Jarmo Nieminen Luonto – Isänmaa – Helsinki

Urheilukomppaniassa tehtiin huippu-urheilijoita ja -sotilaita

  • Urheilukomppaniassa tehtiin huippu-urheilijoita ja -sotilaita
  • Urheilukomppaniassa tehtiin huippu-urheilijoita ja -sotilaita
  • Urheilukomppaniassa tehtiin huippu-urheilijoita ja -sotilaita
  • Urheilukomppaniassa tehtiin huippu-urheilijoita ja -sotilaita
  • Urheilukomppaniassa tehtiin huippu-urheilijoita ja -sotilaita
  • Urheilukomppaniassa tehtiin huippu-urheilijoita ja -sotilaita
  • Urheilukomppaniassa tehtiin huippu-urheilijoita ja -sotilaita

Viime päivinä puolustusvoimien Urheilukoulu on ollut monien hampaissa mukamas’ eriarvoisen varusmieskoulutuksen takia. Avaan ohessa hieman taustoja ja tuloksellisuutta.

Suomen yleisurheilun kultaiseen 70-lukuun vaikutti merkittävällä tavalla Santahaminassa Uudenmaan jääkäripataljoonassa ollut urheilukomppania. Nuoret kyvykkäät urheilijat opetettiin systemaattiseen valmentautumiseen ja tiukkaan tavoitteellisuuteen. 

1960-luvun alussa oli monen lupaavan urheilijan ura kärsinyt  tai jopa katkennut varusmieskauteen. Syntyi ajatus luoda huippu-urheilijoille erilliset mahdollisuudet harjoitteluun myös asevelvollisena. Ajatuksen isänä voidaan pitää liikuntakasvatusohjaaja kapteeni Kalevi Römpöttiä, joka oli tehnyt useita aloitteita asian puolesta. Presidentti Urho Kekkosen "myllykirje" puolustusministeriöön vuonna 1962 sai aikaan puolustusvoimien liikuntakasvatuksen uudistamisen.

Puolustusvoimien komentaja, jalkaväenkenraali Sakari Simelius hyväksyi urheilujoukkueet siten, että vuonna 1964 otettiin asevelvollisia lajiryhmittäin erillisjääkärijoukkueisiin valmennuksen kannalta edullisimpiin varuskuntiin. Tällöin talviurheilijat sijoitettiin Kontiolahteen ja Lappeenrantaan sekä kesäurheilijat Obbnäsiin ja Santahaminaan. Käytännössä pääsy urheilujoukkoihin edellytti maan edustustehtäviä, A-luokan urheilullista tasoa tai pelaamista silloisessa mestaruussarjassa. Etusijalla olivat edustuslajit, ennen kaikkea olympialajit. Tämän vuoksi esimerkiksi pesäpallo ei puhtaasti kansallisena lajina kuulunut lajivalikoimiin.

Urheilujääkäreiden saama vastaanotto ei aluksi muodostunut kovinkaan sydämelliseksi. Yhden erityisryhmän - huippu-urheilijoiden - asettaminen erikoisasemaan aiheutti kritiikkiä. Oli epäilyjä, että sotilaallinen koulutus jäisi liian vähälle urheilijoiden palvelusohjelmassa ja ajankäyttö olisi kuin "lomakodissa, jossa vähän urheillaan". Tämän harhaluulon poistamiseksi oli tehtävä paljon työtä.

Vuonna 1966 urheilujoukkoja kehitettiin ja keskitettiin siten, että erillisjääkärijoukkueista muodostettiin urheilukomppaniat. Talviurheilijat sijoitettiin Kainuun Prikaatiin Kajaaniin ja kesäurheilijat Santahaminaan. Urheilukomppania eli 2. Jääkärikomppania laajeni käsittämään myös kori- ja lentopalloilijat, painijat, nyrkkeilijät, painonnostajat ja uimarit. Lisäksi jääkiekkoilijat siirtyivät Santahaminaan.

Monista urheilujääkäreistä kehittyi arvokisamitalisteja; merkittävimmät olivat nelinkertainen olympiavoittaja Lasse Virén sekä painin olympiavoittaja Pertti Ukkola. Olympiamitalisteista mainittakoon lisäksi yleisurheilussa hopeaa voittaneet Hannu Siitonen ja Antti Kalliomäki sekä pronssia saavuttanut Tapio Kantanen. Nyrkkeilyssä saavutti Reima Virtanen hopeaa ja Arto Nilsson pronssia. Nykyaikaisen 5-ottelun joukkuekilpailussa Martti Ketelä ja Veikko Salminen saivat pronssia. Juha Tiainen voitti olympiakultaa ja Kaarlo Maaninka hopeaa ja pronssia yleisurheilussa sekä Mikko Huhtala pronssia painissa. Arto Bryggare saavutti MM-hopean lisäksi olympiapronssia.

Urheilujoukot toimivat Santahaminassa 15 vuotta, ja niissä palveli kaikkiaan noin 1700 varusmiestä. Heistä valtaosa kävi erinomaisella menestyksellä aliupseerikoulun ja hyvin suuri osa myös reserviupseerikoulun. Kokemus osoitti, että hyvä urheilija oli myös hyvä sotilas.

Artikkeli on lyhennelmä Antero Uiton, urheilukomppanian kasvatti hänkin, artikkelista Urheilujoukot Santahaminassa vuosina 1964-1979. Artikkeli julkaistiin kirjoittamassani kirjassa Santahamina – sinivalkoinen saari (MPKK 2012). 

Jälkikirjoitus

Olen haastatellut urheilujoukkojen perinnetilaisuuksissa useita edellä kuvatuista loistavista urheilijoista. He puhuvat lähes yhdellä suulla kuin mestarien-mestari Lasse Viren tänään Helsingin Sanomissa artikkelissa Armeija teki urheijoiksi. Heistä leivottiin huippu-urheilijoita urheilukomppaniassa.

Puolustusvoimauudistuksessa on nyt päätetty että Urheilukomppania palaa juurilleen Santahaminan saarelle. Joukko liitetään pataljoonaksi Kaartin jääkärirykmenttiin.

 

Kuvat: Urheilujoukkojen perinneyhdistys.

 

Kuvatekstit:

 

Hannu Siitonen voitti keihäässä Euroopan mestaruuden Roomassa vuonna 1974. Olympialaissa tuli hopeaa Montrealissa 1976 ja 4:s sija Münchenissä 1972.

Lasse Virén matkalla olympiakultaan 10 000 metrillä Münchenissä 1972. Muutaman päivän päästä tuli kultaa myös 5000 metrillä. Neljä vuotta myöhemmin sama uskomaton menestys toistui Montrealin kisoissa.

Tapio Kantanen juoksi pronssia 3000 metrin esteissä Münchenin olympialaisissa 1972. Neljä vuotta myöhemmin Montrealissa hän oli neljäs ajalla 8.12,6, joka kesti Suomen ennätyksenä peräti 31 vuotta.

Jääkiekkoilija Heikki ”Hexi” Riihiranta edusti Suomea 104 A-maaottelussa sekä useissa arvokisoissa 1970-luvulla . Hän oli Suomen ensimmäinen jääkiekkoammattilainen WHA:ssa, missä tuli mestaruus vuonna 1976. Suomen A-maajoukkueen joukkueenjohtajana lukuisissa arvoturnauksissa sekä olympiakisoissa 1990-luvulla.

Antti Kalliomäki taivutti seiväshypyssä olympiahopeaa Montrealissa 1976 sekä EM-hopeaa Prahassa 1978. Politiikassa hän kunnostautui pitkäaikaisena kansanedustajana, SDP:n eduskuntaryhmän puheenjohtajana sekä kauppa- ja teollisuusministerinä.

 Pika-aituri Arto Bryggare saavutti lukuisia arvokisamitaleita, joista kirkkaimpia olivat Helsingin MM-kisojen hopea 1983, olympiapronssi Los Angelesissa 1984 sekä kolme EM-mitalia (pronssia 1978 ja 1982 sekä hopeaa 1986). Hallikisoissa tuli lisäksi useita EM-mitaleita.

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

3Suosittele

3 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (38 kommenttia)

Harri Räsänen

Kävin intin Immolassa, joka nyt ei ole varsinainen urheilujoukko-osasto mutta jossa oli paljon urheilijoita palveluksessa sekä myös kouluttajina.
Joidenkin kilpaurheilijoiden suorittama asepalvelus poikkesi huomattavasti ei urheilijoiden palveluksesta. Kilpamatkoja ja lajiharjoittelua enemmän. Sotilaskoulutusta ja metsäkeikkoja vähemmän.
Armeija ei ollut tasapuolinen kaikkia kohtaan silloin eikä ole nytkään.

Käyttäjän jarmonieminen kuva
Jarmo Nieminen

Juuri em. syystä perustettiin urheilujoukot.

Harri Räsänen

Miksi juuri urheilijoiden tulee saada erityiskohtelu?
Miksi ei vaikkapa yliopiston tutkijan tai sähköasentajan?

Käyttäjän jarmonieminen kuva
Jarmo Nieminen Vastaus kommenttiin #3

Vastaus on yksinkertainen. jos kansa haluaa huippu-urheilijoita, heitä saadaan tekemällä. Toistaiseksi ei ole esitetty sähköasentajakoulun perustamista puolustusvoimiin. Tosin sellaiset ovat olleet toiminnassa vuodesta 1918 lähtien, kun Suomen armeijaan perustettiin funkkerikoulut.

Harri Räsänen Vastaus kommenttiin #4

Eli armeijan tehtävä on kouluttaa huippu-urheilijoita?
Armeijan tehtävä on minusta huolehtia maanpuolustuksesta. Edes 10 000 huippu-urheilijaa ei riitä maanpuolustuksen tarpeisiin.

Käyttäjän jarmonieminen kuva
Jarmo Nieminen Vastaus kommenttiin #5

Olen ollut sen verran monen Urheilukoulun miehistä perustetun tiedustelukomppanian kanssa maastossa sota- ja kertausharjoituksissa, että luotan kyseiseen joukkotuotantoon täysin. Urheilukoulun panettelu on pelkkää kadetta.

Harri Räsänen Vastaus kommenttiin #13

Kukaan ei epäile etteivätkö urheilijat keskimäärin olisi hyviä sotilaita.
Siihen joukkoon tosin mahtuu hyvin egoistisia ja ryhmään sopimattomia henkilöitä. Armeija toimii joukkona kuten jalkapallojoukkue.

Martti Laines Vastaus kommenttiin #13

Kateusargumentti tasapuolisuusvaatimukseen PV:n johtamisessa ei kuulosta hyvältä, ainakaan upseerilta.

Käyttäjän jojalonen kuva
Jussi Jalonen Vastaus kommenttiin #3

Yliopistotutkijalle ja sähköasentajallekin kyllä ainakin minun tietääkseni pyritään hankkimaan armeijassa kokemusta vastaavia tehtäviä. En siis ollut kumpaakaan kun itse asevelvollisuuttani suoritin, mutta monia hieman vastaavanlaisia esimerkkejä muistan palveluksessa olleen -- vaikkapa muuan tietojenkäsittelyalan ammattilainen, jolle löytyi tehtäviä Panssarikoulussa, ja tietysti maisterin papereilla on edelleenkin pääsy upseerikoulutukseen jokseenkin takuuvarma asia.

Aika hyvin puolustusvoimat kiinnittävät huomiota asevelvollisen siviilipuolelta hankkimaan osaamiseen ja pyrkivät ottamaan siitä kaiken hyödyn irti. Eikä siis pelkästään vain lääkärien ja pappien kohdalla.

Käyttäjän jormamoll kuva
Jorma Moll

Niinpä niin....milloin perustetaan joukot, joissa tuetaan tieteellistä työtä tekeviä, väitöskirjoja yms.

Luonnollisesti voidaan myös kysyä kuinka suuri yhteikuntaa edistävä teko on sinkauttaa rautamöhkäle 70 metrin päähän, saada kumilimppu rautakehikkoon tekojään päällä, heittää keppiä vajaat 100 m....yrittää painiessa vääntää toiselta niskat nurin, hakata toinen tajuttomaksi köysikehässä....
Pannaan nyt hymiö perään :-) että ette minua tule lyömään

Tahko Pihkal sanoi. Stadionilla on käynnissä 10 000 metrin juoksu, 15 miestä kiertää kenttää 50 000 ihmistä katselee. Pitäisi olla päinvastoin. Siinä on meille viisaan miehen perintö.

Käyttäjän jarmonieminen kuva
Jarmo Nieminen

Urheilukoulun miesten ja naisten palveluksen suorittaminen on taatusti korkeammalla tasolla kuin perusmosastrampparin.

Käyttäjän Luntatupaan kuva
Pertti Väänänen

Eiköhän tuo koko huippu-urheilukoulutus armeijassa ole jo aikansa elänyt? Tietenkin se palvelee Puolustusvoimien yhteiskunnallaista suhdetoimintaa.

Suojeluskunnat toimivat omana aikanaan todellisina kansan urheilukouluna, jonka työn tuloksena oli myös joukkojen kenttäkelpoisuutta parantava vaikutus.
Minunkin kotikylässäni liityttiin suojeluskuntaan jo niiden hiihtokilpailujen tähden.

Käyttäjän jarmonieminen kuva
Jarmo Nieminen

Toistaiseksi meillä ei ole suojeluskuntia. Tosin sekin aika vielä tulee.

Harri Räsänen

Niihin perusmosastramppareihin nojaa maanpuolustus tiukan paikan tullen.
Muita ei ole tarpeeksi. Yleensä nyt on niin että erikoisedut heikentävät normikansalaisen maanpuolustustahtoa. Johtajien optiot, upseerien eläke-edut jne. Maanpuolustustahto on edellytys kaikelle maanpuolustukseen liittyvälle.

Käyttäjän jarmonieminen kuva
Jarmo Nieminen

Kyllä se taitaa olla niin, että kateus on Suomen kansaa koossa pitävä voima.

Harri Räsänen Vastaus kommenttiin #11
Jorma Kemppainen

En ole Stadin slangin asiantuntija, mutta "perusmosatramppari" tarkoittanee jääkäriä, olisi hyvä informoida, että muissa Suomen varuskunnissa palvelustaan suorittavilla henkilöillä on näin hieno arvonimi, voisi tehdä vaikka landella vaikutuksen tyttöihin.
Mutta asiaan, kirjoituksessasi luettelemasi lista huippu-urheilijoista on peräisin viime vuosituhannelta. Palataan nykyaikaan, miljonäärit Mikko Koivu ja Jarkko Nieminen (molemmat jo uransa loppupuolella) suorittavat asevelvollisuuttaan Lahdessa, Hennalan urheilukoulussa, molemmille on räätälöity aikataulu, mikä on täysin sopeutettu näiden atleettien omaan aikatauluun, jos NHL:ssä on tauko eikä ole ATPturnauksia voi toki pyörähtää Lahdessa, ja näin ollen saada kauan kaivatun sotilaspassin. Ehkä sinäkin ymmärrät, että Urheilukoululla ei ole ollut pienintäkään osuutta näiden herrojen fyysiseen kuntoon.
En halua tulla väärinymmärretyksi, ihailen kumpaakin huippu-urheilijaa ja olen varma, että molemmat huippukuntoisia urheilijoita.
Mutta, jos palvelustaan suorittava lykkäystä saanut esim. IT-huippuammattilainen saisi tarjouksen puolen vuoden huippupalkatusta duunista, voisiko hän myös muuttaa palvelusaikatauluaan? Enpä usko.

Martti Laines

"Urheilukoulun miesten ja naisten palveluksen suorittaminen on taatusti korkeammalla tasolla kuin perusmosastrampparin."

Voi olla. Onko se peruste epätasapuoliseen kohteluun ja vaatimuksiin varusmiehiltä? Tällöin voitaneen pisteyttää eri joukko-osastojen 'palvelun suorittamisen korkeatasoisuus' ja sallia hyvien joukko-osastojen varusmiehille urheilukoulua vastaavia erivapauksia.

Käyttäjän jarmonieminen kuva
Jarmo Nieminen

Poimin kommentin omasta fb:stä:

Palvelin itse Santahaminassa 85-86 silloisessa UudJP/2.JK'ssa joka oli jo silloin ex-urheilukomppania. Mutta kyllä meillä kunnioitettiin ja hieman vaalittin yksikön vanhaa mainetta ja meillä oli useita urheilijoitakin palveluksessa mm. Pasi Rautiainen, yksi golffaaja, lätkäpelaaja jne. He, siis urheilijat jotka eivät Lahteen olleet hakeneet/halunneet/päässeet palvelivat loistavasti eivätkä tehneet itsestään mitään suurta numeroa. Heille vain myönnettiin harjoitteluvapaita esim. arki-illoiksi kun harjoitusohjelma oli tiedossa. Samoin tietysti peleihin he saivat myös vapaita mutta ei mitään extrapitkiä, joskus vaikka vain aamusta iltakuuteen. Me vähemmän urheilijat emme pitäneet asiaa mitenkään erikoisena, enemmänkin 'hyvänä juttuna' heille; hoitivathan he tupladuunin, varusmiespalveluksensa ja lajiharjoittelun. Heistä jäi hyviä muistoja paljon. Mielestäni urheilukomppaniota tarvitaan ja urheilijoita varusmispalveluksessa tulee tukea kaikin mahdollisin keinoin.

Käyttäjän jarmonieminen kuva
Jarmo Nieminen

Samaa mieltä olen minäkin kun myöntelin kundeille treenivapaita toisten jäädessä mussuttamaan munkkeja sodeen. Tosiasia on, että urheilijanuoret ovat erinomaisen hyvin sijoituskelpoisia reservin vaativimpiinkin tehtäviin. Toki olisi hyvä, että koko reservi olisi urheilijoiden tavoin treenattuja.

Harri Räsänen

Kysymys on edelleenkin tasa-arvosta. Puskajussina palvelevalta Diplomi-insinööriltä tai minkä tahansa ammatin edustajalta menee aika ammatin kannalta täysin hukkaan. Miksi urheilijoille pitää antaa erivapaus käyttää aika omalta kannalta johdonmukaisella tavalla.

Käyttäjän jarmonieminen kuva
Jarmo Nieminen Vastaus kommenttiin #14

Määrittele mitä tarkoitat erivapaudella.

Harri Räsänen Vastaus kommenttiin #16

Huippu-urheilijat ovat nykyisin ammattilaisia. Minkään muunkaan alan ammattilaiset eivät harjoita ammattiaan intissä, vaan osallistuvat kaikille yhteiseen palvelukseen.

Käyttäjän jarmonieminen kuva
Jarmo Nieminen Vastaus kommenttiin #19

Kyllä harjoittavat, mm. lääkärit, papit, useat erikoisupseerit, informaatiotekniikan hallitsijat, ensihoitajat, toimittajat, kameramiehet, autonkuljettajat, venemiehet, lentomekaanikot, yms.

Harri Räsänen Vastaus kommenttiin #20

Maanpuolustuksen kannalta on järkevää ottaa huomioon siviilikoulutus.
Ei kuitenkaan niin että jokaiselle ammattiryhmälle olisi omat joukko-osastot.

Käyttäjän jarmonieminen kuva
Jarmo Nieminen Vastaus kommenttiin #23
Käyttäjän jarmonieminen kuva
Jarmo Nieminen Vastaus kommenttiin #19

Totean myös, että inttiin tulevat SM-tason A-junnut eivät ole vielä ammattimaisia huippu-urheijoita, mutta joistakin heistä saattaa tulla sellainen.

Käyttäjän jarmonieminen kuva
Jarmo Nieminen Vastaus kommenttiin #14

Intin touhuissa ei koulutuksen vaativuuden osalta ole tasa-arvoa. Jokainen joukko-osasto on erilainen ja niiden sisällä koulutushaarat ovat vaativuudeltaan erilaisia. Juuri tästä syystä johtuen yksi vaativimmista on perinteinen tiedustelujoukkojen koulutus. Tiedustelijoilta vaaditaan erityisen hyvää fyysista ja henkistä kuntoa. Olen päässyt havainnoimaan heidän suorituskykykyänsä kertausharjoituksissa. Tulos: erinomaista.

Tulisiko asia kääntää päinvastaiseksi. Pitäisikö muiden koulutusta tehostaa / pidentää, jotta saavutettaisiin tasa-arvoinen suoritustaso?

Harri Räsänen Vastaus kommenttiin #17

Oleellista on, että joukko-osaston sisällä on kohtelun osalta tasa-arvo. Ei erityiskohtelua millään perusteella.
Tuolla Immolassa saatiin perinteinen sissikoulutus, jonka yhtenä osana tiedustelu. Erityiskohtelun sai muutama kilpaurheilija, kaikki muut kävivät samanlaisen intin ammatista riippumatta ilman erityishuomiota. Aina on mentävä maanpuolustus edellä kun on armeijasta kysymys.

Ymmärtääkseni koulutusta ollaan paremminkin lyhentämässä kuin pidentämässä rahapulan takia.

Käyttäjän jarmonieminen kuva
Jarmo Nieminen Vastaus kommenttiin #26

"Aina on mentävä maanpuolustus edellä kun on armeijasta kysymys." Juuri näin Harri.

Käyttäjän SepSaa kuva
Seppo Saari

Sen verran poikkean aiheesta, että jo kohtalaisen kauan SA on ymmärtänyt myös muusikoiden hyödyntämisen Varusmiessoittokunnassa ja jo sitä ennen Kaartin soittokunnassa soittamassa tai toimistohommissa sovituksia tekemässä, (jotteivät sormet vaurioidu).

Tällä on ollut PR-arvoa mm. MTV3:n ohjelmissa (Varusmiehen varaventtiili) ja muuallakin. Tottahan näitäkin hieman arvosteltiin, mutta ainakin he palvelivat maataan taidoillaan, eri tilaisuuksissa myös omaisten ja suuren yleisön iloksi. Kaikki kuitenkin suorittivat peruskoulutuksen.

Omasta puolestani kävin koko paletin läpi Mikkelistä Haminaa myöten, mutta sain aina joskus osallistua mm. big bandin TV-nauhoituksiin ja esiintymisiin: se merkitsi "lomaa Helsingissä", jossa kotini oli.

Käyttäjän jarmonieminen kuva
Jarmo Nieminen

Sorry, muusikot jäivät pois aiemmasta listastani.

Käyttäjän SepSaa kuva
Seppo Saari

Tämäkin herra, ehkei enää aivan huippu-urhelijan tyyppinen, mutta hieno taiteilija, kävi myös intin salskeana nuorukaisena:
http://fi.wikipedia.org/wiki/Leif_Segerstam

Käyttäjän henrimikkonen kuva
Henri Mikkonen

Nämä urheilijathan ovat intin PR-miehiä. Sen takia he saavat kevennetyn palveluksen, että heidän tehtävänsä on mainostaa inttiä. Miettikää vaikka mikä jonkun Mikko Koivun PR-arvo oli Puolustusvoimille. Sellaista imagohyötyä ei olisi saanut rakennettua edes miljoonan mainoskampanjalla, mitä Koivusta saatiin irti täysin ilmaiseksi. Ei tarvinnut muuta kuin antaa kaverille vähän lomaa ja urheilukomennuksia.

Käyttäjän JankoPatrikainen kuva
Janko Patrikainen

Ilmeisesti intin koulutusmetodit on viety jo niin pitkälle, että kyseisen laitoksen suorittaminen onnistuukin sitten vaikka kirjekurssilla (sis. alik. natsat), kunhan vaan osuu johonkin skapparien fanittamaan viiteryhmään.

Olli Pusa

Olen seurannut hämmästyneenä keskustelua urheilujoukoista. Suomessa armeijalla on suuri mahdollisuus, kun sen riveihin astuu eri alojen osaajia. Esim. USA:ssa armeija värvää riveihinsä ketä saa ja aines on sen mukaista.

On monella tapaa järkevää, että armeija sijoittaa osaajia omia alojaan vastaaviin tehtäviin - jos sellainen on jo tiedossa. Muistan itse kokelasaikanani, kuinka yksikössämme oli kirjoilla varusmieslääkäri. Hän otti vastaan potilaita varuskuntasairaalassa ja asuikin siellä. Ei hän ollut mukana yksikkömme arkiriennoissa. Lähinnä huolehdimme, että hän sai normaalit lomat ja vastaavat asiat.

Miksi urheilijoille on omat joukko-osastonsa? Se on minusta puolustusvoimien harkintavaltaan kuuluva kysymys. Urheilijat ovat osa arneijan ja laajemminkin Suomen pr toimintaa. Sinänsä liikunnan ja urheilun edistäminen on linjassa armeijan tavoitteiden kanssa. Huoli varusmiesten ja suomalaisten kunnosta on vakava kysymys armeijallekin. Sitä kannattaa edistää eri tavoilla - myös urheilujoukko-osastojen kaltaisella "markkinoinnilla".

Käyttäjän henrimikkonen kuva
Henri Mikkonen

Näin se menee. Kannattaa myös muistaa, ettei sota yhtä miestä kaipaa, eikä yhtä komppaniaakaan. Jos Suomessa on kourallinen huippu-urheilijoita, niin ei ole mitään mieltä tuhota heidän uraansa viemällä pojilta vuosi keskeltä uran huippua. Tämä nykyinen PR-diili on kaikinpuolin järkevä. Win-win. En itkisi siitä.

Käyttäjän JouniM kuva
Jouni Minkkinen

Rutina urheilujoukkojen erivauksista johtuu vain siitä että kansasta suurin osa, minä mukaan lukien olemme laiskoja lihavia pösilöitä joita ei kiinnosta urheilussa muu kuin seuraaminen. Asiaa katsotaan pelkästään oman navan kautta jolloin koemme että toisen etu on itseltä pois, vaikka toinen todennäköisesti on tehnyt hieman enemmään duunia sen eteen.
Aivan sama on samapalkkaisuusvaatimukset se heikko duunari vaati itselleen saman palkan vaikka tuottaa paljon vähemmän...

Toimituksen poiminnat