*

Jarmo Nieminen Luonto – Isänmaa – Helsinki

POJISTA ON PUHE

Suomalaiseen perheeseen on keksitty uusi kokoonpano isä, äiti, lapset ja koulukuraattori. Tyrkyllä on myös kokoonpano, johon kuuluu huoltaja (-ia), lapset ja perhepsykologi. Jokela-raportissa huudetaan apuun 500:aa koulupsykologia ongelmien hoitamiseksi. Miksei tuhat, kymmenentuhatta! Herätkää!

Kun nuori mies tarvitsee psykologia, on jo housuissa. Tällöin hoidetaan seurauksia, ei syitä. Toki nuorisoon erikoistuvilla kuraattoreilla ja psykologeilla on kohteensa ja heitä tarvitaan. Totta kai. Ja nykyisin ilmeisesti aiempaa enemmän. Mutta virat perustetaan väärään päähään.

Missä ovat poikien kerhot? Ei missään! Sinne ne virat. Poika tarvitsee ohjausta kotinsa ulkopuolellakin. Ja ystäviä. Stakesin Kouluterveys 2008:n mukaan joka kymmenellä pääkaupunkiseudun yläkouluikäisellä ei ole yhtään ystävää. Lähes yhtä moni sanoo, että juuri koskaan puhu vanhempiensa kanssa omista asioistaan.

Uskokaa tai älkää, poika haluaa poikien aktiviteettejä. Ja niitä tehdään yhdessä livenä tai luomukaverin puuttuessa virtuaalimaailmassa. Yhteiskunnan on lisättävä tukeaan nuorisotyötä tekeville tahoille kuten urheiluseuroille, partiotoiminnalle, seurakunnille ja kaikille jotka tekevät nuorisotyötä. Nuorison kokoontumispaikat ovat tärkeitä, mutta ohjaajamiehiä tarvitaan sielläkin.

Suomalainen nuorimies on edeltäjiään viisaampi, enemmän maailmaa nähnyt, kokenut ja kuullut. Hänellä on kapasiteettiä käytettäväksi. Se energia vain tulee ohjata oikeaan suuntaan. Kauhajoen ja Jokelan jälkeen sadat koulut ovat saaneet uhkauksia. Väitän, että lähes tai kaikki ovat pojilta. Niin kuin poikien tekemiä ovat olleet Myyrmäen, Jokelan ja Kauhajoen murhat.

Mediassa nuorista miehistä tehdään mihinkään pystymättömiä pullamössöjä, jotka elävät virtuaalimaailmassaan. Miksi tehdään? Kuka tekee? Olen kouluttanut tuhansia suomalaisia poikia ja nuoria miehiä. Hyviä jätkiä, sanoisin ja edeltäjiään viisaampia, kuten aiemmin totesin. Mutta liian monella heistä itsetunto on riisuttu jo nuoruudessaan. Miehet ylös!

Tyttöjä on hyysätty jo aivan riittävästi. He pärjäävät ja loistavat ja paistattelevat lehtien palstoilla. Mutta missä ovat pojat? Eikä poikia ole kouluissa enää ollenkaan? Missä he lymyilevät? Aivan, he ovat tyttöjen takana. Siis poikia on autettava. Heidät on vedettävä takarivistä eturivin linssiluteiksi ja tietokoneiden virtuaalimaailmasta reaalimaailmaan. Tarvitaan poikien ohjaajia, esikuvia. Miehiä, jotka tuntevat poikien maailman.

Katselin viikonloppuna ajankohtaisohjelmaa jossa emansipaatiotätsyt pohtivat tasa-arvoa. He totesivat, että naisasialiikkeen tehtävänä ei ole huolehtia miesten tasa-arvosta. Hohhoijaa. He taisivat olla oikeassa. Nyt tarvitaan miehiä!

Kuka huomaa, kuka välittää?

Jarmo

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (24 kommenttia)

K-Veikko (nimimerkki)

500 kuraattoria Jokelaan. Kukaan ei kysy mistä nämä resurssit ovat pois. Toisaalla huudetaan hekilökunnan vähyyttä.

Resurssit ovat pois vakavissa psyykkisissä ongelmissa olevilta kansalaisilta, jotka on potkittu kadulle "avohoitoon".

Resurssien jaossa on kyse MEISTÄ ja niistä. Jokelan lapset ovat meidän - siis kenen tahansa hyvän kansalaisen - lapsia. Ne joilta hoito on otettu pois ovat "niitä" -toisen luokan kansalaisia; hulluja, jotka oikeasti ovat vain parempien ihmisen riesana ja taakkana.

Tapio O. Neva (nimimerkki)

Oikeastaan tasa-arvon yhteiskunta ei pidä tärkeänä sukupuolisidonnaista kasvatusta, ellei se ole naisellista. Samalla tavalla kuin Euroopan unionissa 27 kansallista kulttuuria alakulttuuneineen muokataan Euroopan sisämarkkinan kulttuurin kaupallistamiseksi hyvinvoinniksi, aineettomiksi palveluiksi verotuloineen, on oikeastaan sama asia mentävä linjana myös oppivelvollisuuskouluihin.

Tulee mieleen, onko Suomessa sosiaalista tilausta partiolaisille, tekniikka- ja shakkikerhoille tai vapaapalolunta(sopimuspalokunta)nuorille.

Upseerin on tietenkin helppo ymmärtää toiminnallisia ulkoharrastuksia tai teknisiä harrastuksia, mutta kun kuitenkin oppivelvollisuuskoulu on kuin rikoslaki eli kokoelma hurskaita toivomuksia hyvästä, on "kasvatuksen" linjaaminen poikkeavasti yleislänsieurooppalaisesta kaupallisesta valtavirrasta ikään kuin nationalismia tai maakuntaisuutta ja jo sinänsä sisämarkkinan tavaranvaihtamisen vastainen ajatus.

Lapin maakuntaradiokaan ei tarvitse muusta Suomesta / Pohjois-Euroopasta / Euroopan unionista P O I K K E A V A A soittolistaa.

Joskus mietin heimokulttuuria ja jopa aselaji-identiteettiä: miksi linja-autopysäkillä kaksi vuotta aikaisemmin kotiutuneiden reserviläisten piti alkoholin vaikutuksen alaisina tulla haastamaan riitaa pysäkillä seisonutta toisen aselajin upseerikokelasta vastaan? Miksi oman aselajin reserviläiset tulivat hoitamaan ongelman pois turvallisuussolidaarisuutena, jottei kokelas joutunut luikkimaan pakoon tai tappelemaan univormussa "siviilejä vastaan" pääkadulla?

Käyttäjän jarmonieminen kuva
Jarmo Nieminen

Niinpä K-Veikko. Aika usein kyse on nollasumma -pelistä. Jos jonnekin annat niin saman verran se on muualta pois.

Minun näkökulmani asiaan on nuorisossamme. Sen hyvinvointiin on yhteiskunnan satsattava. Heissä on meidän tulevaisuus.

Meillä on jäänyt kuvaamiasi ihmisryhmiä "kadulle". Samaa emme saa tehdä nuorillemme. Ja erityisen huolissani minä olen pojista, tulevien lapsenlapsiemme ja lapsenlapsenlapsiemme isistä. Heiltä ei saa mopo karata.

Käyttäjän jarmonieminen kuva
Jarmo Nieminen

Tapio O. Neva kirjoitat niin monella tasolla ja ulottuvuuudessa, joten kommentoin nyt minulle helpointa juttua, eli aselajiylpeyttä.

"Joskus mietin heimokulttuuria ja jopa aselaji-identiteettiä: miksi linja-autopysäkillä kaksi vuotta aikaisemmin kotiutuneiden reserviläisten piti alkoholin vaikutuksen alaisina tulla haastamaan riitaa pysäkillä seisonutta toisen aselajin upseerikokelasta vastaan? Miksi oman aselajin reserviläiset tulivat hoitamaan ongelman pois turvallisuussolidaarisuutena, jottei kokelas joutunut luikkimaan pakoon tai tappelemaan univormussa ”siviilejä vastaan” pääkadulla?"

Aselaji-identiteetissä on kyse heimokulttuurista. Sen taustana on sinun ja minun tuntemassa armeijassa kauan kauan sitten tehdyt silloin käytössä olleet valintaperusteet aselejeihin. Hyökkäysvaunumiesten tuli olla erityisen älykkäitä kuten miinanheittäjiksikin valittavien. Lisäksi viimeksimainittujen tuli olla vahvoja. Tykkimiehiksi tarvittiin laskutaitoisia. Viestimiesten piti olla rytmitajuisia, vain parhaat pääsivät titaajiksi, muista tehtiin töpseliperseitä. Pioneerien piti olla poliittisesti erittäin luotettavia, kun heistä koulutettiin räjäyttäjiä. Silloinen mustalainen oli itsestään selvä hevosmies. Ne, joita ei muualle valittu pantiin kiväärimiehiksi.

Eli käytettin erilaisiin fyysisiin tai psyykkisiin ominaisuuksiin perustuvia valintakriteerejä. Heistä siis tehtiin ryhmissä samanlaisia. Heimojen, eli aselajien välinen kilpailu oli osa heimon identiteetin rakentamista. Siihen kuului myös erilaiset initaatiomenot. Näissä kuivastonlallit olivat mielikuvituksessaan kaikkein pisimmällä. Edellä kirjoittamani pilkkasana merisotilaista periytyy jo 1920-luvulla.

Jäänteinä on edelleen tietyt perinteet, joilla tietyn aselajin ja koulutushaaran miehet tekevät itsestään muita parempia. Niitä vahvistaa vanhempien ikäluokkien samanlainen suhtautuminen asiaan. Samassa vahvistamisessa piilee myös alati uudelleen esiin tuleva pennalismi. Se peritään jopa vuosikymmenien takaa isiltä ja jopa isoisiltä.

Minä olin varusmiehenä vuonna 1978 taivaallinen ohiampuja. Niiksi ilmatorjuntamiehiä kutsuttiin jo Talvisodassa ja kutsutaan edelleen itseään kunnioittavien jalkaväkimiesten keskuudessa.

Käyttäjän jarmonieminen kuva
Jarmo Nieminen

Tapio O. Nevalle

"Tulee mieleen, onko Suomessa sosiaalista tilausta partiolaisille, tekniikka- ja shakkikerhoille tai vapaapalolunta(sopimuspalokunta)nuorille."

Vastaan, että jos ei ole, niin se tilaus ja tilaisuus on tehtävä. Nuoret miehet tarviytsevat yhteisöllisyyttä. Se on rakennettava. Yhteisö antaa turvaa ja ohjaa. Jos yhteisöllisyyttä ei ole, se haetaan vaikka maapallon toiselta puolelta. Ja tästä on todella karmeita havaintoesimerkkejä nyt jokapuolella.

Käyttäjän jarmonieminen kuva
Jarmo Nieminen

Jatkan Tapio O. Nevalle

"Upseerin on tietenkin helppo ymmärtää toiminnallisia ulkoharrastuksia tai teknisiä harrastuksia, mutta kun kuitenkin oppivelvollisuuskoulu on kuin rikoslaki eli kokoelma hurskaita toivomuksia hyvästä, on ”kasvatuksen” linjaaminen poikkeavasti yleislänsieurooppalaisesta kaupallisesta valtavirrasta ikään kuin nationalismia tai maakuntaisuutta ja jo sinänsä sisämarkkinan tavaranvaihtamisen vastainen ajatus."

Varmaankin on kuten sanot. Ja juuri sitä pitää vastustaa. Nuoren miehen maailman pitää olla hänen käsityskykynsä kokoinen, sanoisin että ihmisen mielen kokoinen. Jos me teemme maailmankansalaisia ilman omaa identiteettiä, niin tulos tulee olemaan nykyistäkin sairaampi ja verisempi.

Tässä kohtaa koen ihmisen erityisesti laumaeläimeksi. Sillä laumalla pitää vain olla oikeanlaiset ohjaajat.

Käyttäjän jarmonieminen kuva
Jarmo Nieminen

Ja vielä puran Tapio O. Nevan ähkyä.

"Lapin maakuntaradiokaan ei tarvitse muusta Suomesta / Pohjois-Euroopasta / Euroopan unionista P O I K K E A V A A soittolistaa."

En tunne listaa. Tunnustaudun nyt darwinistiksi. Erilaisuus rakentaa lajia ja auttaa sitä selvitymään. Samapäisyys vie tuhoon. Minun mielestä meidän pitää olla aidosti suomalaisia ja sen sisällä maakunnassasi aidosti lappilaisia.

Käyttäjän jarmonieminen kuva
Jarmo Nieminen

Ja lopuksi, Tapio. Tulen lainaamaan sanomaasi

"Oikeastaan tasa-arvon yhteiskunta ei pidä tärkeänä sukupuolisidonnaista kasvatusta, ellei se ole naisellista. "

Siinä se on sanottu tiiviissä paketissa. Juuri tästä on kyse! Kiitos Tapio. Jarmo.

Puristaako polla (nimimerkki)

"Katselin viikonloppuna ajankohtaisohjelmaa jossa emansipaatiotätsyt pohtivat tasa-arvoa. He totesivat, että naisasialiikkeen tehtävänä ei ole huolehtia miesten tasa-arvosta."

Jarmo, näin se maailma makaa tasa-arvon luvatussa maassa. Naisasialiikkeen tehtävänä ei ole huolehtia tasa-arvosta, vaan toimia naisten edunvalvojana. Onko niin, että heidän osalta maailma on jäänyt toisen maailmansodan juoksuhautoihin?

Käyttäjän jarmonieminen kuva
Jarmo Nieminen

Puristaako pollalle. En nyt tiedä tuosta maailmansodan juoksuhaudoista. Mutta huolisssani minä olen. Itse olen sitä mieltä, että poikiin ja aikuistuviin miehiin kiinnitetään tällä hetkellä aivan liian vähän huomiota. Jokela-raportissakin yli 60 vuotiaat tädit pohtivat nuorten miesten ongelmia ja ratkaisuja niihin, kun ne ongelmat tuntevat oikeasti aikuistuneet miehet. Mutta he ovat hiljaa. Sanoisin, että kyllä tässä olisi pohtimisen paikka, ja nimenomaan meille miehille.

Käyttäjän jarmonieminen kuva
Jarmo Nieminen

Minun duunikaveri, jokelalainen valtiotieteentohtori, historiantutkija, dosentti Martti Turtola kirjoitti viikonloppuna kolumnissaan Kouvolan Sanomissa, jotenkin näin

"Minua on ärsyttänyt se, että niin Jokelan kuin Kauhajoenkin jatkohoidot on annettu 55-65 -vuotiaitten mummoiässä olevien naisten tehtäväksi. (Jokela-neuvottelukunnan puheenjohtaja on 66-vuotias!). He saattavat olla alallaan ammattitaitoisia, mutta väitän että heidän kosketuskohtansa 13-18 vuotiaan ahdistuneen ja itseään etsivän nuoren pojan ja miehen elämään on aika heiveröinen. Nimittäkää mieluummin näihinkin tehtäviin 35-40 -vuotiaita isiä, joilla itsellä on kokemusta poikien maailmasta ja kasvatuksesta."

Minä allekirjoitan arvostamani korkeasti oppineen tiedemiehen ja kirjailijan ajatukset tässä asiassa.

Käyttäjän jarmonieminen kuva
Jarmo Nieminen

Laitankin tuon Martin jutun kokonaisuudessaan. Jos joku miettii, että onpa samanoloista tarinaa, niin syykin on selvä. Istumme samassa kahvipöydässä joka päivä. Ja pohdimme yllättävän usein miesten menoa tai paremminkin asian mediointia. Näin siis Sotahistorian laitoksella. Martin pohdinnan syvyydestä valoittaa se, että hän on myös jokelalainen kunnallispolitiikko ja siten elänyt ja kokenut hyvin läheltä tapahtuneen.

AUTTAKAA POIKIA AJOISSA

Ennen vitsailtiin, että saamelaisperheeseen kuului isä ja äiti, lapset ja uuninpankolla oljenteleva kansatieteen tutkija. Nyt näyttäisi, että suomalaiseen perusperheeseen pitäisi kuulua isän, äidin, pojan ja tyttären lisäksi sohvalla löhöilevä henkilökohtainen perhepsykologi. Niin sanotun Jokelan-raportin ilmestyttyä vaadittiin julkisuudessa lisää 500 koulu- tai nuorisopsykologia. Miksi vain 500, miksei 5000 tai 15 000, sillä eihän mikään määrä ole riittävä, jos näin ajatellaan. Mennään siihen amerikkalaisista elokuvista tuttuun tilanteeseen, jossa joka ihmisellä on henkilökohtainen "terapeutti", "analyytikko".

Minusta siinä vaiheessa, kun nuori joutuu turvautumaan psykologin apuun tai peräti psykiatriseen terapiaan ovat asiat jo päässeet aika pahasti vinksalleen. Silloin hoidetaan jo usein raskaalla kädellä seurauksia pitkään jatkuneesta häiriöstä. Asioiden eteen on tehtävä sitä ennen jotain, ja paljon.

* * *
En väitä, etteikö nuorisopsykologeja tarvittaisi nykyistä enemmän, mutta ei sillä tilannetta ratkaista. Miksei mieluummin perusteta 500 kerhoa nuorille pojille ja palkata niihin 500 nuorta reipasta miestä nuoriso-ohjaajiksi. Mitä hyötyä on nuorisotiloista, jos niissä vain nojaillaan seiniin, heitetään huulta ja pelataan ikuista biljardia tms. Pitäisi olla kehittävää , ohjattua nuorisotoimintaa. Tuettakoon partiojärjestöä, seurakuntien nuorisotyötä ja kaikkia niitä tahoja, jotka tällaista työtä tekevät. Nuorilla on kapasiteettia omaksua uusia kehittäviä ajatuksia ja toimintoja, jos heidät niiden äärelle ohjataan.

Kysymys on nimenomaan pojista. Kauhajoen murhenäytelmän jälkeen poliisin tietoon on tullut 250 koulu-uhkausta. Väitän, että ne ovat sataprosenttisesti poikien tekemiä. Ja poikien tekemiä ovat olleet Myyrmäen, Jokelan ja Kauhajoen iskut.

Milloin todella silmät avautuvat auttamaan poikia. Tyttöjen hätä ei ole lainkaan tämän näköinen. Nykymaailmassa tytöt näyttävät pärjäävän ja heidän pärjäämistään myös tuetaan. Seuratkaapa vaikka tällä silmällä yhden ainoan vuoden lukemianne sanomalehtiä: aina, kun kirjoitetaan ylioppilaskirjoituksista, pääsykokeista, yhteishauista tai ylipäätään koulusta ja opinnoista lehtikuvassa on vähintään kolme siistiä ja sirpakkaa nuorta tyttöä - ei koskaan paria kolmea poikaa. Aivan kuin poikia ei nykyisissä kouluissa enää olisikaan. Tai jos on kysymys jostain kulttuuriharrastuksesta, ovat aktiiviset fiksut tytöt aina eturintamassa. Pojat lymyilevät ja lusmuilevat jossain taustalla tai eivät ole mukana ollenkaan. Missä ovat siistit, fiksut ja edustavat pojat tänä päivänä? Ilmeisesti eristäytyvinä omissa maailmoissaan tietokoneittensa ja virtuaalimaailman keskellä. Vetäkää heidät sieltä esiin ja antakaa heille tilaisuutensa.

* * *
Minua on ärsyttänyt se, että niin Jokelan kuin Kauhajoenkin jatkohoidot on annettu 55-65 -vuotiaitten mummoiässä olevien naisten tehtäväksi. (Jokela-neuvottelukunnan puheenjohtaja on 66-vuotias!). He saattavat olla alallaan ammattitaitoisia, mutta väitän että heidän kosketuskohtansa 13-18 vuotiaan ahdistuneen ja itseään etsivän nuoren pojan ja miehen elämään on aika heiveröinen. Nimittäkää mieluummin näihinkin tehtäviin 35-40 -vuotiaita isiä, joilla itsellä on kokemusta poikien maailmasta ja kasvatuksesta.

MARTTI TURTOLA

Kirjoittaja on jokelalainen valtiotieteen tohtori ja historiantutkija

Käyttäjän malva kuva
Eeva Vasenius

Minä kyllä komppaan tässä asiassa Jarmo Niemistä. Erittäin hyvä blogikirjoitus poikalasten ja -nuorten selviytymistä ajatellen.

Pojat ja miehet ovat aivan yhtä herkkiä (usein paljon herkempiäkin) kuin tytöt ja naiset. Itse sympateeraan kaikkia nuoria, mutta ehkä poikia vielä enemmän, koska heillä ei ole samanlaista "tukiverkostoa" joka tytöillä useimmiten on.

Olen kasvattajana itsekin onneksi ollut aika hyvin kartalla omien poikieni kanssa ja he ovat voineet puhua monistakin eri asioista kanssani.

Eeva V.

Käyttäjän jarmonieminen kuva
Jarmo Nieminen

Kiitos Eeva. Olen ollut useilla, kymmenillä, nuorten luonto ja historiaretkillä oppaana. Myös ongelmanuorten kanssa. Väitän, että yleinen suhtautuminen näihin lökäpöksydootsoneihin on väärä ja aliarvioiva. Viittaan tässä käynnissä olevaan keskusteluun esimerkiksi pullamössövarusmiehistä.

Käyttäjän malva kuva
Eeva Vasenius

Aivan, nähdään "muka jotain" vain yleisellä tasolla ja tehdään sen perusteella omat "fiksut" johtopäätökset.

Tuollaiset pojat ovat ihania ja heillä on paljon asioita mielessään, mutta ilmeisesti aika vähän korvia kuuntelemassa sitä, kuinka heillä oikeasti menee.

Tällaista välittämistä peräänkuuluttaisin ihan joka paikassa. Hoemme aina, että "lasten tulee kunnioittaa vanhempiaan", minusta ei automatic, jos vanhemmat eivät edes ymmärrä omia lapsiaan.

Itse olen sitä mieltä, että aikuisten tulee tietyllä tavata "kunnioittaa" lapsia ja nuoria ja koko ajan luoda heille hyvää pohjaa kunnolliseen itsetuntoon, jotta sitten pärjäävät tässä kovassa maailmassa.

Meidän täytyy välittää heistä aidosti ja myös rakastaa niin paljon kuin sielu sietää ja välittää tämä tunne myös lapsille ja nuorille. Siitä he saavat voimia ja tunteen siitä, että heistä välitetään.

Eeva V.

Käyttäjän jaga kuva
Lars-Erik Wilskman

Olisiko aika kokeilla erillisiä kouluja tytöille ja pojille? Ei välttämättä koko kouluiän, mutta jossain sopivassa vaiheessa. Nykyinen koululaitos on tehty tyttöjen ehdoin. Se rajoittaa liikaa sitä raisuutta ja rajojen etsintää joka luonnollisena kuuluu mieheksi kasvavalle. Kasvatuksen luonnekin poikakoulussa voisi olla hiukan miesmäisempi.

Käyttäjän jarmonieminen kuva
Jarmo Nieminen

Huomenta Lars-Erik Wilskman. Esittämääsi kouluideaa olen pohtinut useaan otteeseen. Yleensä pohdintani on päätynyt siihen, että asia kannattaisi kokeilla. Olen kanssasi samoilla linjoilla. Olen ollut vuosikausi mukana poikaurheilujoukkueissa. Ne toimivat hyvin. Miksei koulukin. Niden joukkuiden mm. intistäsuoritumisprosentti on huimasti parempi kuin nykyinen ikäistensä keskiarvo. Ja syy ei ole minussa. Uskon, että syy on yhteisölilisyydessä tai ehkä paremminkin siihen kasvamisessa.

Käyttäjän anttiliikkanen kuva
Antti Liikkanen

Good morning, Jarmo N

Kirjoittelin Sinulle tarkennettua vastinetta "pojat-on-poikii"-asioissa "arktisessa puskurikapasiteetissa", jossa jatkossa pohdiskelen edelleen päivittäin pääni sisältöä ja sen suhdetta vastuisiini (joita en varmuudella koskaan oikein osaa kantaa, mutta yrittänyttä ei laiteta).

http://anttiliikkanen.blogs.fi

(petiitillä kirjoitettu alku riittää, loppu on kryptattua,
bloggaus 13.3., talvisodan ja dalai laman kunniaksi)

Käyttäjän jarmonieminen kuva
Jarmo Nieminen

Kiitos Antti Liikkanen asiantuntijapohdinnastasi. Vien sanomasi mukana päivän aseseminaariin.

Käyttäjän jarmonieminen kuva
Jarmo Nieminen

NOUSKOON TÄHTESI IKUISIKSI AJOIKSI TÄHTIEN JOUKKOON

Ohessa on muistopuhe vuodelta 1917 Santahaminan vallankumousjuhlilta:

"- - Ikuinen lepo sinulle toveri “Filipp”, aliluutnantti Jemel’janov! Sinä olit tiedostava sosiaalidemokraatti, sinä kuuluit järjestöömme ja uskoit syvästi sen taistelun lopulliseen oikeellisuuteen! Rakastit palavasti kansaasi ja sen lapsia — sotilaita, ja kun hetki koitti, sinä yksinkertaisesti ja urheasti nousit Viaporin vapaustaistelijoiden Johtoon antaen sen puolesta nuoren elämäsi! Kuolit vartiopaikallasi sankarina ja nimesi loistaa kuin tahti liittyen Venäjän Suuren Vallankumouksen maiden kuolemattomien nimien kirkkaaseen sikermään! Olkoon sinun muistosi valoisa, kallis toveri Filip! - -”.

Nuorten miesten ahdingossa ja heidän elämänsä draamaattisessa päättämisessä on kyse myös sankaruudesta ja huomion saamisesta. Tässä internet toimii välineenä tarjotessaan maailmanlaajuisen sankarimyyttigallerian. Ja väitän myös, että tätä tukee kotikutoiset valtamediamme. Minun mielestä Helsingin Sanomien taannoinen artikkeli tappajatehokkuusgrafiikoinen kuului samaan sarjaan kuin internetmaailman tappogalleriat.

Toiseksi, siis ensimmäiseksi, internet tarjoaa toverikanavan syystä tai toisesta tavallisesta kaverijärjestelmästä syrjäytyneille. Kyse on välittämisestä. Syrjäytyneet saavat kaltaistensa maailmanjärjstöstä tarvitsemansa empatiat.

PS. Lainaus liittyy Viaporin kapinaan, jonka nuoret johtajat teloitettiin Santahaminassa syksyllä 1906. Kymmenen vuotta myöhemmin heistä tehtiin sosialistivallankumouksen sankareita: ensimmäisiä aatteensa puolesta henkensä uhranneita. Muistopuheissa heidät korotettiin tähtinä tähtien joukkoon.

NYT SANKAREIDEN TÄHTITAIVAS ON INTERNET.

Käyttäjän jarmonieminen kuva
Jarmo Nieminen

Professori Ylikangas, http://blogs.helsinki.fi/hylik…n-valossa/ :

- - ”Käsille ei oikeastaan ole jäänyt muita etenemiskanavia kuin internet ja sen ihmisvihapalstat. Näillä myös suomalaiset tekijät ovat liikkuneet ja löytäneet vertaisryhmiä, joihin samastua. Tätä kautta on havaittu piirre, jolla on yhteys menneisyyteen: halu päästä julkisuuteen, saada nimensä historiaan. Columbinen (12/1999) ja Virginia Techin (33/2007) oppilaitosten joukkomurhissa USA:ssa tekijät viittasivat edeltäjiinsä ja ilmoittivat tavoittelevansa mainetta mediassa, jopa tulevansa joskus tehtävän elokuvan päähenkilöksi. Vastaavantyyppinen maineen tavoittelu oli tavallista 1800-luvun pohjalaisilla puukkojunkkareilla. Heitä ylistettiin kertomuksissa, kansanlauluissa ja jopa ajan lehdissä. Muuta yhteistä ei näiden alakulttuurien välillä kuitenkaan havaita. Puukkojunkkareilta puuttui itsemurhahakuisuus eivätkä he syyllistyneet joukkosurmiin." - -

En tiedä olenko liian kriittinen, mutta nykymediallakin on peiliin katsomista legendojen luomisessa!

NomeN (nimimerkki)

Käsittääkseni ensimmäiset formaattimurhat tehtiin Skotlannissa.
Näin ainakin näköjään kerrotaan, vaikka ameriikantavaraa
taitaa kuitenkin homma olla. Eurooppalainen sivistys ei
ole entisensä.

* )

Käyttäjän jarmonieminen kuva
Jarmo Nieminen

Hei NomeN, näin oli, mutta formaatista en tiedä. 43-vuotias työttömäksi jäänyt entinen partiojohtaja surmasi Skotlannin Dublanessa kuusitoista lasta, opettajan ja itsensä maaliskuussa 1996. Sikäli kyllä formaatin alkua, että surman tehtiin ampumalla koulussa.

Puristaako polla (nimimerkki)

Pidän Jarmon lähestymistapaa hyvänä: sairas mieli, joka pääsisi tähdeksi tähtien joukkoon. Internet on näiden sairaiden mielten valtakuntaa.

Toimituksen poiminnat