Puolustusvoimauudistus: Helsingin varuskunta
Puolustusvoimauudistuksen murheiden keskellä on jäänyt vähemmälle huomiolle mahdolliset muutokset Helsingin varuskunnassa. Nyt Helsingin puolustamisesta ottaa kokonaisvaltaisesti vastuun Kaartin jääkärirykmentti, pääkaupunkiseudun puolustukseen erikoistunut joukko-osasto.
Toki sotilasläänin lakkauttamisen myötä rykmentin tehtävät, tilat ja henkilöstömäärä tulevat uuden tilanteen mukaisiksi, mutta on tärkeää, että johtosuhteet selkiintyvät entisestään. Erinomainen päätös.
Rykmentille myös alistetaan koko Uudenmaan asevelvollisuusasioiden hoitaminen, kun Raaseporin ja Tuusulan aluetoimistot lakkautetaan ja niiden tehtävät ja osa henkilöstöstä siirretään Kaartin jääkärirykmentiin.
Etelä-Suomen huoltorykmentin lakkauttamisen myötä Kaartin jääkärirykmentti ottaa myös vastuulleen alueen huoltokeskuksen. Ehkä tämäkin lisäys näkyy rykmentin henkilöstövahvuudessa ja logistiikka-alan ammattilaisten kohdentamisessa.
Urheilukoulun siirtämistä Sandikseen väläyteltiin puolustusvoimauudistuksen esittelytilaisuuksissa. Paluu juurilleen. Ei paha hanke sekään.
Toivotan viisautta ja voimia Kaartin jääkärirykmentin nuorekkaalle päällystölle rakentaa lyhyessä ajassa uudet tehtävät ja hypätä sotilasläänin jättämiin suuriin saappaisiin.
Maanpuolustuskorkeakoulun saamat huippuarvosanat muiden yliopistojen tekemässä laatuarvioinnissa, Hyrylässä olevan Puolustusvoimien kansainvälisen keskuksen liittäminen korkeakouluun ja Tuusulassa olevan Koulutus- ja kehittämiskeskuksen irrottaminen uudistuksessa Maanpuolustuskorkeakoulusta mahdollistavat sotilasyliopiston entistä tehokkaamman paneutumisen puolustusvoimien, rajavartiolaitoksen ja myös muiden turvallisuusviranomaisten akateemisen päällystön kouluttamiseen.
Muutoinkin Santahaminan kehittyminen monialaiseksi eri turvallisuus- ja pelastusviranomaisten koulutuspaikaksi ja yhteistoimintaharjoitusten paikalliseksi tukikohdaksi on hyvä osoitus Helsingin sotilasläänin esikunnan ja sen seuraajan, nyt lakkautettavan Etelä-Suomen sotilasläänin esikunnan työstä viranomaisyhteistyön edistäjänä.
Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!
"Nyt Helsingin puolustamisesta ottaa kokonaisvaltaisesti vastuun Kaartin jääkärirykmentti, pääkaupunkiseudun puolustukseen erikoistunut joukko-osasto."
Voi hyvä ystävä, älä nyt viitsi. Helsingin puolustamisessa jollain pahaisella jääkärirykmentillä ei ole mitään merkitystä.
Helsingin puolustamiseen tarvitaan tehokas ilmavalvonta ja paljon ohjuksia. Miehiä siihen ei tarvita yhtään. Hyrylä olisi ollut parenpi paikka jääkärirykmentin sijoituspaikaksi, kuin Santahamina. Ja luulenpa että tiedät sen itsekin.
Jaakko, väärässä olet. Toki ohjuspuolustus tarvitaan, ja onneksi siihen on varauduttu myös Sandiksesta käsin. Koska tiedät asioista paljon, niin myös tiedät, mihin kaupunkijääkärijoukot ovat nimensä mukaisesti tarkoitettu. Kyseisenkaltaisen koulutuksen tarve on kasvavaa eri maiden armeijoissa, niin Suomessakin.
Jo aiemmin on Kaartin jääkärirykmentti valmistautunut pääkaupunkiseudun puolustustehtävään sotilasläänin alaisuudessa. Nyt kyseinen johtoporras lakkautetaan ja vastuu siirtyy rykmentille.
Ajatuksesi vain ilmataisteluin käytävästä sodasta ei ole tätä päivää. Vai voitko kertoa aiheesta esimerkin?
Mitä Hyrylään tulee, nii se on buukattu pois intin käytöstä. Aluetta kaavoitetaan täyttä häkää Tuusulan uudeksi asuin- ja virkistysalueeksi. Hyvä lisä kasvun lisäämiseksi Tuusulan, Jrvenpään ja Keravan suuntaan.
Hyrylä on buukattu pois intin käytöstä, koska luovuitte siitä. Tuusulan kunta ei olisi halunnut menettää varuskuntaa, sen tiedän varmasti, kun olen jutellut heidän kanssaan.
Oletko katsonut karttaa? Miten ihmeessä Helsinkiä voisivat uhata minkään vihollismaan joukot? Viro on jo Natomaa, eikö sitä upseerit vielä ole huomanneet. Tuskinpa sieltä hirveästi miehitysjoukkoja tänne tulisi.
Itäräjalle on yli 300km. Siinä välissä on Karjalan prikaati, jolle (käsitykseni mukaan) tämän alueen puolustaminen on annettu.
Helsinkiä voivat ensi-iskussa uhata vain vikollisen ilmavoimat. Ja jos nyt puhutaan konventionaalisesta sodankäynnistä. Ydiaseita vastaa Suomea ja Helsinkiä ei suojaa muu, kuin Nato. Se antaisi pelotteen ja nostaisi huomattavasti kynnystä edes uhkailla meitä.
Jahas Jaakko, kukakohan se Bagdadissa käveli, tai Tbilisissä tai Tripolissa?
Julkaisen Jaakolle ja muille tarkemman vastauksen ensi kesänä julkaistavassa kirjassa Santahamina - sinivalkoinen saari.
Jaakko ihan kaikella ystyvyydellä kumpikohan tietää noista asioista paremmin? et ainakaan sinä.
Lienee tässäkin syytä muistuttaa meille sivilisteille, ettei Kaartin Jääkärirykmentti (KAARTJR)hoida Helsingin alueen maapuolustusta varusmiesjoukoin, vaan reservistä perustettavilla joukoilla.
Rykmentin "pahainen" rauhan ajan vahvuus on sitten monen tekijän tulo, joista eräs keskeinen on koulutustavoite: kuinka monta kaupunkijääkäriyksikköä ym. rykmentin on tuotettava.
Aselajijoukot (tykistö-, pioneeri- jne.) tuotetaan Helsingin alueen puolustusta varten muualla kuin KAARTJR:ssä.
Rykmentille on annettu tehtäväksi erikoistua niihin joukkoihin ja tehtäviin, joita ei voida kouluttaa muualla kuin Helsingissä.
Näin on Veikko, kehitys on ollut hyvää. Kaartin joukkotuotanto sijoitetaan suoraan pääkaunkiseudun yksiköihin. Valmiusyhtymissä koulutetaan sotilaita mekanisoituihin joukkoihin, joita valmistaudutaan käyttämään tilanteen mukaan pohjoisessa, lännessä, etelässä tai idässä. Toki valmistautumissuuntansa on kullakin.
Kävikö tässä niin, että muun rytinän sivussa saatiin "toisaalla" toteutettua sellaisia laatikkoleikkien uudelleenryhmittämisharjoituksia joita oltaisiin haluttu tehdä muutenkin, ja joilla homma saadaan vastaamaan nykyisiä puolustuksellisia ja puolustuksen kehittämisen vaatimuksia?
Paikalliset koulutusjoukko-osastojen lakkautusesitykset ovat vieneet kaiken huomion siltä, että toinen mokoma pannaan sileäksi eritasoisia esikuntia ja vastaavia orgaaneja. Saattapa henkilöstövahvuus mennnä ylikin, mutta tästä en ole varma.
Historiallisesti ei ole kummaa, että joukko-osastoja lakkautetaan, niin on tehty läpi vuosikymmenten. Mutta puuttuminen näin totaalisesti sotilasläänijärjestelmään on todella suurta, kuten myös, että joukko-osastot sijoitetaan suoraan aselajiesikuntien alaisuuteen. Näin taisi olla viimeksi kesällä 1918, ennen kuin divisioonaorganisaatio vakiintui.
En muista ennen nähneeni missään organisaatiomuutosta, jossa mentäisiin johdon supistukset etunenässä. Täydet pisteet tuosta. Muutenkin uudistus näyttäisi menevän melkein liiankin tehokkaasti, asiapohjalta ja koko puolustuksen intressien mukaan.
Pari pientä ehdotuksesta poikkeavaakin ajatusta olisi, mutta en sotke niitä tähän, kun koko hankkeen yleislinja on niin ryhdikäs ja vastuuntuntoinen. Tiedotustilaisuudessa poliitikot näyttivät olevan jopa vähän ihmeissään, kun Puheloinen otti koko kuorman kantaakseen. Harvinaisen helppo säästötoimenpide heille - ehkä vähän liiankin helppo.
Näin on käynyt, juuri kuten toteat: mennään johdon supistukset edellä. Sama linja saattaisi toimia muuallakin valtionhallinnossa. Keskijohto on paisunut muualla aivan valtavasti.
Mitä muutoksen tehokkuuteen ja linjakkuuteen tulee, niin sotilaat taitavat olla ainut ammattiryhmä Suomessa, joka on koulutettu laatimaan uusia kokoonpanoja tehtävän ja tlanteen mukaan. Käsite taistelujaotus tarkoittaa sitä ja sen muodostamista opetaan kadetista alkaen, aiemminkin.
Keskeinen osa muutoksia on todellakin jäänyt huomiotta:
Kaikki sotilasläänit lakkautetaan ja tehtävät siirretään osin maavoimien esikuntaan ja osin joukko-osastoille ja niiden 12:lle aluetoimistolle.
Kaikki aluejärjestön toimet siirtynevät joukko-osastoille. Muutos on radikaali.
> Sama linja saattaisi toimia muuallakin valtionhallinnossa.
Vaikka kannatan byrokratian purkamista, olen ajatellut usein, että jonkun byrokratianpurkuviraston voisi kyllä perustaa. Näiden kokemusten perusteella totean, että tuollaista laitosta ei onneksi tarvitakaan, sillä purkuhommat voi antaa puolustusvoimien tehtäväksi. Hyökätään seuraavaksi siviilipuolen kimppuun. Koska puolustusvoimat kykenevät jopa supistamaan ja järkeistämään omaa toimintaansa, muiden hallinnonalojen järkeistämisen luulisi olevan sille piece of cake. Koko Suomi ja veronmaksajat kiittävät. Palkinnoksi työstä hankkeen tuloksena jää vähän lisää rahaa puolustukseenkin.
Kyllä, mutta ollakseni johdonmukainen, totean, että supistamissuunnitelman tulee virasto laatia itse, koska siellä pitää olla aito substanssiosaaminen asiassa.
Jäin tässä vielä miettimään Timon kommenttia "rytinässä" ja "laatikkoleikissä". Nyt pohdittuani tilannetta hetken sanoisin, että kyse oli annettujen resurssien, siis sen puutteen, uusjaosta. Ja siinä tuloksen saavuttamiseen ei olisi riittänyt joukko-osastojen lakkauttamiset ja vekslaamiset. Sinänsä läänien lakkauttaminen ei ole uutta auringon alla, siitä on puhuttu jo vuosia.
Todellisuudessa Timo osuu nalunakuntaan "ryhmittämisharjoituksessa", kun katsotaan hieman taaksepäin,sillä siltähän se näyttää: maanpuolustusalueen esikunnat on perustettu ja lakkautettu; sotilasläänien rajoja on vekslailtu; niiden operatiivista johtamisroolia muutettu; yms. Mutta tässä yhteydessä täytyy todeta, että nyt emme tiedä sitä, miksi joskus tehtiin, niin kuin tehtiin. On muuten hyvä väitöskirjan aihe.
Samasta täysremontista kertoo puolustusvoimien logistiikka laitoksen perustaminen. Sen piiriin keskitetään perinteinen huolto- ja varikkotoiminta, logistiikan tutkimus ja koulutus, puolustusvoimien materiaalihankinnat, logistiikan palvelutuotanto rauhan- ja sodan aikana
ja mikä erinomaista
puolustusvoimien materiaalin omistajuus, vastuu järjestelmistä ja
elinkaaren hallinta.
Olen Tuonosen kanssa samaa mieltä siitä, että aika moni tekijä on Kaartin Jääkärirykmentin lisäksi mukana Helsingin puolustuksessa. KaartJR ei nimittäin taida osallistua sen enemmän ilma- kuin meripuolustukseenkaan. Eikä sen kouluttamilla joukoilla taideta puolustaa kehä III:n itäpuolelle jäävää Suomea, josta maitse hyökkäävä vihollinen joutuisi lähestymään Helsinkiä.
Mutta samaa mieltä olen kirjoittajan onnentoivotuksessa Helsingin varuskunnalle kuin muillekin näinä maanpuolustuksen kannalta masentavina aikoina.
Kaartin jääkärirykmentti perii pääkaupunkiseudun puolustuksessa sotilasläänin tehtävät. Miten se tehdään, sitä ei varmaankaan käsitellä tässä foorumissa. Mutta-mutta, muutos on suuri, ja vastuut kovat. Siksi tsemppitoivotukset.
Mitä tuohon idän suuntaan tulee, niin sen ratkaisee maavoimien esikunta. Joskus niin on tehty: mm JP 2 ja UudJP. Myöhemmin on todettu, että Helsinkiin tarvitaan omat koulutetut joukot. Laajamittaisemmin koulutus alkoi strategisen iskun torjunnan uhkamallin myötä. Toki aiemminkim Kaartin pataljoona tuotti ao. joukkoja, mutta pienemmässä määrin.
Jarmo: "Jahas Jaakko, kukakohan se Bagdadissa käveli, tai Tbilisissä tai Tripolissa?" Ilmeisesti olet itse kävellyt, minä en :)
Olen hyvin vähän sotilaallinen henkilö. On kuitenkin suojelujohtajan paperit :D Tuli joskus nuorena miehenä suoritettua kaikki suojelujohdon kurssit Lohjalla. No, nythän sekin on siirretty Kuopioon. Mutta näin eläkeläisenä en tarvitse niitäkään.
En epäile suomalaisen upseerin taitoja lainkaan, vastuuntuntoa ja isänmaallisuutta. Mutta mielestäni nyt olisi kyllä aika sanoa totuus (myös upseerien), ja ryhtyä käännyttämään tätä kepukansaa ymmärtämään oma parhaansa turvallisuuspolitiikassa. Viron tie on Suomen tie.
Kiitos Jaakko, olen samaa mieltä tiestä. Mutta tien valinta, ei ole Suomessa sotilaiden tehtävä, mutta miten tiellä kuljetaan, sen sijaan on.
Kuristaako intti itsensä kuoliaaksi tällä megalomaanisella keskittämisellä, sitä sopii miettiä. Mutta linja on valittu jo lukuisia hallituksia taaksepäin. Paluutaa hajautettuihin jääkäripataljooniin ja patteristo-organisaatioihin ei enää ole. Mutta kyllä oikeasti Karjalan prikaatissa pistää koulutusosastolla miettimään, miten reippaalle sadalle koulutusjoukkueelle jaetaan mm. harjoitusalueet, koulutustilat ja -hallit. Tilankäytön hallinta ja joukkojen seurantajärjestelmä on varmaan kuin lentokenttää pyörittäisi:)
Hyvä vertaus. Mulle tuli mieleen Rotterdamin satama.
Heh-heh, tosin en ole varma tuosta koulutusjoukkue määrässä, mutta jos miitalukuna pidetään 30 sotilasta joukkueessa ja ja saapumiserän vahvuus on 2 000 ja vanhempaa saapumiserää on paikalla 1 000 varusmiestä, niin päästää 100 koulutusjoukkueeseen.
Ja jos ajatusleikkiä jatketaan, niin jos jokainen joukkue pitäisi yhtä aikaa joukkueen puolustusharjoituksen, johon voisi arvioida tarvittavan minimissään maata 150 x 400 metriä, tarvittaisiin 6 neliökilometriä maata. No ehkä tätä ei nyt kannata enempää pohdiskella.
No, miksi pitää olla kasarmeja lainkaan? Eikö koulutusta voisi hoitaa koulutusleireillä, joita olisi alueellisesti oikeissa paikoissa. Miehet voisivat periaatteessa olla kotonaan, ja tulla aamulla harjoittelemaan OIKEATA taistelutoimintaa tiettyihin paikkoihin.
Tietysti pitäisi järjestää taisteluharjoituksia maastossa, kuten nytkin.
Kasarmeilla makaaminen on mielestäni täysin turhaa. Ja joku "sisäpalvelusohjesääntö" on suoranainen vitsi. Sellaista ei sodassa kysellä, miksi sitä pitää opettaa?
Esität Jaakko, hyvän kysymyksen? Itse olen asunut aikoinaan viikkotolkulla tykistöleireillä Rovajärvellä. Suomessa oli kesä- ja talvileirijärjestelmä vielä 1930-luvulla, jossa oikeasti rykmentit siirtyivät kuukausien mittaiselle leirille. Vanha venäläinen tapa. Jos tätä keskittämistä jatketaan, niin eiköhön tietynlainen leirikoulutus nykyisestään lisäänny. Epäilen kuitenkin kodistakäsin käyntiä, niin monella koti on niin kaukana, ja jatkossa vieläkin kauempana. Mutta intti tarvitsee oikeasti raikkaita ideoita päästäkseen eteenpäin siitä ahdingosta, johon Suomenkin rahoituskriisi on tilanteen johtanut. Siis en pidä esitystä vitsinä, kuten et sinäkään. Olet ideaa esittänyt jo muistaakseni aikaisemminkin.
Mitä tuohon OIKEATA ideaan tulee, niin kyse on miliisijärjestelmästä, kuten Sveitsissä on. Harkinnan arvoinen sekin.
Koulutusleiriajatus on hyvä.
Kaartin Jääkärirykmentin osalta se on jo kyetty toteuttamaan. Rykmentin tuottamien sodan ajan joukkojen todelliset kohteet ovat lyhyen matkan päässä Santahaminasta, ja joukot voidaan aikaa hukkaamatta viedä koulutukseen "todellisiin simulaattoreihin". Lieneekö yhdenkään toisen maavoimien koulutusyksikön tilanne näin hyvä?
Rykmentti on ikään kuin jatkuvalla koulutusleirillä.
Koulutusta tehostaa se, että Santahamina tarjoaa hyvät tilat yms. luokkatiloineen ja ampumaratoineen leirikoulutuksen edellyttämään perustaitojen opetteluun.
Nyt on Santahaminan harjoitustilat riittävät. Vähän huimaa, miten tulevaisuudessa käy.
Nämä ovat poliittisia päätöksiä; "Paluutaa hajautettuihin jääkäripataljooniin ja patteristo-organisaatioihin ei enää ole. " Miksi muka ei ole, jos niin haluttaisiin?
Miksi ei? Koska rahaa infran rakentamiseen ei enää ole. Toki, jos riittävästi halutaan, niin asia onnistuu, mutta sen tulee näkyä valtion budjetissa.
Itse olin aikoinani sitä mieltä, että koulutusasioissa pieni on kaunista ollessani Uudenmaan jääkäripataljoonassa komppanian päällikkönäja aliupseerikoulun johtajana. Toki silloinkin oli vaikeuksia järjestää oikean pataljoonan taisteluharjoitusta, kun väki ei tahtonut siihen riittää.
Koko homman ydin: "Koska rahaa infran rakentamiseen ei enää ole. Toki, jos riittävästi halutaan, niin asia onnistuu, mutta sen tulee näkyä valtion budjetissa." Siis rahaa on, jos halutaan.
Sitä saa, mitä tilaa. Pulustusvoimissakin.
Ja samaan aikaan Walliin menee Moskovaan neuvottelemaan "sotilasyhteistyöstä"...
http://savolax.puheenvuoro.uusisuomi.fi/97524-ven%C3%A4j%C3%A4-ajan-herm...
Ei hyvä...
No jos Tsun Tzuta siteeraa, niin hyvä tapa välttää vihamielisyydet, on käydä vastustajan kanssa kauppaa.
Aikoinaan oli hittituotteina migit, sergeit, uazit, petshorat, bukit, voimalaitokset, paperitehtaat, yms.
No ainakin venäläiset hävittäjät taitaa olla lento-ominaisuuksiltaan edelleen jenkkejä edellä...
Ja käsiaseet varmatoimisempia...
Venäjällä on aina osattu tehdä todellisia sotakoneita ja ruutia, jota lännessä yritetään apinanraivolla jäljitellä.
Ainakin Itä- ja Pohjois-Suomen joukko-osastoilla on kaikilla ystävyysjoukko-osasto rajan takana. Nyt en ole varma tuosta termistä, joku voi korjata: ystävyys-, yhteistyö-, naapuri-, ... Kuitenkin yhtymä, johon pidetään yhteyttä, ja tavataan puolin ja toisin.
Helsingin seutuko on turvalline paikka asua?
Entäs sitten muu Suomi?
Hyvin täällä on pärjätty, eikä äitimuorillakaa Ruokolahdellakaan ole suurempia hätiä, kun karhutkin ovat olleet sivussa ja sudet eivät enää juoksentele kylillä.
Helsingin seutu ei ole sen turvallisempi tai turvattomampi, kuin mikään muukaan paikka Suomessa. Mutta jos sotilaallisista uhkakuvista puhutaan, niin yleensä vihollisen kohteena on aina ensimmäisenä maan pääkaupunki.
Näin on Jaakko, ja huolissaan pitää asiasta olla: miten uusi ilmatorjuntaohjusjärjestelmä korvaa BUK:in suorituskyvyn! Entä meritorjuntaohjuskyky, onko se riittävä, entä kyky saariston taistelutilan hallintaan?
Pääkaupunkiin toki pyritään, mutta usein kiertotien kautta. Mites se homma nyt Talvisodassa etenikään? Onko liian vanha juttu muistettavaksi.
Juuri näin k. karttunen, pääkaupunkiin pyritään suoraan ilmasta ja mereltä.
Meillä pitää olla hyvässä iskussa oleva Kaartin Jääkärirykmentti, mutta pitäisi olla myös korkeassa valmiudessa oleva ilmatorjunta ja rannikkopuolustus (rannikkotykistö ja rannikkojoukot) ainakin pääkaupunkiseudulla. Santahamina, Isosaari, Upinniemi.
Ikivanha skenaarioni on edelleen pääosin ajankohtainen, ehkä pitäisi päivittää hieman:
http://personal.inet.fi/koti/juhani.putkinen/varautuminen.htm
Jaan huolen Jussin kanssa. Isosaaren linnake jatkaa Helsingin edustalla kylmänä linnakkeena. Saari seisoo valtakunnan rajalla. Saaressa on toimintavalmiina modernit 130 mm:n tornikanuunat,kuten Miessaaressa. Kylmä linnake tarkoittaa, että saari otetaan operatiiviseen käyttöön, kun tilanne sitä edellyttää, mutta vakiomiehitys on vedetty minimiin. Saarta käytetään merivoimien rannikko- ja rannikkojääkärijoukkojen sekä pääkaupunkiseudun joukkojen koulutusalueena. Väylätorjuntaohjuksilla hallitaan sisääntuloväylät. Pidemmälle ammutaan mantereelta ja ohjusveneistä. Ilmatorjuntaohjusten osalta tilanne on hieman hankalampi. Voimassa olevien valmiuslakien mukaan valmiutta kohotettaessa tulee mahdollinen tulitoiminta tapahtua puolustusvoimien hallinnassa olevalta alueelta. No onneksi niitäkin on Helsinkiin jäämässä.
Santahaminassa pitäisi olla BUKit 24/7/365 valmiudessa.
Isosaaressa vaikkapa Bolidenit.
BUKit pitäisi modernisoida Suomessa (sitten kun Amraamit operatiivisessa käytössä) eikä hävittää. Kaikki venäläinen elektroniikka roskikseen ja kotimainen tilalle.
MTO-85M järjestelmän voisi rakentaa siviilirekkaan, jonka kyljissä olevia mainoksia ja rekisterikilpiä vaihdettaisiin esimerkiksi Sandiksessa ja Upinniemessä aika-ajoin ja se rekka seisoisi aina eri paikoissa eri aikoina Upinniemen ja Sandiksen välisellä alueella.
Kyllä noita bukkeihin liittyviä ajaneuvoja pörröilee öisellä Laajasalon tiellä, muulloinkin kun näytöksissä:) BUK:it osoittivat tehonsa Georgiassa. Hyvin tuntuivat toimivan.
Isosaaren sijainti suhteessa Helsinkiin on strategista luokkaa. Varsinkin, jos saarta hallinnoisi jotkut muut kuin omat.
MTO-85, liikkuessaan rannikon takana kymmenien kilometrin päässä, on käytännössä tuhoamaton väline verrattuna merellä piilottelevaan ohjusveneeseen, jolla toki on oma statuksensa erityisesti valmiuden kohottamistilanteessa ja myöhemminkin. Ohessa kuva http://fi.wikipedia.org/wiki/RBS15
Jouni Haimi: "Jaakko ihan kaikella ystyvyydellä kumpikohan tietää noista asioista paremmin? et ainakaan sinä."
Ne, joilla on omia intressijä, ei pidä "tietää" omassa asiassaan. Sehän on demokratian peruste.
Sen sijaan minä SAAN tietää, koska minulla ei ole tässä asiassa muuta, kuin oma päättelylykyni. Ja väitänpä, että se kestää tarkastelun tässä asiassa. Upseerit eivät päätä poliittisia asioita, joten kyllä ne päätökset pitää siviilien osata tehdä ihan omin hoksottimin - heidän lausunnoistaan huolimatta tai avulla.
Asia on kuten sanot: upseerit eivät päätä poliittista asioista. He eivät voi ottaa kantaa tehtyihin lakkauttamisiin, eivät edes oman ammatinharjoittamisen osalta, koska se tulkitaan osallistumiseksi poliittisen toimintaan.
Sotilaiden on vain luotettava, että "ruotu pitää huolta pojistaan."
Rikoslain 45 luvun 19 § (16.6.2000/559)
Luvaton poliittinen toiminta määrittää, että
"Tämän luvun 27 §:n 1 momentin 1 ja 3 kohdassa tarkoitettu sotilas tai rajavartiolaitoksen sotilastehtävässä palveleva, joka liittyy jäseneksi puolueeseen tai puoluepoliittista toimintaa harjoittavaan tai sitä selvästi tukevaan yhdistykseen taikka jättää eroamatta puolueesta tai edellä tarkoitetusta yhdistyksestä, on tuomittava luvattomasta poliittisesta toiminnasta kurinpitorangaistukseen."
Jatkan edellisestä...
Lakivaliokunnan mietintö 5/2000 vp perustuslakiin, kohta
Sotilaiden puoluepoliittinen toiminta
"Esityksessä ehdotetaan kumottavaksi rikoslain säädökset, jotka rajoittavat sotilaiden sananvapautta. Heidän yhdistymisvapauttaan rajoittaisi edelleen kielto liittyä jäseneksi puolueeseen tai puoluepoliittista toimintaa harjoittavaan tai sitä selvästi tukevaan yhdistykseen. Sotilaan velvollisuutena on myös erota puolueesta tai mainitunlaisesta yhdistyksestä.
Eduskunta on viimeksi ottanut kantaa sotilaiden poliittiseen toimintaan hyväksyessään uuden perustuslain, joka tuli voimaan 1.3.2000. Sen 27 §:n 2 momentin mukaan kansanedustajaksi ei voida valita sotilasta, lukuun ottamatta asevelvollisuuttaan suorittavaa henkilöä. Säännöstä on perusteltu puolustusvoimien pitämisellä puoluepoliittisen toiminnan ulkopuolella.
Kieltoa kuulua poliittisiin puolueisiin perustellaan käsiteltävänä olevassa esityksessä laajasti ja vakuuttavasti. Esityksestä antamissaan lausunnoissa perustuslakivaliokunta ja puolustusvaliokunta ovat myös suhtautuneet myönteisesti ehdotettuun sananvapauden laajentamiseen ja sotilaiden poliittisen toiminnan rajoitukseen. Lakivaliokunnalla ei ole periaatteellista huomauttamista sotilaiden luvatonta poliittista toimintaa koskevaan rangaistussäännökseen. Selvyyden vuoksi voidaan todeta, ettei säännös esimerkiksi rajoita sotilaiden toimimista sitoutumattomana kunnallisissa luottamustehtävissä."
Rankkaa tekstiä nyt, kun osa ammattisotilaista on elämänsä valinnan edessä. Miksi elämänsä, siksi että heistä niin moni on tullut sotilaan uralle sydämensä äänellä, kutsumuksesta.
Jarmo. Kun olet myös mukana Helsingin kunnallispolitiikassa, miten huolehdit siitä, etteivät mm. ahneet puoluetoverisi pistä Santahaminaa lihoiksi ja halua tunkea sinne asuntotuotantoa? Siitä kyllä noiden kunnallispoliitikkojen rahoittajat ja kaverit tykkäisivät, mutta Helsingin puolustukselle se taitaisi olla iaka kohtalokasta?
Jaa-a, paljon on tehty Santahamina muiden arvojen esille tuomisessa. Saari taitaa olla tällä hetkellä yksi Uudenmaan suojelluimmista paikoista. Kesällä julkaisen kolmannen teoksen saaresta: Santahamina - sinivalkoinen saari. Suomessa taitaa olla hyvin laaja luonnonsuojelurintama Santahaminan takana.
Jarmo, liittyykö tuo teos sarjaan josta ensimmäisenä ilmestyi Porkkalaa käsittelevä ja viime kesänä Hankoa koskeva teos, jossa mm. sinä olet eräs kirjoittajista.
Kummatkin ovat erittäin mielenkiintoisia, sillä molemmat tienoot ovat minulle varsin tuttuja.
Tuo Santiksessa piipahtaminen olisi mielenkiintoista, mutta kun asun tässä länsinaapurissa niin se pitäisi jotenkin sovittaa Suomessa käynnin yhteyteen.
Mielenkiintoinen näkemys; "ahneet puoluetoverit". Jos oikein muistan, niin ahneiden vihreiden ja demareiden aloitteeseen pisti nimensä yksi tai kaksi kokoomuslaista. Taitaa tuo ahneus olla enemmän kallellaan vasemmalle:)
Ohessa dokumentti asiasta: http://www.hel.fi/static/public/hela/Yleisten_toiden_lautakunta/Suomi/Es... .
Esimerkiksi vihreiden keskuudessa tuollainen mielenvikaisuus lienee normaalitila, mutta kokoomuslaiset?
Mielenvikaisuus on vahva, mutta tässä yhteydessä kiinnostava termi. Vastakkainhan kiistassa ovat Jarmo Niemisen mainitsema luonnonsuojelurintama, ja toisella puolella rintamaa Helsingin vihreät, joiden mielestä alue kai joutaisi asuntoalueeksi.
Juho, vihreiden rintama taitaa olla aika levällään Santahaminan suhteen. Tai sitten toisinajattelijat eivät ole edustettuina Helsingin kapunginvaltuustossa, paitsi Outi Alanko-Kahiluoto, hän ei laittanut nimeään Soninvaaran valtuustoaloitteeseen. Itse tunnen huiman määrän oikeita luonnon ystäviä Outin lisäksi, vihreitä hekin, ja he ovat jyrkästi eri mieltä soininvaaralaisen politiikan kanssa.
"Siitä kyllä noiden kunnallispoliitikkojen rahoittajat ja kaverit tykkäisivät, mutta Helsingin puolustukselle se taitaisi olla iaka kohtalokasta?"
Minä en voi edelleenkään ymmärtää, miten saareen sijoitettu jalkaväkirykmentti voisi puolustaa Helsinkiä? Mikä on se skenaario, jossa Helsinkiin hyökkäisi aseistettuja joukkoja, mistä päin? Jos tilanne olisi niin paha, että koko muu maa olisi jo miehitetty, niin ehkä siinä tilanteessa, mutta kannattaisiko silloin edes yrittää?
Helsinkiin ei voi kohdistua muuta, kuin ilmahyökkäys. No, ehkä joku sukellusvene voisi yrittää jotain sabotoida, mutta tuskin muuta.
Viron kuuluminen Natoon on muuttanut Suomenlahden tilanteen ihan toiseksi, mitä se oli Neuvostoliiton aikana.
Jaakolle totean, että viimeiset kolmekymmentä (40?) vuotta uhkakuvissa vihollinen on tipahtanut taivaalta tai tullut laituriin. Sellainen tapahtuma kun Praha 21. päivä elokuuta vuonna 1968 syöpyi Suomenkin valtiolaivan kipparien mieliin.
Jaakko Tuononen kummeksuu, "miten saareen sijoitettu jalkaväkirykmentti voisi puolustaa Helsinkiä".
Ei se saareen sijoitettu rykmentti Helsinkiä puolustakaan, vaan asialla ovat maapuolustuksen osalta rykmentin kouluttamat, perustamat ["liikekannallepanemat"] ja johtamat reserviläisjoukot, muiden sodan ajan joukkojen ohella.
Suunnitelmissa on luonnollisesti huomioitu niin rykmentin sijainti saarella kuin myös kiinteiden varuskuntalaitosten uhanalaisuus. Sodan ajan joukkojen materiaalin sijoitus ja perustamisjärjestelyt on hoidettu nämä seikat huomioiden.
Helsinki ei ole uhanalainen vasta sitten, kun koko maa on miehitetty, vaan pikemminkin heti kriisin alussa.
On luonnollista, että suuri osa Helsinkiin mahdollisesti suuntautuvasta uhasta tule ilmoitse. Uhka ei kuitenkaan jää "ilmaan roikkumaan", vaan pyrkii maahan, mitä varten on hyvä olla myös "tervetulleeksi toivottajat".
Viron ja koko Baltian sotilaspoliittisen aseman muutos on toki otettu lukuun. Konkreettisia esimerkkejä siitä ovat mm. muutokset rannikkotykistössämme ja varusmiesten palvelusaika- ja saapumiseräjärjestelyissä.
Kummankin liittouman asevaikutus ulottuu tarvittaessa Helsinkiin, jo opratiivisen tason joukkojen sotavarustuksella.
Aivan ensimmäinen tehtävä on varmistaa, ettei Santahaminaa oteta asumiskäyttöön.
Jarmo Nieminen voi vaikuttaa asiaan Helsingin kaupunginvaltuutettuna ja Kokoomuksen valtuustoryhmän jäsenenä.
Helsingissä (vaikka kuntauudistus ei lähivuosina toteutuisikaan) on tällä hetkellä asuntorakentamiseen kaavoitettua maata käytössä jopa vuosikymmeniksi ilman Santahaminaakin. Sen tietää vihervasemmistokin, joka ideologisista syistään yrittää häätää puolustusvoimat Santahaminasta.
Olen aina ihaillut niitä tarinankertojia, jotka ovat onnistuneet selittämään, että pääkaupunkiseudulla on pulaa rakennuskelpoisesta maasta. Sitä tiivistä rakentamista voi esimerkiksi ihailla ajamalla ei-ruuhka-aikaan Helsingin keskustasta länsiväylää puoli tuntia. Sitten voi arvioida, kuinka loppuun rakennettu Helsinki on, kun pitää Malmin lentokenttää ja Santahaminaa asuntorakentamiseen haaveilla.
Tonttipula yhdessä Euroopan harvaanasutuimmaissa maassa? Varsinainen vitsi.
Juuri näin.
Varsinkin jos vielä saataisiin aikaan yhteishallinnollinen Helsinki-metropoli, asuntorakentamiselle riittää maata määräämättömään tulevaisuuteen ilman Santahaminan ja Malmin lentoaseman alueitten luonto- ja historiallisten arvojen tuhoamista.
Ei kyse ole tonttimaasta, vaan yhtenäisestä kaupunkirakenteesta. Nyt kun Kruunuvuori rakennetaan, niin on aivan luonnollista jatkaa sitä Santahaminaan saakka. Siten saataisiin yhtenäinen nauhakaupunki, ja liikennejärjestelyt järkeviksi.
Helsingin ei pidä mennä samaan, missä jamassa esim. Espoo on. Siellä kun pikku kyliä ripotellaan pitkin metsiä. Oletuksena on, että perheellä on vähintään yksi auto, ja mieluummin kaksi. Sellainen suunnittelu ei vain tulevaisuudessa enää käy päinsä.
Malmin kenttä kiinnostaa kaupunkivihreitä koska se on valmiiksi aidattu koirasuden kestävästi lasten turvapaikaksi.
Idea sai kannatusta Pajuselta ja Lipposilta, toivottavasti Pajusen putoamista voisi jotenkin vähän pehmittää. Lipposista ei niin väliä.
Muten; kymmeniätuhansia hehtaareja hyvää tonttimaata on MAATALOUSMUSEONA. Liikenteellisesti keskeisellä alueella.
"Helsingin ei pidä mennä samaan, missä jamassa esim. Espoo on"
Ei pidäkään. Siksi Helsingin metropoli pitää yhdistää samaksi kunnaksi ja tehostaa jo olemassa olevien asuinalueiden käyttöä. Rannikolle pitää jättää virkistys- ja luonnonsuojelualueita, kuten Santahamina, jossa voidaan säilyttää myös nykyiset puolustusvoimien toiminnot.
Santahaminalla on myös kansallisesti merkittävä, itsenäisyytemme ajan sotilashistoriallinen arvonsa, jota pitää vaalia Suomenlinnan tapaan.
Santahaminassa on melkoinen määrä muinaismuistoalueita:
Terve Antero, puolustusvoimien kannalta ensisijaista on lakisääteisten tehtävien täyttäminen, kuten Suomen aseellinen puolustaminen. Siihen käytetään Suomen valtion maaomaisuutta, mitä tehtävän edellyttäminen vaati. Pääkaupungin puolusutusvalmistelujen kannalte lain täyttäminen edellyttää Santahaminaa.
"Pääkaupungin puolustusvalmistelujen kannalta lain täyttäminen edellyttää Santahaminaa"
Näin minäkin uskon ja sen puolesta pyrin toimimaan (ja UudJP:n killan perustajajäsenenä olen toiminut jo usean vuosikymmenen ajan).
Hyvää jatkoa, Jarmo!
Antero, hys-hys, nythän me olemme sitten jäävejä keskustelemaan tästä asiasta, ettei käy kun eräälle ministerille:)
Jouko Koskinen: "Muten; kymmeniätuhansia hehtaareja hyvää tonttimaata on MAATALOUSMUSEONA."
Tämä on totta. Ihmettelen samaa...
Kyllä siinäkin on takana joku isonrahan arvonnousun odote. Koko muusuomi kun on itseasiassa tukiaisia syövä MAATALOUSMUSEO.
Ymmärrän Jaakon ajatukset yhtenäisestä kaupunkirakenteesta, joka totetuu, kun Kruunuvuorenselkä on täytetty.
Kirjoitin aikoinaan
Jarmo Nieminen
18.10.2008 at 1:33
Kirjoitin oheisen artikkelin 10.1.2006 22:23 Hesarin keskustelupalstalle:
”Helsingin suunnittelijoiden visiona on heille arvoista suurin, eli rakentamisen ihmeitä tekevä ja kaikki muut arvot ylittävä merkitys. Ajatus on ratkaisevasti kansalaismielipiteen vastainen.
Sadan vuoden kuluttua Kruunuvuorenselkä, se mitä siitä on täyttämisen jälkeen jäljellä, on kutistunut muutaman neliökilometrin sisäjärveksi. Ei ole Kaivopuiston rantaa, Särkän salmia, Katajanokkaa, Korkeasaarta, Mustikkamaata, Pohjoisrantaa. Vanhankaupunginlahden nimi on muutettu Vanhankaupunginmaaksi. Kaupungin uljaat asuinkerrostalot näkyvät muurinomaisesti kauas merelle. Asutuksen etureuna seisoo Itämeren myrskyjä vasten Melkki-Pihlajasaari- Suomenlinna-Vallisaari-Kuningassaari-Santahamina-Itä-Villinki tasalla. Kansalaiskeskustelu käydään Abrahminluodon-Harmajan alueen saamisesta [armeijalta] virkistyskäyttöön.
Risteilyalukset eivät pysähdy enää Helsinkiin. Kaupungissa siunaillaan menetettyjen muinaismuistojen ja entisen Itämeren tyttären kadotettua vihreyttä. Varsinkin kun muinaisuudestaan voimaa luovan Kronstadin ja Tallinnan matkailu on saattanut Helsingin budjettiin jo perinteisen loven. Helsinki ei kiinnosta. Pienenä piristyksenä keskustelussa on suomalaisen viikinkuninkaan yllättävän hyvin säilyneen laivan löytyminen Viipurinkiven syvänteestä. Arvellaan jo, että tämä löytö on ratkaiseva todiste kadotetusta suomalaisuudesta 1000-luvun vaihteesta.”
Ehkä em. oli vähän lennokkaasti kirjoitettu, mutta totta toinen puoli.
Jarmo m/Sandis
Jarmo: "Jaakolle totean, että viimeiset kolmekymmentä (40?) vuotta uhkakuvissa vihollinen on tipahtanut taivaalta tai tullut laituriin. Sellainen tapahtuma kun Praha 21. päivä elokuuta vuonna 1968 syöpyi Suomenkin valtiolaivan kipparien mieliin."
Ok, mutta eikö juuri kommenttisi todista, miten tällaisia tapahtumia ei estetä jalkaväkirykmentillä? Ensinnäkin takana pitää olla niin paljon voimaa, että sellaiset yrityksetkin (ja ajatukset) jäävät toteuttamatta.
Jos Suomessa ei synny poliittista tahtoa anoa Naton jäsennyyttä, niin kaikki nämä meidän keskustelumme Helsingin puolustamisesta ovat pelkkää retoriikkaa.
Tsekkoslovakiassa ei ollut alla eikä rannoilla jalkaväkirykmenttiä:) Mitä puhut pääkaupunkiseudun puolustamisesta valtakunnan rajalla, on täyttä totta. Se joka hallitsee Suomenlahden meritilaa, hallitsee Helsingin ilmatilaa. Tosin se joka hallitsee Suomenlahden rantoja koko sen syvyydessä, hallitsee Suomenlahden meritilaa. Eli se, joka hallitsee Suomenlahden rantoja, hallitsee Helsingin ilmatilaa. No, tuo on nyt vain ääneen ajattelua, mutta-mutta...?
PS. Jaakon kanssa voisi lähteä Sandiksen kierrokselle. Ota yhteyttä 045 656 75 42. Jos tulijoita on enemmän, onnistuu sekin.
Olen kyllä Sandiksessa käynytkin useita kertoja, mutta en opastetuilla kierroksilla. Kiitos vaan tarjouksesta, ilmoitan, jos ketään tuttujani kiinnostaa. Kiitos!
Ohessa on muuten oman lautakuntani päätettäväksi tuleva lausuntoesitys Oden valtuustoaloitteeseen, asiaa käsitellään tänään lautakunnassa kello 15 alkaen:
"Yleisten töiden lautakunnan lausunto Osmo Soininvaaran ja kolmenkymmenenkahdeksan muun valtuutetun tekemästä aloitteesta, joka koskee Santahaminan saamista asuntokäyttöön
Palautettiin uudelleen valmisteltavaksi 31.1.2012
HEL 2011-005298 T 10 00 00
Päätösehdotus
Yleisten töiden lautakunta päättänee antaa kaupunginhallitukselle seuraavan lausunnon:
Yleisten töiden lautakunta toteaa, että Santahaminan maankäytön tulevaisuutta on luontevaa arvioida osana Helsingin uuden yleiskaavan laadintaa.
Yleisten töiden lautakunta suhtautuu myönteisesti siihen, että Santahaminan mahdollisuudet palvella jatkossa entistä paremmin Helsinkiä tutkitaan useasta näkökulmasta ja kannustaa avoimen keskustelun käynnistämiseen. Lautakunta pitää perusteltuna selvittää luonto-, liikenne-, kulttuuriympäristö-, ympäristötila- ja muiden selvitysten pohjalta Santahaminan vaihtoehtoisia maankäytön ratkaisuja. Vaihtoehdon, jossa saarta tutkitaan asuinalueeksi, tulee asukasmäärältään perustua suunnittelua ohjaaviin selvityksiin.
Tämän lisäksi yleisten töiden lautakunta kannattaa kaupungin ja puolustusvoimien välisen yhteistyön kehittämistä niin, että kaupunkilaiset pääsisivät nauttimaan nykyistä enemmän saaren luonnosta, kulttuuriympäristöstä, maisemasta ja merestä.
Tässä vaiheessa Santahaminan asuinkäyttöön muuttamisen taloudellisia kustannuksia ei ole arvioitu tarkemmin rakennusviraston toimialan kannalta. Rakentamisaikana suurimmat kuluerät muodostuvat räjähtämättömien ampumatarvikkeiden raivaustöistä, pilaantuneiden maiden puhdistamisesta, mahdollisista rantojen täyttötöistä, pohjavesi-alueen suojaamisesta ja muusta esirakentamisesta sekä yleisten alueiden rakentamisesta. Tämän lisäksi on otettava huomioon kustannukset, jotka syntyvät muun muassa Itäväylältä Santahaminaan johtavan katuverkon parantamisesta ja täydentämisestä.
Esittelijä
Kaupunginvaltuutetut Osmo Soininvaara, Eero Heinäluoma, Paavo Arhinmäki, Nils Torvalds ja 35 muuta valtuutettua esittävät, että Santahaminan muuttamisesta asuin- ja virkistyskäyttöön olisi hyvä päättää nyt ja sopia aikataulusta mahdollisimman pian.
Santahamina on noin neljän neliökilometrin suuruinen, puolustusvoimien käytössä oleva saari Helsingin kantakaupungin kupeessa. Saari voisi tarjota valtuustoaloitteen mukaan asuinalueen noin 20 000 asukkaalle samalla, kun se lisäisi kaikkien helsinkiläisten käytössä olevia virkistysalueita tuntuvasti. Jo pitkään on käyty keskustelua alueen säilymisestä sotilaskäytössä tai sen saamisesta asumis- ja virkistyskäyttöön.
Valtuustoaloitteessa todetaan olevan ilmeistä, että puolustusvoimat vetäytyy alueelta joskus tulevaisuudessa. Mitä myöhemmin tämä tapahtuu, sitä enemmän virheellisiä investointeja ehditään tehdä. Muualla maailmassa suurten kaupunkien alueella olevista sotilasalueista on luovuttu sotilasteknologian kehityksen ja maan arvon kohoamisen vuoksi.
Valtuustoaloitteessa mainitaan, että Helsingin kaupungin kanta Santahaminaan on ollut epäselvä. Selkeän kannan puuttuminen on vaikeuttanut neuvotteluja alueen tulevaisuudesta valtion kanssa.
Taustaa
Santahaminan saari sijaitsee Laajasalon eteläpuolella Itä-Helsingissä. Saaren pinta-ala on 3,88 km2, josta noin 0,12 km2 on vesijättömaata. Saari on suljettua sotilasaluetta, jossa asuu vakituisesti noin 500 asukasta. Lisäksi saarella on 900 vakituista työpaikkaa, 1 500 varusmiestä ja 750 maanpuolustuskorkea-koulun tutkinto-opiskelijaa. Santahaminan asema puolustusvoimien varuskuntasaarena on vahvistettu Helsingin yleiskaavassa ja Uudenmaan maakuntakaavassa. Vuonna 2009 koko Santahaminan saari luokiteltiin valtioneuvoston päätöksellä valtakunnallisesti arvokkaaksi kulttuurimiljööksi. Puolustusvoimat ovat julkisuudessa esittäneet laajentavansa ja kehittävänsä Santahaminan varuskunnan toimintaa.
Santahaminan maa-alueiden, venäläisten rakentaminen linnakkeiden, kasarmikiinteistöiden sekä saareen johtavan Hevossalmen kääntösillan omistaja ja ylläpitäjä on Senaatti-kiinteistöt. Asuinkiinteistöistä vastaa Kruunuasunnot ja Senaatti-kiinteistöt. Helsingin kaupungin hallinnassa on 1. luokan pohjavesiesiintymä, öljyntorjuntavarikko, koulu ja päiväkoti sekä rakennusviraston ylläpitämät leikkipuisto, koira-aitaus, luistinkenttä ja vuoden 1918 Helsingin vankileirien hautausmaa. Saaren ympäröiviä vesialueita hallitsee Metsähallitus.
Katuverkko
Santahaminan kaavoittaminen valtuustoaloitteessa mainituksi 20 000 asukkaan kaupunginosaksi asettaa haasteita Santahaminan ja lähialueen katuverkolle sekä Hevossalmen väylälle. Maaliikenneyhteys Santahaminaan kulkee nykyisin Itäväylältä Laajasalon ja Herttoniemen kaupunginosien läpi. Itäväylän ja Linnanrakentajantien liittymä muodostaa jo nyt ruuhka-aikoina pullonkaulan alueen eteläpuoliselle liikenteelle.
Kruunuvuorenrantaan kaavoitetaan asunnot noin 10 000 uudelle asukkaalle. Alueen rakentaminen edellyttää 600 metrin pituista tunnelia Linnanrakentajantielle aina Itäväylältä suojeltujen Herttoniemen kartanon ja puiston ohitse Laajasalon sillalle asti. Lisäksi joukkoliikennettä, pyöräilyä ja jalankulkua varten on suunnitteilla uusi, suora siltayhteys kantakaupungista Laajasaloon. Liikenneyhteyksien parantamishankkeet on lähtökohtaisesti mitoitettu palvelemaan nykyisen asukaspohjan lisäksi Kruunuvuorenrannan tulevia asukkaita.
Jos Santahamina päätetään kaavoittaa asumiskäyttöön, on selvitettävä koko alueen katuverkon mitoitus ja liikenteen tilatarpeet. Tässä yhteydessä myös saaren ainut siltayhteys, Hevossalmen kääntösilta, on suunniteltava uutta liikennekapasiteettia ja meriliikenteen vaatimuksia vastaavaksi kulkuyhteydeksi. Lisäksi on arvioitava muiden, uusien yhteyksien tarve.
Maaperä ja siihen liittyvät riskit
Saari koostuu pääosin kalliosta tai kitkamaalajeista. Koska saari on ollut sotilaskäytössä jo yli 200 vuotta ja siellä on edelleen käytössä useita ampumaratoja ja -alueita, on mahdollista, että maaperä on paikoitellen pilaantunutta esimerkiksi ammuksissa käytetyn lyijyn takia. Sotilaskäytön sekä toisen maailmansodan aikaiset pommitusten jäljiltä saarella on räjähtämättömiä ampumatarvikkeita. Niiden löytämiseksi koko saari ja siihen välittömästi liittyvä merialue tulee raivata huolellisesti ennen saaren muuttamista asuinkäyttöön. Santahaminassa on ollut myös teollisuutta, kuivatelakka ja kaatopaikka.
Luonto- ja kulttuuriarvot
Santahaminan luonto ja ihmisen luoma vuosisatoja vanha kulttuuriympäristö on monipuolinen ja arvokas. Luonnon monimuotoisuudessa korostuu erityisesti kuivien ja avoimien biotooppien merkitys. Saarella on myös lehtoja ja korpia. Helsingin kaupungin ympäristökeskus on luokitellut useat näistä alueista ensimmäiseen, toiseen tai kolmanteen arvoluokkaan. Saarella on tavattu lähes 200 uhanalaista kasvi- ja eläinlajia. Lisäksi Helsingin kaupungin ympäristökeskuksen lepakkotutkimuksessa osa Santahaminan alueesta on luokiteltu yhdeksi Helsingin merkittävimmistä lepakkoalueista.
Santahaminan lintukanta on runsas: saarella pesii noin 100 ja talvehtii noin 50 lintulajia. Suojaisat lammet ja matalat merenlahdet ovat kahlaaja- ja sorsalintujen suosimia alueita. Saaren Eteläkärki on suosittu lintujen muuton tarkkailupaikka.
Saaren kulttuurihistorialliset arvot koostuvat kymmenistä muinaismuistoiksi luokiteltavista kohteista sekä uudemman ajan eri rakennustyylien kerrostuneisuudesta. Museovirasto on määritellyt noin sata Santahaminan rakennusta suojeltaviksi. Suojelun piiriin kuuluvat myös 12 tykkipatteria tieverkostoineen sekä lukuisat maisemalliset yksityiskohdat.
Taloudelliset vaikutukset
Rakennusviraston Santahaminassa hallinnoimat leikkipuiston, koira-aitauksen, luistinkentän ja hautausmaan ylläpitokustannukset ovat noin 30 000 euroa vuodessa."
LÄHDE: http://www.hel.fi/hki/hkr/fi/P__t_ksenteko/Asiakirja?ls=11&doc=HKR_2012-...
"13.2.2012 23:24 Jaakko Tuononen. Jarmo: "Jahas Jaakko, kukakohan se Bagdadissa käveli, tai Tbilisissä tai Tripolissa?" Ilmeisesti olet itse kävellyt, minä en :)
Olen hyvin vähän sotilaallinen henkilö. On kuitenkin suojelujohtajan paperit :D Tuli joskus nuorena miehenä suoritettua kaikki suojelujohdon kurssit Lohjalla. No, nythän sekin on siirretty Kuopioon. Mutta näin eläkeläisenä en tarvitse niitäkään.
En epäile suomalaisen upseerin taitoja lainkaan, vastuuntuntoa ja isänmaallisuutta. Mutta mielestäni nyt olisi kyllä aika sanoa totuus (myös upseerien), ja ryhtyä käännyttämään tätä kepukansaa ymmärtämään oma parhaansa turvallisuuspolitiikassa. Viron tie on Suomen tie."
Voisitko Jaakko Tuononen hieman avata ajatustasi siitä mikä on tässä tarkoittamasi "Viron tie"? Onko se vain jäsenyys Natossa vai onko se jotakin muutakin ja jos niin mitä?
Suomi on ollut pohjolassa (tässä mittakaavassa) sotilaallinen suurvalta, ja kiitos siitä. Sotilaspoliittinen tilanne on kuitenkin täysin muuttunut Neuvostoliiton romahdettua (kiitos siitäkin).
Viron tie oli, heti Neuvostoliiton romahdettua, (itsenäisyysjulistuksen jälkeen) hakea määrätietoisesti Naton jäsennyyttä. Ja he sen myös saivat. Nyt kun tilanne on se, että Suomi kamppailee valtavien kustannusten kanssa sotilastegnologiassa, niin muuta mahdollisutta ei ole, kuin liittoutuminen. Rivisotilailla ei ole mitään merkitystä edes konventionaalisessa sodassa enää.
Minä en käsitä? Suomi yritti epätoivoisesti hakea liittosuhdetta ennen talvisotaa, ja tiedämme tulokset. Pitääkö aina odottaa niin kauan, että on verta nenässä? Miksi ei liittouduta sen luokan isoimman pojan kanssa?
Isäni Antti Johannes Tuononen haavoittui Laatokan jäällä tammikuussa vuonna 1940 vastahyökkäyksessä Neuvostoliiton potentiaalista miehitysvoimaa vastaan. Minä en vain soisi samaa tilannetta kenellekään suomalaiselle enää. Rotuun, sukupuoleen, ikään tai poliittiseen kantaan katsomatta.
Nato edellyttää jäsenmailtaan oman maansa puolustuskykyä. Suomen tapauksessa asia ei muuttaisi Suomen armeijan tehtäviä, mutta eittämättä tehostaisi sateliittien kautta tiedustelu- ja valvontakykyä, poistaisi aukot ilmapuolustuksesta uhkan aikana, kuten myös suojaisi nykyistä paremmin Suomen kauppamerenkulun. Oma operatiivinen kuvionsa olisi, että Suomenlahden molemmin puolin olisi samaa porukkaa ja ilmeisest myös Pohjanlahden ympärillä.
Huomattavaa myös on, että Nato-jäsenyys ei pelastaisi Suomea rahoituskriisistä, muta puolustuskykyä jäsenyys parantaisi.
Risto Reipas, mikä nyt sitten lietkään, kun liität Jaakon ja minun kommentin 14.2.2012 12:05 Jarmo Nieminen, niin pohdittavaa riittää.
Jarmo Nieminen kirjoittaa Santahaminan kehittymisestä "monialaiseksi eri turvallisuus- ja pelastusviranomaisten koulutuspaikaksi ja yhteistoimintaharjoitusten paikalliseksi tukikohdaksi".
Santahaminan, Helsingin varuskunnan ja Kaartin Jääkärirykmentin rooli muodostunee entistäkin tärkeämmäksi, kunhan puolustusvoimauudistukseen liittyvä paikallisjoukkojen kehittäminen pääsee vauhtiin.
Puolustusvoimain komentaja otti asian esille viimeksi 23.1.2012 maanpuolustuskurssin avajaisissa pitämässään puheessa.
Näinhän tuo on, ja päästään jopa yhdelle luukulle. Toivoittavasti reserviläis- ja maanpuolustusjärjestöt näkevän asian jopa uutena mahdollisuutena.
Kaikkein tiukimmin maanpuolustustahtoiset "paikallisjoukot" puolustivat turhaan ja toivottomasti ympärillään soraläjiksi jauhautuvaa Berliiniä viimeiseen patruunaan saakka huhti-toukokuun vaihteessa 1945.
Jos Helsinki joutuisi hyökkäyksen ja valtausyrityksen kohteeksi jonkun ylivoimaisen vihollisen taholta, olisi jo ennalta vältettävä Berliinin kohtalo.
Helsinki olisikin julistettava kansainvälisesti ns. avoimeksi kaupungiksi, jonka aseelliselta puolustamiselta kokonaan pidätyttäisiin.
Kriisin lauettua ja miehityksen päätyttyä sitä väistämättä seuraavan monikansallisen monenkeskeisen diplomaattisen toiminnan tuloksena, olisi jäljellä ehjä Helsinki.
Mikäli olisi yritetty kaupungin aseellista puolustamista olisi jäljellä soraläjä - sitä laajempi soraläjä mitä tehokkaampaa puolustajien vastarinta olisi ollut - ja kaupunki olisi joka tapauksessa joutunut ylivoimaisen hyökkääjän miehittämäksi.
Aika monta vuosikymmentä on defatismin jälkeinen diplomatia kestänyt. En usko ideaasi. Kyse on kynnyjattelusta. Tuleeko hyökkäys aiheuttamaan niin suuret menetykset, että sen taloudelliset, poliittisen, yms. seuraukset ovat liian tappilliset sisäpoliittisesti ja/ta ulkopoliittisesti.
"Kaikkein tiukimmin maanpuolustustahtoiset "paikallisjoukot" puolustivat turhaan ja toivottomasti ympärillään soraläjiksi jauhautuvaa Berliiniä viimeiseen patruunaan saakka huhti-toukokuun vaihteessa 1945."
Siis ei pitäisi puolustautua, koska on vaara että rakennuksia tuhoutuu? Jos 1939 Suomessa olisi valittu Viron tie, meillä olisi samanlainen tilanne ja olisi nytkin n. 5 miljoonaa asukasta. Niistä 1,5 miljoonaa olisi venäläisiä. Tietokilpailukysymys: missä on 1,5 miljoonaa suomalaista?
Karjalan kannaksella talvisodassa maanpuolustustahtoisia "paikallisjoukkoja" edusti esimerkiksi paikallisista lähinnä suojeluskuntalaisista kootut suojajoukot. Esimerkiksi Summassa joulun alla 1939 "Summan ihmeeessä" ne ansioituivat tuhoamalla alkeellisilla välineillä kymmeniä hyökkääjän panssarivaunuja. Kun linjat palautettiin, ne olivat paikoin ratkaisevassa asemassa.
Nimimerkki Risto R. on lukenut historiaa kovin valikoivasti.
Risto Reippaan mainitsemat saksalaiset "paikallisjoukot" (Volksturm) olivat kouluttamattomasta väestä (johtajat mukaanlukien) hät'hätää - Saksan puolustuksen jo romahdettua - kokoonpantuja tilapäismuodostelmia, joiden suunnitelmavalmius, sotavarustus ja taisteluarvo olivat sen mukaiset.
Suomalaiset paikallisjoukot ovat ja tulevat suunnitelmien mukaan entistäkin enemmän olemaan perus-, täydennys- ja jatkokoulutettuja yksiköitä, joiden suunnitelmat on tehty ja käyttö koordinoitu muiden joukkojen käyttöön.
Volksturmilla ja suomalaisilla paikallisjoukoilla on hyvin vähän yhteistä.
***
Risto Reippaan logiikkaa "avoimesta Helsingistä" ja tehokkaan puolustuksen valtakuntaa raunioittavasta vaikutuksesta on ehdotettu myös koskemaan koko Suomea. Monenkeskinen diplomatia ja "avoimuus" varmistaisivat siis myös koko valtakunnan turvallisuuden?
Puolustustamme ei tule miltään osin vähentää, vaan uudistaa.
Hornetteja vain muutama tunnistukseen, ja tilalle taisteluhelikoptereita.
Hornetit ovat hyökkäys-, ei puolustusase. Sodan alkaessa hornetit tuhotaan kentilleen samoin kuin kiitoradat. Helikopterit ovat piilotettavissa, minullakin lato tyhjänä.
Tänään on naapurin johdossa maltilliset meihin nähden, huomenna voi johdossa olla shirinovskilaiset perilliset jotka katsovat entisten vasallimaiden kuuluvan äitiveväjän helmaan.
Luotan omiin joukkoihin jotka tekevät valloittamisemme kalliiksi, kannattomaksi, en Natoon, joka ei paikalle ajoissa ennätä.
Hädän tullen tarvitsemme kaikki, Pohjois-Karjalan varuskunnat siinä missä Dragsfjärdin ruotsinkieliset soturit. Uudistettu lottajärjestökin on ehdottoman tarpeellinen.
Hornetit ovat puolustusase, kuten kaikki aseemme ja asejärjestelmämme lopunperin ovat. Hyökkäyssota ja hyökkäys taistelulajina ovat eri asioita.
Hornetien jo aloitettu ja meneillään oleva varustaminen ilmasta-maahan -kyvyllä tehostaa entisestään niiden merkitystä hyökkäyksen torjunnassa ja ennaltaehkäisyssä.
Hornetit valittiin Suomelle erityisesti niiden lentotukialusominaisuuksien vuoksi. Hornetit sopivat käytettäviksi maantie- ja tilapäistukikohdista, joita voidaan arvioida olevan huomattavasti enemmän kuin ns. varalaskupaikat.
Valekoneita käyttäen ja koneita myös maantiehinauksessa tukikohtien välillä siirtäen voidaan konetappioita vähentää huomattavasti.
Kiitoteiden ylläpitoon ja nopeaan korjaukseen tarvittaviin pioneerijoukkoihin on kohdistettu erityistä huomiota.
HYvä kysymys esitettiin sähköpostin puolella: Miten lienee tuo aluetoimistojen asia, kun koulutusjoukko-osastojen komentajien pitäisi vastata vielä sotilaslääninkin suunnittelusta?
Totean, että näinhän on jo tehty viimeiset vuodet. Hyvin ovat hommat hoituneet. Kaartin tapauksessa nyt tulee vastattavaksi asevelvollisuusasiat mm. kutsunnat ja valvonta Kymijoelta Hankoon.
Kertokaapas asiantuntijat, miten eliminoidaan Iskander-M -ohjuksen uhka ja suojaudutaan sen asevaikutukselta. Pääkaupunkiseudulla ja muualla Etelä-Suomessa olemme sen maalialueella.
Venäjällä on lehtitietojen mukaan kuusi Iskander-järjestelmää, suunnitelmissa on yhteensä 120:n hankinta. Iskanderista ei siis tule joka pojan asetta, vaan se on ja pysyy aseena, jonka käyttöön ryhdytään vain, jos käytöstä arvioidaan saatavan suuri hyöty. On melkoisen epätodennäköistä, että käyttöön ryhdyttäisiin summamutikassa tai "terroripommitustarkoituksessa".
Iskanderin asevaikutukselta suojaudutaan pitkälti perinteisin keinoin, salauksella, harhautuksella ja hajaryhmittämällä potentiaaliset maalit. Luonnollisesti myös myös fyysinen suojaus tulee kyseeseen.
Torjuntaa voidaan tehdä paitsi ohjustorjuntana joko lentokoneesta tai maassa sijaitsevasta tuliasemasta, myös vaikuttamalla Iskander-järjestelmän arkoihin kohtiin jo ennen ohjuksen laukaisua. Tähän olemme saamassa kykyä Hornetien uuden aseistuksen sekä raskaiden raketinheittimien mahdollisten tykistöohjushankintojen myötä.
Kirjoita uusi kommentti
Kirjaudu tai rekisteröidy kirjoittaaksesi kommentteja
Kommentoi 104 kommenttia