kaksi lukuvuotta, kunnes uusi koulurakennus valmistuu Hämeenkylään vanhalle tontille.

Oppilaat kuuntelevat keskittyneesti todennäköisyyslaskennan perusteita, ja alkavat sitten tehdä tehtäviä oppikirjan ja vihkon avulla. Tilanteessa ei näytä olevan mitään uutta tai merkillistä. Sähköisten opetusmateriaalien aikakaudella opetus näyttää jopa yllättävän perinteiseltä.

Erikoiseksi tilanteen tekee, että samassa aulatilassa on koolla jättimäinen ryhmä, yhteensä 75 oppilasta. Samalle oppitunnille osallistuvat kolmen luokan oppilaat ja heidän kolme matematiikan aineenopettajaansa.

Hämeenkylässä testataan nyt luonnossa niitä uusia oppimismenetelmiä, joita peruskoulun uudet opetussuunnitelmat edellyttävät. Haaste on huomattavan suuri, koska nyt ollaan tekemisissä teini-ikäisten kanssa.

* * *

Kannattaa linkata ja lukea Hesarin teksti kokonaan.

Hesarin artikkelin takia Facebookissa kirjoitellaan ja veistetään kovasti peistä Sanomalan väistötiloista ja uuden oppimiskäsityksen mukana tuomista ongelmista kuten työskentelyn aiheuttamasta hälystä, joka vaikuttaa monen oppilaan keskittymiskykyyn. 

Hienoa, että Hesari on tehnyt aiheesta komean artikkelin. Hienoa, että artikkeli herättää keskustelua. Lehdistön tehtävä on herättää keskustelua. Niin pitääkin olla.

On myös todettava kuten valistuneet lukijani tietävätkin, että en ole uuden oppimiskäsityksen tai -ympäristön suurin ihailija inkluusiosta puhumattakaan.

Hämiksen suhteen en ole millään mittapuulla mitattuna puolueeton. 

Kaikki viisi lastani ovat käyneet Hämistä, kolme ensimmäistä tosin Myyrmäen koulua, joka yhdistettiin Hämikseen, kun Hämeenkylän lukio lopetettiin ja Myyrmäkeen perustettiin iso Vaskivuoren lukio. Nuorin lapsistani on tällä hetkelläkin vielä Hämiksen ysiluokalla, viime vuonna siellä opiskeli nuorin poikani, joka nyt opiskelee Vaskiksessa.

Olen opettanut 32 vuotta Pähkinärinteen koulussa, josta olen lähettänyt monia ikäluokkia Hämeenkylän ja Kilterin yläkouluihin. Pääosin opetin viides- ja kuudesluokkalaisia. Tällä hetkellä Hämiksen yseillä on oppilaita, joita opetin kuusi vuotta. Seiskoilla on oppilaita, joita opetin vuoden. Nyt olen toista vuotta eläkkeellä, sijaistan edelleen, tavalla tai toisella opetin viime lukuvuonna kaikkia Hämiksen seiskoja.

Hämis on muutaman viime vuoden aikana toiminut pakkoraoissa. Ensin jouduttiin opiskelemaan myrkkytiloissa, koska koulussa oli vakavia sisäilmaongelmia, koulun yksi siipi laitettiin jäähylle. Kun koulu purettiin, Hämis joutui toimimaan peräti viidessä eri opetuspisteessä, joista yhdessä, Variston opetuspisteessä, oli vakavia sisäilmaongelmia.

Täksi lukuvuodeksi siirryttiin saman katon alle Sanomalan väistökouluun, joka saatiin hämmästyttävän nopeasti koulukuntoon. Tosin koulun pieni liikuntahalli saadaan valmiiksi vasta ensi lukuvuodeksi.

Nyt kovalla tohinalla suunnitellaan uutta Hämeenkylän koulurakennusta alkuperäisen koulun tontille. Koulun oppimisympäristöstä tulee uuden oppimismiskäsityksen mukainen. Akustiikkaan ja materiaaleihin panostetaan, jotta hälyä olisi mahdollisimman vähän. Väliseiniäkin pystytetään, joita Sanomalaan ei voitu riittävästi rakentaa. Juuri muuta en koulun suunnitelmista vielä tiedäkään.

Olen sijaistanut Sanomalassa muutamaan otteeseen äidinkielen ryhmässä, jossa on noin 75 oppilasta. Toisin kuin jossain väitetään, kyseessä ei ole yksi opetusryhmä, vaan ryhmä koostuu kolmesta eri luokasta. Paikalla on aina kolme äidinkielen opettajaa, usein myös erityisopettaja tai koulunkäyntiavustaja.

Kaikilla kerroilla, kun sijaistin, järjestys luokassa oli erinomainen. Joidenkin oppilaiden oppituntiin orientoituminen tuntien alussa ei toiminut, mutta samanlaista se on yläkouluissa muutenkin. Aluksi oppilaat ohjeistettiin, jonka jälkeen työskenneltiin joko tietokoneilla tai perinteiseen tapaan oppikirjaa käyttäen. Myös romaaneja luetettiin ja niitä analysoitiin joko yksin tai ryhmissä.

Kolme äidinkielen opettajaa kierteli luokissa ja ohjasi oppilaita. Erityisopettaja vei yhden tai useampia oppilaita erilliseen pienempään suljettuun opetustilaan. Jotkut oppilaat vetäytyivät rauhallisempaan soppeen yksin tai pienemmissä ryhmissä työskentelemään.

Päällisin puolin näytti siltä, että oppilaat työskentelivät hyvin oman tasonsa mukaan. Oletan, että perinteinen tapa opettaa on tehokkaampi esim. kieliopin tai oikeinkirjoituksen suhteen, mutta uusi tapa työskennellä voi olla luovempi kuin vanha perinteinen opetustapa.

Totta on, että Suomessa uuteen opetussuunnitelmaan, uuteen oppimiskäsitykseen ja -ympäristöön hypättiin tyhmänrohkeasti ja umpimähkään. Ensin olisi kannattanut kokeilla kuten nyt joissakin kouluissa kokeillaan vuosityöaikaa. 

Vantaalla uuteen oppimisympäristöön haluttiin siirtyä nopeasti, koska haluttiin tehostaa koulutilojen käyttöä. Vantaa kasvaa nopeasti, eikä kouluja keritä rakentaa kasvun kanssa samaan tahtiin. Uusi oppimisympäristö tarkoittaa, että perinteinen luokkiin pohjautuva tilanjako ei ole enää oleellista, vaan opetustiloiksi voidaan ottaa käytävät ja ruokasalit tai vaikkapa portaiden aluset.

Hämiksen oppimistuloksista en pysty sanomaan mitään, en tiedä oppivatko oppilaat paremmin tai huonommin kuin ennen.

Joissakin oppiaineissa ei ole oppikirjoja, koska vanhoja homekirjoja ei voitu tietenkään väistökouluun rahdata. Uusia tietokoneita piti hankkia. Koulun rahat eivät riittäneet kaikkeen, kaupungin tietenkin olisi pitänyt satsata rahaa myös oppikirjoihin. Nyt Hämis jätettiin yksin. Jotkut ovat ostaneet lapsilleen joitakin oppikirjoja itse, mikä ei ollenkaan ole hyvä asia, koska peruskoulun pitää olla lapsille ilmainen ja kaikille tasa-arvoinen.

Uuden oppimiskäsityksen mukainen työskentely ei välttämättä sovellu kaikille lapsille kuten koulun erityisopettaja Jarmo Salovaara Hesarin artikkelissa realistisesti toteaa. Kaikki lapset eivät ole luonteeltaan oma-aloitteisia, ennen kaikkea erityisoppilaat ovat riskivyöhykkeessä. Kaiken kukkuraksi Vantaalla aloitettiin inkluusio etunenässä koko Suomessa. Erityisopetuksen osaamiskeskukset hajotettiin, ja erityisopettajat ripoteltiin tavallisiin kouluihin ikään kuin apuopettajiksi.

Uuden oppimiskäsityksen mukainen työskentely tuottaa hälyä, koska usein toimitaan ryhmissä ja liikutaan paikasta toiseen. Ainakin alakouluissa on oppilaita, joille ko. työskentely ei sovi lainkaan. Jotkut oppilaat voivat mennä vaikkapa portaiden alle työskentelemään. He voivat alkaa pelailla aivan muita pelejä kuin oppimispelit heti, kun opettajan valvova silmä välttää.

Pitää kumminkin muistaa, että työskentelyn tuoma häly on aivan eri asia kuin esim. häiriköiden tuottama melu. Käsi sydämellä, sijaistaessani en nähnyt häirikön häirikköä. Oppilaat työskentelivät rauhallisesti yksin tai ryhmissä. Sitä en tietenkään väitä, että joka tilanteessa olisi näin, sillä olen kyllä jutellut asioista mm. tyttäreni kanssa.

Aivan tunnin alussa kuulin joiltakin oppilailta pari v-alkuista sanaa, mikä ei yläkoulussa ole mitenkään tavatonta. Kun hommiin ryhdyttiin, oppilaat tasaantuivat. Päällepäin katsottuna oppilaat vaikuttivat motivoituneilta.

Uuden oppimiskäsityksen suurimpia häviäjiä ovat erityisoppilaat ja bubbling under -oppilaat, jotka jäävät paitsi laaja-alaisen erityisopettajan (ent. lukiopettaja) opetusta. Häviäjiä ovat myös oppilaat, joilla on keskittymisvaikeuksia.

Joillekin oppilaille on aivan sama, millä tavalla opiskellaan, he oppivat kuitenkin.

Uuden oppimiskäsityksen suurimpia voittajia ovat olleet koulukaluste- ja tietotekniikkafirmat. Vuoden 2016 suurimman kurssiloikan Helsingin Pörssissä teki kalusteyhtiö Martela, joka toimitti uuden oppimisympäristön mukaisia kalusteita kouluihin rekkakaupalla.

Kaluste- ja opetusteknologiafirmoille uuden oppimiskäsityksen mukainen oppimisympäristön yleistyminen kouluissa oli mieletön onnenpotku. Kaiken maailman vaahtomuovituoleja kaupitellaan kouluihin roimaan ylihintaan, ja kouluthan ostavat. Tietotekniikkaa joudutaan uusimaan tavan takaa.

Erittäin mielenkiinnolla odotan, kun saan käteeni uuden Hämiksen lopulliset suunnitelmat. On aivan varmaa, että sinnittelen sijaismaikkana ainakin siihen saakka, kunnes pääsen opettamaan uuden Hämiksen tiloissa. Sitä ennen Vantaalle valmistuu uuden oppimiskäsityksen mukaisesti suunniteltu Rajatorpan alakoulu kotikonnuilleni Vapaalaan. 

Olen jutellut monen Hämiksen maikan kanssa ja kysellyt heiltä, mitä mieltä he ovat uuden oppimiskäsityksen mukana tuodusta oppimisympäristöstä ja miltä tuntuu opettaa Sanomalassa. Valtaosa opettajista piti muutosta myönteisenä, yhdessä suunnitellaan ja taakkaa jaetaan. Aikaa yhteissuunnitteluun on tietenkin liian vähän. Toivottavasti opettajien mahdollinen vuosityöaikaan siirtyminen poistaa tämän epäkohdan. Vuosityöaikamalli sopii erinomaisesti juuri yläkouluun. Sääli, että kuulemani mukaan yksikään vantaalainen yläkoulu ei lähde mukaan vuosityöaikakokeiluun.

Tällä hetkellä opettajat saavat palkkansa pääosin pidetyistä oppitunneista.

Kukaan ei ole väittänyt, että Sanomala oppimisympäristönä olisi täydellinen. En epäile yhtään, etteikö melu olisi ajoittain järkyttävää kuten kokenut matematiikan opettaja Tiina Tynkkynen yllä totesi. 

Rehtori Pasi Majasaari on joutunut tahtomattaan tulilinjalle ja arvostelu ajoittain on ollut kohtuuttoman kovaa. Pitää muistaa, että rehtorit ovat kuitenkin palkollisia, renkejä, eivät he rakentele tai korjaile kouluja tai määräile määrahojen suuruuksia. 

Olen ollut töissä maikkana Vantaalla v. 1980 alkaen. Yksikään rehtori ei ole joutunut vastaavaan polkkaan kuin Majasaari. 

Hän yhdisti kahden yläkoulun opettajat, Hämiksen ja Myyrmäen koulun yläkoulut. Tehtävä ei ollut maailman kiitollisin, kun piti yhdistää kahden eri koulun toimintakulttuurit.

Majasaari oli mukana suunnittelemassa puretun Hämiksen koulurakennuksen peruskorjausta. Kaikki näytti päällisin puolin hienolta, mutta kuten monessa kouluremontissa, tuloksena oli homekoulu. 

Vantaalla vain yksi 26:sta hometalon tiivistyskorjauksista onnistui (Rakennuslehti 9.10.2015)

Muutaman vuoden piti miettiä, kuinka homekoulussa elellään. Viime vuonna toimittiin viidessä eri opetuspisteessä. Sitten piti suunnitella Sanomala, ja kuinka siellä opiskellaan. Nyt suunnitellaan uutta Hämistä. 

Näillä näkymin uusi uljas Hämis valmistuu v. 2020. Majasaari saa johtaa kouluaan uudessa koulurakennuksessa muutaman vuoden ennen eläkkeelle lähtöään.

Hämeenkylän koulu valittiin Suomen vuoden kouluksi v. 2014.

On oikein, että arvostelun kärki suunnataan politiikkoihin ja kaupungin johtaviin virkamiehiin. Lopulliset päätökset tehdään aina valtuustosaleissa ja kaupunginjohtajien kammioissa.

https://properuskoulu.blogspot.fi/2018/04/paljon-melua-sanomalasta.html

]]>
5 http://enkeliporsas.puheenvuoro.uusisuomi.fi/253521-paljon-melua-sanomalasta#comments Peruskoulu Uusi oppimisympäristö Vantaa Sun, 08 Apr 2018 18:03:13 +0000 Kai-Ari Lundell http://enkeliporsas.puheenvuoro.uusisuomi.fi/253521-paljon-melua-sanomalasta
Milloin alkaa kampanjat koulu- ja some-kiusaamista vastaan? http://kimmohoikkala.puheenvuoro.uusisuomi.fi/252887-milloin-alkaa-kampajat-koulu-ja-some-kiusaamista-vastaan <p>Aletaan suorapommitus kiusaajia vastaan vai olemmeko niin nynnyjä ettemme mitään keksi? Keksin jo hyvät hashtagit:</p><p>#PeruskouluToo</p><p>#SOMETOO</p><p>Lisäksi voisi perustaa myös hashtagin puolustusvoimissa tapahtunutta kiusaamista vastaan:</p><p>#InttiToo</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Aletaan suorapommitus kiusaajia vastaan vai olemmeko niin nynnyjä ettemme mitään keksi? Keksin jo hyvät hashtagit:

#PeruskouluToo

#SOMETOO

Lisäksi voisi perustaa myös hashtagin puolustusvoimissa tapahtunutta kiusaamista vastaan:

#InttiToo

]]>
6 http://kimmohoikkala.puheenvuoro.uusisuomi.fi/252887-milloin-alkaa-kampajat-koulu-ja-some-kiusaamista-vastaan#comments Kiusaaminen koulukiusaaminen Peruskoulu Sosiaalinen media Mon, 26 Mar 2018 13:24:49 +0000 Kimmo Hoikkala http://kimmohoikkala.puheenvuoro.uusisuomi.fi/252887-milloin-alkaa-kampajat-koulu-ja-some-kiusaamista-vastaan