*

Jarmo Nieminen Luonto – Isänmaa – Helsinki

Talvisodan sotilaiden tappiot

Yhtä kuollutta suomalaista sotilasta kohden kuoli viisi neuvostoliittolaista. Muu lukujen vertailtavuus onkin lähes mahdotonta.

Suomen armeijan miesmäärä pysyi melko muuttumattomana noin 330 000 – 360 000 miehenä läpi sodan. Neuvostoliiton joukkojen vahvuus muuttui sodan alun 21 divisioonasta ja 500 000 miehestä sodan lopun 58 divisioonaan ja 1 000 000 mieheen.

Suomalaisia kaatui tai katosi noin 30 000 miestä ja haavoittui 45 000. Neuvostoliittolaisia kuoli 150 000 ja haavoittui noin 260 000 miestä. Suomalaisten kokonaistappiot olivat vajaat 20 % armeijan vahvuudesta, Neuvostoliiton vastaavan luvun ollessa yli 40 %.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (33 kommenttia)

Käyttäjän jarmonieminen kuva
Jarmo Nieminen

Neuvostoliiton tappiot
Neuvostoliiton-Suomen vuoden 1939-1940 -sodassa

Tappioista on esitetty vuosikymmenten kuluessa hyvin erilaisia lukuja. Molotov ilmoitti sodan päättyessä virallisesti tappioiksi 48 747 kaatunutta ja 158 863 haavoittunutta. Hrutsev kirjoittaa muistelmissaan tappioiden olleen 1 000 000 miestä. Saksalaiset arvioivat Neuvostoliiton tappioiden olleen 273 000 kaatunutta kokonaistappioiden kohotessa miljoonaan mieheen. Suomalainen virallinen arvio pysytteli noin 200 000 kaatuneessa, kokonaistappioiden ollessa lähes miljoona miestä.

Käyttäjän jarmonieminen kuva
Jarmo Nieminen

A.N. Saharov ilmoittaa NKVD:n arkistojen perusteella Neuvostoliiton tappioiksi kaatuneina ja kadonneina sotilaina 150 000 henkilöä. Tiedot on julkaistu kirjassa Timo Vihavainen – Andrei Saharov (toim.) Tuntematon talvisota, Neuvostoliiton salaisen poliisin kansiot, Edita, KLEIO 2009.

Samaisessa kirjassa T.S. Bušujeva kertoo, että Venäjän yleisesikunnan laatimassa teoksessa ” Salaisuuden sinetti murrettu” kerrotaan kaatuneen 71 200 henkilöä, kadonneen 39 300 ja haavoihin tai tauteihin kuolleen 16 300 henkilöä, yhteensä 126 800 henkilöä. Lääkinnällisinä tappioina kerrotaan olleen noin 265 000 henkilöä, joista 188 700 haavoittuneina, 58 400 sairastuneina, 17 900 paleltuneina.

Käyttäjän jarmonieminen kuva
Jarmo Nieminen

Neuvostoliiton peruuttamattomien tappioiden kirjassa luetellaan 131 476 henkilön nimet, jotka kuolivat työläisten ja talonpoikien puna-armeijan valkosuomalaisia vastaan käydyssä sodassa surmattuina, kadonneina, haavoihin tai tauteihin. Kniga pamjati (Vuosien 1939–1940 muistokirja) kertoo 130 000 henkilön kuolleen ja haavoittuneiden tai sairaiden määrän olleen 264 000 henkeä.

Viime vuosina venäläiset tutkijat ovatkin päätyneet noin 150 000 henkilön peruuttamattomiin tappioihin Neuvostoliiton ja Suomen sodassa.

Käyttäjän jarmonieminen kuva
Jarmo Nieminen

Suomen tappiot
Talvisodassa

Talvisotaan osallistui noin 16 700 upseeria. Heistä aktiivipalveluksessa oli 3 100 ja reserviupseereina 13 600. Aktiiviupseerien määrään luettiin YH:ssa palvelukseen käsketyt 790 evp-upseeria.

Vänrikin tai luutnantin sotilasarvossa palveli 15 000 upseeria. Aktiiviupseereista heitä oli 1 300. Näistä nuoremmista upseereista, jotka pääsääntöisesti palvelivat komppaniapäällystössä ja siinäkin valtaosin joukkueenjohtajina kaatui tai katosi 1 100, joka edustaa upseeritappiosta 99 %:a. Heistäkin valtaosa 800 miestä kaatui vänrikkeinä.

Talvisodan pikkujättiläisen mukaan kaatuneita tai kadonneita upseereita oli em. 1 100, aliupseereita 4 100 ja miehistöä 17 700, yhteensä 22 900 henkilöä. Henkilöstöryhmittäin tappiot olivat: upseerit 11,5 %, aliupseerit 10,8 % ja miehistö 9,0 %. Luvut on laskettu 14.3.1940 olleesta rintamajoukkojen vahvuuksista Jos osuudet lasketaan koko armeijan vahvuudesta (12 245 upseeria, 51 183 aliupseeria ja 300 838 miestä), johon sisältyy myös kotijoukkojen vahvuudet, osuudet ovat 9,0 %, 8,0 % ja 5,9 %

Haavoittuneiden määrä oli 43 500, heistä pahoin haavoittuneena 16 400 miestä. Syksyllä 1946 oli Talvisodan invalideja 9 600 miestä.

Sodan jälkeen ilmoitettiin suomalaisten joukkojen kokonaistappioiksi 66 400 henkilöä, eli 18 % armeijan henkilöstövahvuudesta.

manu (nimimerkki)

Sodassa kuolleisiin voidaan lisätä 5000-6000 suomalaisten ottamaa sotavankia.Venäläisten syyttelevät nykyään suomalaisia sotavankien huonosta kohtelusta jatkosodan aikana, mutta itse hukuttivat kaikki talvisodan jälkeen sotavankeudesta palautetut sotilaansa lotjissa Laatokkaan.

Alamainen (nimimerkki)

Valitettavasti NL:n joukkojen tappiot eivät jääneet tuohon. Kukaan ei varmaankaan tiedä, kuinka monta tuhatta sotilasta, jotka eivät suorittaneetkaan Stalinin haluamaa "paraatimarssia Suomeen", kuoli Talvisodan jälkeisissä rangaistustoimissa. Tuskin ainakaan suomalaisten vangitsemilla sotilailla tai korkeammilla upseereilla on ollut kovinkaan mukavat oltavat kotimaahan palatessaan.
Stalinin verenhimo oli tunnetusti kyltymätön ja mikä olisikaan ollut "parempi" vihan kohde kuin "häpeää" tuottaneet, pikkuruiselle tsuhnamaalle hävinneet sotilaat. Eihän siihen pysty kuin "kurjat kierot luokkapetturi-vastavallankumoukselliset". "Niiden oikea paikkahan on ainoastaan teloitusmonttu tai gulag, jossa noista valkobandiittien kätyreistä saadaan edes viimeinen työpanos talteen Kommunistisen Ihanteen hyväksi".
Sellainen oli pienen viattoman ihmisen, kodistaan suuruudenhulluun sotaretkeen temmatun donetskilaisen Igorin tai ufalaisen Vladimirin surkea kohtalo Isä Aurinkoisen Valtakunnassa. Toivottavasti noiden Talvisodan viimeisille uhrien omaisille on selvinnyt heidän aviomiesten, poikien, isien ja veljien kohtalo ja heidät on haudattu kunniallisesti kirkkomaahan.
Juuri tämä pienten ihmisten kohtalo, niidenkin joiden osa on ollut joutua suomalaisten vihollisiksi diktatuurin ja Stalinin valloituskiiman takia, saa minut tekemään kaikkeni, ettei uusia sotia enää tulisi. En halua että yhtään venäläistä tai suomalaista kuolisi enää siksi, että tämä järjestö pääsisi murhanhimoisiin tavoitteisiinsa:
http://antifasistit.blogspot.com/
Kauan eläköön Suomen, Venäjän, Ukrainan ja kaikkien kansojen välinen ystävyys ja punafasisteille toivon mielenhäiriöstä paranemista.
P.S. Muistakaamme myös niitä, jotka vieläkin kärsivät Stalinin kirotusta perinnöstä ja jotka eivät mahdu Kremlin, Moskovan miljardöörien, eivätkä SAFKA:n mielenkiinnon piiriin, vaan saavat näiltä tahoilta pelkkää halveksuntaa ja ylenkatsetta. Toivomme, että heillekin koittaisi vielä armollisemmat ajat.
http://www.lapsivangit.fi/
Hyvää yötä ja ystävyyttä ihmisten ja kansojen välille

Alamainen; nimimerkki

siviilitarkkailija (nimimerkki)

[lainaus]17 900 paleltuneina. [/lainaus]

Alakanttiin. Neuvostoliiton eduksi on kyllä luettava ja oppiminen paleltumien ja tautien suhteen eliitin suojelemiseksi. Toisin kuin Saksalaisilla.

Olisi tärkeää kuitenkin tutkia suomen armeijan itse, ennen sotaa tehdyt panssarintorjuntavälinehankinnat ja niiden vaikutukset neuvostotappioihin. Neuvostoliitto kun EI piitannut ihmistappioista vaan panssarivaunujen sekä tykistön kärsimistä menetyksistä ja niistäkin numeromääräisenä tietona. Siksi tieto henkilöstömenetyksistä on melko suomalainen käsitys asiasta jossa toinen osapuoli ei edes nähnyt menetystä. Itseasiassa päinvastoin. Neuvostoliiton harjoittama ihmisten tapattaminen palveli kommunistisen puolueen valtapyrkimyksiä.

Toki sadatuhannen rajan ylityksen jälkeen jopa neuvostoliitossa alettiin pohtimaan menetysten kokonaismääriä, muttei mitenkään tavattomana tai kamalana menetyksenä. Olennaisempaa ja paljon arvokkaampaa oli tieto neuvostoliitolle talven vaikutuksista sotakalustoon kuin se kuinka moni paleltui hengiltä.

Eli suomalainen puhuu ihmisistä, kommunisti panssarivaunuista. Kun panssarivaunut pysäytetään, pysähtyy myös kommunisti ja kommunismi. Tämä kun on merkittävästi erilainen asia kuin pistimessä jossa on työläinen molemmissa päissä. Kommunismi on aina vähemmistön aate ja asia. Siksi kommunistilla on konetuliase ja sekin pistimillä varustettujen työläisten takana varmistamassa että työläiset joko hyökkäävät tai kuolevat. Tämä on merkittävimpiä sotastrategisia oivalluksia puna-armeijan perustajalta hra Trotskilta. Siksi käsityksemme ja tilastomme tapetuista puhuttelevat ja rakentavat vääristynyttä kuvaa neuvostoliitosta ja sen sotilaallisista päätöksentekoperusteista.

Neuvostoliitto ja kommunistit järkyttyivät menetetyistä panssarivaunuista!

Käyttäjän jarmonieminen kuva
Jarmo Nieminen

Terve manu. Tuossa venäläisten 150 000 on mukana Suomessa vankileireillä kuolleet neuvostosotilaat. On mukana mainitsemasi tapaus, sitä ei lähde kerro. Mukaan on kuitenkin laskettu sulkuosastojen surmaamat karkurit. He eivät kuitenkaan ole niminä muistokirjoissa, kuten eivät rintamalla teloitetut. Mutta ryhmät sisältyvä 132 000:n ja 150 000 väliseen holkkumaan.

Käyttäjän jarmonieminen kuva
Jarmo Nieminen

Siviilitarkkailijalla totean, että hieman vähättelet, siis 132 000 vainajaa on kirjattu asianmukaisiin muistoteoksiin. Kyllä heilläkin oli ja on arvostus suurta sotaveteraanejansa kohtaan. Sen näkee kun menee Kannaksen Suuren Isänmaallisen sodan muistopaikoille.

Käyttäjän jarmonieminen kuva
Jarmo Nieminen

Venäläiset ottivat vastaan vankienvaihdossa 5 277 sotavankia. Heidät sijoitettiin Moskovan pohojispuolella sijaitsevan Ivanovin oblastin NKVD:n Južan leirille tutkintavankeuteen. Kesäkuun lopulla he olivat edelleen leirillä. Heistä teloitettiin 158 entistä puna-armeijan sotilasta. 4 354 määrättiin 5-8 vuoden mittaisille ojennus- ja työleireille. 450 onnekasta vapatettiin haavoittumisen, sairauden tai paleltumisen takia. Toki heidätkin määrättiin puolustusasiain kansankomissariaatin käyttöön.

tiltu (nimimerkki)

Miksei isäni kuollut em sodassa j8 8

tiltu (nimimerkki)

Tarkennus asiaan joukkue oli jr 58

tiltu (nimimerkki)

Minkä takia minun pitää sinulta kysyä kuinka paljon pohjalaisia kuoli em sodissa eikö sankari hauta Teuvalla kerro totuutta

Käyttäjän jarmonieminen kuva
Jarmo Nieminen

JR 58 soti Jatkosodassa kesällä 1994 Karjalan kannaksella Valkeasaaren pääasemasta vetäytyen koko Kannaksen halki. Vetäytymisvaiheen aikana, 10.6.-20.6.1944, rykmentistä kaatui tai katosi 307 miestä. Rykmentin kokonaisvahvuus oli noin 3 500 miestä.

siviilitarkkailija (nimimerkki)

[lainaus] Kyllä heilläkin oli ja on arvostus suurta sotaveteraanejansa kohtaan[/lainaus] Puhuin neuvostohallituksen arvomaailmasta. Tähän ei kuulu ihmismenetysten päivittely. Neuvostohallitus itki koneidensa, ei ihmisten perään.

Juhani Putkinen

Sattuuko Sinulla Jarmo olemaan tietoa miten paljon suomalaisille tuli Talvisodassa paleltumistappioita - niin vaikeita, että joutuivat rivistä pois (vastaten haavoittumista)?

Nimittäin ainakin IV AKssa niitä tuli melkoisesti:
http://jussina.blogit.uusisuomi.fi/2010/01/05/suur...

M-T Heikka

Vain 5:kö? Minä olen lukenut jostain Suomen Kuvalehdestä, että yhtä suomalaista kohden olisi tapettu 6,4 tai 6,7 venälästä, vai oliko se 7, jotain. En muista tarkkaa määrää, mutta enemmän se oli kuin 5.

Juhani Putkinen

Merja (18).

Venäjällä ei edelleenkään tilastoida kaatuneeksi henkilöä, joka on vähänkään pihissyt henkeä sillä hetkellä kun on lähdetty viemään taistelukentältä.

Usein vaikeasti haavoittunut kuolee kuitenkin jo kuljetettaessa, joukkosidontapaikalla tai sotasairaalassa siinä haavoittumisessa saamiinsa vammoihin. Se kuitenkin on tilastoissa "luonnollinen kuolema".

Siksi venäläisen ihmisoikeusjärjestön Memorialin luvut kuolleista ovat ihan eri luokkaa kuin Venäjän viralliset tilastot (esimerkiksi Tshetshenian sodista).

Alamainen (nimimerkki)

Anteeksipyyntöni vielä Jarmolle tuosta #7 vuodatuksesta.
Olin melko tunteellisella päällä, kun juuri uutisista kuulin kuinka monta tuhatta venäläistä ja ukrainalaista sotilasta, suomalaisten ystävää, kuoli Raatteessa.
Vaihtoehtoja ei valitettavasti ollut, joko he tai me. Sitä se diktatuurin naapurissa asuminen teettää. Kunnia kuitenkin molempien osapuolien uhreille.
Vielä yksi kysymys tähän perään. Onko Kaunialan sotavamma sairaala jo nyt osaksi Vantaan kaupungin käytössä ja siirtyykö se parin vuoden sisällä kokonaan Vantaan sosiaalitoimen piiriin?

Käyttäjän jarmonieminen kuva
Jarmo Nieminen

Mitäpä tuosta, välillä kuohahtaa itse kullakin. Mainitsemassani kirjassa on kymmeniä neuvostoliiton Suomen suunnan rintamilta lähetettyjä kirjeitä. Ne ovat osin karmeaa luettavaa. Tuska rintaman toisella puolella oli suurta. Monissa kirjeissä lisäksi ihmetellään sodan päämääriä.

Käyttäjän jarmonieminen kuva
Jarmo Nieminen

#19. Juhani. NKVD:n arkiston mukaan vuonna 1940 kirjattiin sairauksiin, paleltumisiin ja haavoihin kuolleet peruuttamattomiksi tappioiksi, kuten kaatumiset ja katoamisetkin.

Juhani Putkinen

Jarmolle (22) tiedoksi, että Talvisodan aikana kukaan EI uskaltanut kertoa ylöspäin todellisia omia tappioita peläten joutuvansa teloituskomennuskunnan eteen - omat tappiot valehdeltiin pienemmiksi. Samoin ylöspäin valehdeltiin suomalaisten tappiot (tietenkin ylöspäin).

Esimerkiksi divisioonan komentaja ja divisioonan komissaari tekivät tässä valehtelussa yhteistyötä säilyttääkseen henkensä.

Divisioonissa oli lisäksi NKVDn (KGB/FSB) erikoisosastot, jotka raportoivat vielä omilla viestivälineillään ylöspäin, mutta näiden tarkoituksena ei ollut tappioiden selvittäminen, eikä ne olisi siihen kyenneetkään. Niiden tarkoitus oli, ettei kukaan tekisi vastavallankumouksellista propagandaa, tms. Sitten tarvittaessa teloittivat omiaan, jos joku upseeri sattui vaikka ehdottamaan, että murtauduttaisiin motista omien yhteyteen.

Sama valehtelu jatkui Jatkosodassakin, kuten Kannaksen taisteluista vuonna 1944 tohtoriksi väitellyt Tapio Tiihonen on todistanut.

Käyttäjän jarmonieminen kuva
Jarmo Nieminen

Ehkä niin Juhani. Tiedot perustuvatkin kuolleiden kortistoon. Sen lähdearvoa pidetään hyvänä.

Käyttäjän jarmonieminen kuva
Jarmo Nieminen

Vielä Juhanille. Näyttäisi siltä, että Stalinilla oli käytössä NKVD:n arkistojen mukaan aika oikeansuuruiset tiedot suomalaisten tappioista. Suosittelen sinullekin tuota kirjaa. Saat siitä irti tosi paljon. Sen verran rajua kertomaa se on mm. omien teloituksista.

siviilitarkkailija (nimimerkki)

Talvisotaan mennessä neuvostojärjestelmä oli tappanut ja tapatti ihmisiä kymmenmiljoonaisissa numeroissa. Tuon järjestelmän mittakaava oli niin suurta että siinä eivät kymmenien tai sadantuhannensotilaan tapattamiset tunnu miltään erityiseltä uhraukselta järjestelmän huipulla. Eivätkä siis vaikuta suoranaisesti päätöksentekoon. Tämä näkemyksellinen ero ja suhtautuminen menetyksiin erotti Suomen Neuvostoliitosta melko perusteellisesti. Mittakaavaerot ovat lähes käsittämättömät samoin politiikka jossa neuvostoliitto tietoisesti tapatti vähemmistökansoja sodassa säästellen ja aseistaen eliittijoukkojaan.

Käyttäjän jarmonieminen kuva
Jarmo Nieminen

Rohkenen olla eri mieltä #26. Kyllä noilla sotilaiden tappioluvuilla oli todellista merkitystä, nimittäin tuhottu divisioona oli tuhottu divisioona. Eikä niitä sodan päättyessäkään ollut käytössä kuin 58 ja niiden henkilövahvuuksista oli yliviivattu jo yli 40 %.

tarkkailijavm-59 (nimimerkki)

Se mikä monella tahtoo unohtua tappioita ja sotatoimiyksiköiden taisteluarvoa punnitessa on se, että divisioona koostui niin puna-armeijassa kuin Suomen armeijassakin 3 rykmentistä joissa oli yhteensä 9 jalkaväki pataljoonaa. Karkeasti arvioiden esim. puna-armeijan divisoonasta (määrävahvuus 18 000 miestä) nuo 9 pataljoonaa merkitsivät 9000 taistelijaa. Siis noin puolet divisioonan kokonaismäärävahvuudesta. Tämä johtui siitä, että puna-armeijan divisioonassa tykistön osuus oli valtava.

Tappiot niin Suomen kuin NL:n divisioonista kohdistuivat jokseenkin 90%:sti näihin jalkaväkipataljooniin. Suomalaisten rykmentit kokivat talvisodassa keskimäärin n. 40-45% tappiot. Pataljoonat lähes 50%:n tappiot. Neuvostoliittolaiset pataljoonat kokivat mitä todennäköisemmin 80%:n tappiot. Toki molemmat sotivat osapuolet täydensivät pataljoonia henkilötäydennyskeskuksista. Näiden täydennysmiesten taso oli tietysti huomattavasti heikompi kuin mitä alkuperäiset pataljoonien taistelijat.

Suomalaiset kaappasivat sodan hirvittävinä viimeisinä päivinä radioviestejä Viipurista, Talista, Kollaalta ja Taipaleesta joissa tykistön tuliasema etsi epätoivoisesti tulenjohdolta viestejä (niitä ei tullut). Samoin varsinkin Viipurinlahdelta saatiin viestejä joissa hyökkääjän pataljoonan taisteluvahvuudet olivat jo vajonneet paikoitellen alle 50 miehen.

Ero suomalaisten ja puna-armeijan pataljoonien välillä oli kuitenkin se, että NL kykeni täydentämään pataljooniaan paremmin kuin Suomi. Siksi Suomen olikin pakko tehdä rauha. Kuten Mannerheim sodan jälkeen kritisoi, oli virhe että rauhan aikana oli jätetty huomattava osa (n 100 000 miestä) kouluttamatta). Ellen väärin muista, niin ylipäällikkö totesi että oli luultu että maan puolustamiseen riittää 9 divisioonaa. Ts. kyse oli ollut Puolustusvoimien omasta sittemmin virheelliseksi osoittautuneesta arvioista. Myös eversti Erkki Nordbergin mukaan II maailmansota osoitti, että maallamme on aivan liian pitkä itäraja, että maan puolustaminen omin voimin onnistuu. Suomalaiset unohtavat helposti sen, että maaliskuussa 1940 NL oli siirtämässä uudestaan Pohjois-Suomen suunnalle uusia divisioonia. Sodan jatkaminen näissä olosuhteissa olisi ollut suoranainen itsemurha.

siviilitarkkailija (nimimerkki)

Tätä voi olla vaikea suomalaisena ymmärtää, enkä suoranaisesti edes odota tällaista ihmettä. Enkä millään lailla vähättele suomen armeijan saavutuksia jotka olivat suorastaan häkellyttäviä. Totean vain että neuvostoliiton kommunistinen johtaja tapatti koko puna-armeijan johdon ennen sotaa. Ja piti saavutusta merkittävänä voittona. Niin että tämän hävityksen rinnalla divisioonatason menetykset eivät tuntuneet puna-armeijassa vielä miltään. Armeijakunnan menetys alkoi kirpaisemaan. Ja se sai aikaan tärinää mutta divisioonien menetykset eivät.

Suomelle yhdenkin divisioonan menetys olisi voinut olla kohtalokasta. Pelimerkkimme pankissa olivat sen verran pienet emmekä saaneet esimerkiksi amerikanapua jolla voitiin parantaa divisioonan taistelukuntoa merkittävästi. Siksi divisioonatason voitto tai tuhoaminen ovat meille järisyttävä voitto. Vaan asia on niin että venäläisille kyseessä oli esim "vain" ukrainalainen divisioona joita tuhoutui monta muutakin. Mikä loi pohjaa ukrainan venäläistämiselle.

Suomi oli kiistämättä tuolloin hyvä, muttei järisyttävän erinomainen. Sodan tuhovaikutuksissa ei ole otettu mielestäni huomioon puna-armeijan sisäisen kitkan ja käynnistymisen vaikutuksia miehistömenetyksiin. Puna-armeija toimi klassisen roomalaisen sotakoneen tavoin jossa menetysten määrä ei ollut enää pikkuvaltion ymmärrettävissä, eikä hallittavissa kun pelissä oli voitto, strateginen lopputulos ja arvovalta.

M-T Heikka

19. Juhani, no tuo selittää erilaiset tilastot. Mie olen kyllä 99%sesti varma, että olen lukenut jostain suuremman suhdeluvun, että se oli jotain 6, 4 tai 6,7. Muistan asian, sillä olen luullut, että se, että "yksi suomalainen vastaa..." on vain jokin hauska vitsi. Mutta sille oli pohjaa, ja se hämmästytti minua. Siksi muistan sen.

tarkkailijavm-59 (nimimerkki)

Kiinnostavaa olisi tietää millä perusteella Saksan tiedustelu arvoi NL:n menettäneen kuolleina peräti 275 000 miestä talvisodassa. Suomalaisten arvioi välittömästi sodan jälkeen oli 200 000 miestä. Sitten on vielä epäselvää millainen kokonaiskuva NL:n johdolla oli joukkojen kokonaistappioista. Antoivatko yksiköt tarkoitukselle pieniä lukuja jotta johtajat olisivat säilyttäneet kasvonsa (ja henkensä? Entä mikä oli haavoittuneiden selviytymisprosentti. Suomen osaltahan tiedämme, että talvisodan kokonaistappioista (66 500 sotilasta) kaatuneita, kuolleiksi julistettuja ja haavoihinsa kuolleita oli yli 23 000 miestä. So. peräti lähes 35% (jatkosodassa lukema oli 29%).

On esitettävä siis muutama kriittinen kysymys. Oliko esim. NL:n lääkintähuolto yhtä hyvä tai jopa parempi kuin suomalaisilla talvisodassa? Jos oli niin miten se voidaan osoittaa. Nimittäin Jarmon antamat tiedot kaatuneet + haavoittuneet = 410 000

Kaatuneiden (150 000) osuus 410 000:stä on hieman yli 36%. Pidän siksi 150 000 miehen kuolleiden osuutta ottaen huomioon puna-armeijan sotilaiden heikon varustuksen ja surkean huollon sekä muut vaikeudet paljon todennäköisempänä kuin lukemaa 127 000.

Jos taas lähdemme siitä, että surkean huollon ja varustuksen seurauksena NL:n kokonaistappioista kuolleet (myös sodan jälkeen vammoihinsa) olisivat muodostaneet 40%:n osuuden päädymme lukemaan 164 000. Pidän tuota lukemaa itseasiassa hyvinkin todennäköisenä. Ne jotka väittävät että puna-armeijan kokonaistappioista kaatuneiden prosenttiosuus olisi jopa pienempi kuin suomalaisten kaatuneiden prosenttiosuus omista kokonaistappioista saavat luvan perustella näkemystään.

tarkkailijavm-59 (nimimerkki)

Jarmolle esittäisin erään kiinnostavan kysymyksen. Nimittäin Heikki Ylikankaan kirjassa "Romahtaako rintama" vilahtaa sellainen arvio, että jatkosodassa(?) suomalaisista sotilaista kuoli n.90% sirpalevaikutuksesta, ei siis vihollisen luodeista. Onko itseasiassa olemassa mitään konkreettista dokumenttiaineisto olemassa joka kertoisi "miten suomalainen sotilas kuoli". Ja edelleen onko ylipäätänsä olemassa myöskään tutkimustietoa mitkä olivat muiden maiden sotilaiden kuolinsyyt II maailmansodassa?

Minulla on tietysti nyt sellainen oletus, että II maailmansodan aikana kehitys olisi vienyt siihen suuntaan, että sodan loppua kohden sirpalevaikutus (pommit, tykistö, krh) näytteli suurempaa osaa kuolinsyyssä kuin sodan alussa. Olenko skenaariossani aivan väärässä?

Entä mikä kaatuneissa ja haavoittuneissa oli onnettomuuksien ja itsemurhien/itsemurhayritysten osuus? Lisäksi yksi asia unohtuu helposti - epäilemättä satoja suomalaisia sotilaita kuoli tai haavoittui tarkoituksettomasti omien tulituksessa. Jostain olen lukenut esim. että USA:n yli 58 000 Vietnamissa kuolleesta sotilaasta erityyppisissä onnettomuuksissa ja muilla tavoin kuin vihollisen toimesta kuoli yli 10 000 sotilasta. Osuus on huomattava. Tunsin ainakin pari sotaveteraania jotka haavoittuivat esim. miinoja virittäessään tai muissa onnettomuuksissa.

Erno Linnola

Jarmon blogikirjoitus kaipaa päivitystä. Ainakin Timo Vihavaiselle on näytetty Venäjällä hieman tuoreimpia tutkimustuloksia joiden mukaan olisi olemassa tiedot vähintäin 150 000 neuvostoliittolaisen sotilaan menehtymisestä talvisodassa. Näin ollen Wikipedian käyttämä arvio 126 875 (Krivosheev) ei pitäne paikkaansa. Samoihin aikoihin tuo mainittu Krivosheevi julkaisi koko "Suuren Isänmaallisen Sodan" (1941-45) neuvostoliittolaisiksi sotilastappioiksi 8 668 40. Sekään ei pitäne paikkaansa sillä Venäjällä on menossa projekti jossa ilmeisen tosissaan pyritään vihdoinkin saamaan selville sodassa menehtyneiden sotilaiden määrä. Tältä näyttää tappiolukemat vuoden 2008 välitilinpäätöksen mukaan:

14 241 000 (joista 970 000 olisi ollut upseereita). Vastaavasti jo aiemmin on amerikkalainen sotahistorioitsija David Glantz omiin kymmeniä eri suurempia ja pienempiä taisteluja analysoituaan tullut arvioon että NL menetti sodassa noin 14.7 miljoonaa sotilasta kuolleina.

"We established the number of irreplaceable losses of our Armed Forces at the time of the Great Patriotic War of about 13,850,000. A more recent compilation made in March 2008 of the individuals listed in the card files puts total dead and missing at 14,241,000 (13,271,269 enlisted men and 970,000 officers) This database is incomplete and does not include all men killed in the war; currently graves registration teams in Russia are identifying war dead that are not currently included in the database"

Sergey Aleksandrovich Il’enkov – Graduated from the Kalinnin Suvorov Military Academy, the Higher Military Academy, the Moscow State Historical-Archival Institute. Assistant chief for scientific work of the Central Archives of the Ministry of Defense of the Russian Federation. Co author of many scientific works on the history of the Great Patriotic War.

Voennno-Istoricheskiy Arkhiv
No. 7(22), 2001, pp. 73-80

Toimituksen poiminnat